この先何をしましたか。

Mitäs välissä tapahtuikaan? Noh, noh eipä siinä mitään ihmeellisempää tapahtunut. Mutta kerrompahan siitä kuitenkin. Nyt on alkanut jo vähän uutta lukukautta. Jypet ja deepit ovat valloittaneet kaikanin ja alueen. Sadetta piisaa ja meikää on v*tuttanut sen verran, että blogiakaan ei ole jaksanut kirjoittaa muutamaan viikkoon. Tavaraakin tulee kirjoitettavasksi vaikka kuinka paljon...

Aloitetaan siitä mihin jäätiin...

Museokierrosten jälkeen lähdin käymään kansallisena vanhustenpäivänä, joka oli vapaapäivä, katsomaan Vähän Ayashin suuntaan pyörällä.


Heti sinne päin ajeltuani Oohachiman jinjan luona oli jo juhlavarustusta. Kaippa oli jotain liputusjuttua... mietin itsekseni. Kuitenkin ajelin rauhallisesti pyörällä eteenpäin.


Maisemat olivat tavanomaista Sendain maisemia. Olin päättänyt vain ajaa Ayashiin asti, koska pian sen jälkeen alkaisivatkin sitten vuoristo, joka erottaa Yamagataa ja Miyagia. Vuoriston ylittäminen ei oikein napannut.


Tien varressa oli myös auto, joka yski viimeisiä yskäyksiä kun kuljettaja yrittää pitää sitä käynnissä viimeisillä voimillaan. Eipä hän tiedä, että tuolla tavalla auto on entinen nopeaan.

Pitihän sitten ottaa se riisipeltokuvakin kuin ennen.


Kuten olette voineet huomata aiemmista blogeista pidän aika lailla eri temppeleissä käymisestä ja historian havinasta. Tästä syystä bongasin ison temppelin mainokset ja pyöräilin 8km väärään nähdäkseni sen ^_^.



Hienon näköinen oli tosiaan. Tästä pyöräilin takaisin Sendaita kohden ja huomasin Oohachiman jinjan edessä paraatikulkueen.


Heillä oli menossa matsuri ja kysymysteni perusteella se on 400 vuotisjuhla temppelille.
Siellä oli matsuri ruokaa ja Susume otori tanssia viuhkoilla.


Huomenna laitan sitten Kyushun reissusta tarinaa...