Kanazawaan päästyämme oli meillä vuorossa valkoisia sukkia tarvittava kohta eli teeseremonia お茶会(おちゃかい.) Mihin hattua ja passia tarvitsemme... Se ei selvinnyt koko loppu aikana.
Teeseremonioita on monta koulukuntaa Japanissa. Tämä tapahtuma oli erilainen kuin Tomiyassa Date Masamunen käymässä samuraikoulussa. paikallinen TV ryhmäkin oli paikalla ja arvaa ketä he haastattelivat ishikawa channeliin. Jeps, minua. Kuitenkin tuo teeseremonia oli hieno mutta ulkomaalaisena en pystynyt istumaan koko aikaa samallailla kuten pitäisi. Istumisen jälkeen jalat olivat 10min kävelykelvottomat. Kuitenkin eniten häiritti se että kaikilla oli kamerat valmina ja kuvia otettiin koko ajan. Voin vain nostaa hattua ammattilaisille ketkä tekevät tätä työkseen.
Teeseremonian jälkeen näimme uudet isäntäperheet. Jouduin samaan peheeseen Utzpekistanilaisen kanssa. Jippii!!! Kävellessämme poispäin teehuoneelta isäntäperheen jäsen näytti meille kirjeen jossa luki. Tervetuloa outoon perheeseemme. Meillä ei ole sähköä eikä mukavuuksia. Nyrkkipyykille joudutte vielä tarvittaessa. Suihkussa, jos haluaa käydä niin heidän vanhempansa asuvat vähän matkan päässä ja siellä voi käydä... EI V*TTU! Ei sähköä eikä muutakaan. Ja perhe on 26 vuotiaita molemmat eli meitä hieman vanhempia siis.
Ainakin heillä oli neljä pyörää joilla voimme matkustaa ympäri keskustaa. Kuitenkin saavuimme paikalle ja talo oli mitä oli. Semmoinen vanha japanilainen talo. Ei mikään hökkelin näköinen mutta ränsistynyt silti. Talossa oli maalattia tatamia ennen, ovet ja muurkin olivat avonaiset ja yläkerran ikkunat kaipaisivat vaihtoa. Isäntäperhe oli boheemeja. Kysyttessä miksi ei ollut sähköä vastaukseksi kuului, että he vihaavat ydin voimaa. Sekä niitä aseita mitä tehdään ydinjätteestä, jota on käytetty voimaloissa, ja niiden käyttöä Irakissa ja Afganistanissa. Että sillain... *Syvä HUOKAUS*
Kuitenkin eka päivä kierrelltiin Kanazawaa. Oikeasti ei mitään nähtävää vielä. Illalla mentiin paikalliseen kylpylään, koska heillä ei ollut kylpyä tai suihkua talossa.
Toisena päivänä menimme maalaamaan itsellemme soija öljykupin johon sitten voi kastaa vaikka sushia tai muuta semmoista. Maalasin jonkinlaisen kuvatuksen siihen. Muilta löytyi paljon suurempia taiteellisia sakuraluomuksia ynnä muita hienoja aiheita.
Huonon piirtotaidon takia opiskelen DI:ksi ^_^
Tämän jälkeen kävimme katsomassa Ninja deraa, joka on hieno luomus missä silmää huijataan joka puolella. Salaluukkuja yms siis. Ainoa huono puoli tuossa talossa oli tulen kesto. Hyökkääjä vain piiritää talon ja tuikkaa sen tuleen niin kaikki puolustuskeinot ovat menneet hukkaan. Sama homma japanilaisissa linnoissakin.
Lähellä oli myös paikka, jossa Geishat työskentelevät mutta emme nähneet heitä. He ovat yksityisissä juottoloissa jonne sisäänpääsy maksaa vaivaiset 200e henkilöltä. Pelkkä sisäänpääsy siis.
Illan istuimme sitten joenrannassa puistoteekkareina... Siitä ei sitten enempää ^_^
Aamusta oli kuuluisa kinpaku 金箔. Jopa Marco Polo kuuli kultaisista Japanin saarista.
Niin kuuluisa oli Kanazawan 金沢 kinpaku 金箔. Huomatkaa kuinka kullan 金 kanji näkyy molemmissa... Kuitenkin Kinpaku tarkoittaa kulta lehditystä. Siellä oli talo ja seiniä lehditetty kullalla. Pistivät meidät maistamaan jopa kultaakin.
Seuraavaksi teimme itsellemme kultaisen taulun. Vaihtoehtoina oli sakura ja kultakala. Luonnollisesti kaikki valitsivat sakuran... Olisitteko valinneet toisin.
Teimme taulut ja nyt niiden liima kestää 2 viikkoa kuivua. Lopuksi he tarjoilivat kultaista teetä. Teetä jonka päälle oli ripoteltu kullan lehtiä ^_^ 金茶. Hauskaa oli!
Kuitenkin tämän jälkeen jouduimme menemään 3h kestävään seminaariin... Arvatkaapas mitä, taas puheita koko 3h ja porukka oli kiinnostunutta.
Pitihän niitä nukkumiskuviakin sitten napsia... Kaikki oli japaniksi ja yhdessä vaiheessa vain loppui kiinnostus kuunnella ja yrittää ymmärtää mitä hän sanoo.
Tämän tapahtuman jälkeen oli viimeinen ilta Japan Tenttiä eli oli aika matsurin.
Matsurimme oli Kanazawan linnan puistossa. Siellä oli tarjolla muiden maiden ruokia ja tavallisia Don Obori tanssia. Minäkin sitä testasin. Kaikkien maiden liput piti olla siellä mutta eräiden maiden liput olivat niin harvinaisia ettei niitä löytynyt. Tästä syystä en nähnyt siellä Suomen lippua hulmuamassa :'(.
Koska myöhemmin illasta uzpekistanilainen toverini yritti kähmiä isäntäperheen muijaa kännissä. Jouduimme viettämään yön puistossa ja toivomaan, ettei toverille tulisi kauheita seuraamuksia tästä tapahtumasta.
Niih aamulla menimme siis hakemaan tavaroita ja toverilta oli vain poltettu paita ja rikottu aurinkolasit eli ei mitään pahempaa ollut tehty. Kuitenkin paha mieli oli isäntäperheellä.
Vaitonaisina menimme lopetuspaikkaan ja lastasimme tavarat autoon. Matkalla hävisi toverilta kamerakin. Lopetusseremonian kuuntelun jälkeen lähdimme kohti Tokiota.
Matka oli pitkä ja nukuin pitkästä aikaa kunnolla, koska olin väsynyt yön valvomisen jälkeen. Matkalta ei sitten kuvia tullutkaan enempää koska kolmen päivän käytön jälkeen akusta loppui virta. Ei ollut isäntäperheellä sähköä...
Tokiossa meidän piti porukalla käydä kahvilla tai tehdä jotain mutta kaikki hävisivät nopeasti. Menimme sitten kolmistaan kahville ja lähdin Sendain suuntaan shinkansenilla. Kotio pääsin siinä hieman ennen kahtatoista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti