Tampereelta Japanin Sendaihin

Fukuoka

2008-10-13T02:34:00.000+03:00

Viimeisen päivän ohjelmasta tuli sitten tiukka. Aamulla 5:ltä heräsin ja 6:lta olinkin jo juna-asemalla junassa. Paluu olisi sitten 12 aikaan junalla ja lopuksi vielä lentokentälle kumamotoon ja Osakan kautta Sendaihin.

Kaveri asui Fukuokassa ja olin yrittänyt hänelle sanoa, että voisimme nähdä kun kaupungissa satun olemaan. Hän oli vain siihen sanonut, että menee labraan venyttelemään kul***an. Ei sopinut edes Labraan menoa aiemmin tulla edes morjestaan. On siinäkin kaveri vaikka lähtöä ennen oli sovittu, että tavaraan nyt ainakin, jos satutaan samalle paikkakunnalle. Sitä se teettää. Japanilaistuvat perkele*n kekkeruusit.

2070en maksoi suunta Kumamotosta Fukuokan Hakataan. Kyllä "Hakata". Hakataan saavui kello kahdeksan aikaan. Työmatkaruuhka ja minä suuntasin paikalliset nähtävyyksiä katsomaan jalkapelissä.

Suunnitelma oli yksinkertainen. Pari temppeliä ensiksi ja sitten suunta Fukuokan linnan paikalle, jossa ei ole linnaa.

Jotenjin temppeli. Vanha kuin mikä.

Senjuan oli kiinni.

Shofukuji

Ainoa mikä alkoi nyppimään matkatessani kaupungilla oli englannin kielinen esite. Siinä oli pistetty paikat ihan näkyvästi esille mutta kartta oli ihan perseestä. Tiet olivat piittetty väärin ja nähtävyydet olivat väärissä paikoissa. Onneksi olin ottanut japaninkielisen kartan mukaan josta näin missä mikäkin oli ja miten sinne pääsee.

Temppeli, jossa on suurin puinen budha Japanissa.

Temppeli, joka on perustettu 800 luvulla. Vanha.

Tenjin puistossa oli talo jonka päälle oli jatkettu puutarhaa

Hiroshiman linnan paikan vierestä löytyi vieläå lisää temppeleitä.

Kuitenkin linnan paikka oli vain alue johon voi kuvitella linnan. Minulta kesti kolmisen tuntia kävellä tänne asemalta ja tämä oli mitä löysin.

Ei ehkä niitä kaikkein kivoimpia yllätyksiä. Siellä ei sitten ollut mitään. Toisella puolella oli sitten tenniskenttää, rugbykenttää ja yleisurheilukenttää. On tainnut Fukuokan linnanherra olla Aizun linnanherran kanssa tenniksen rakastajia, kun tenniskenttiä ovat rakentaneet linnan alueelleen. Fukuokan linnanherra on monialainen urheilun rakastaja.

Matkalla metrolle huomasin tämän komean näköisen puiston. Se olisi ollut paljon mukavampi kohde kiertää kuin linnan alue mutta aikaa kun ei enää paljoa ollut niin sitä ei voinut kiertää. Tämän takia en oikein pidä aikatauluista. Ne eivät jousta tarpeeksi.

Palasin sitten Hakataan metrolla ja en voinut olla nauramatta tälle kyltille.

Hakatassa tutustuin paikalliseen okoyomiyakin tyyliin ja lähdin paikallisjunalla takaisin Kumamotoon kohden. Shinkansenia ei vielä radalla ole koska rataa paraikaa rakennetaan. Shinkanseni tulee olemaan musta. Nyt limited express junat ovat mustia ja osa paikallisjunistakin on.

Olisi pitänyt arvata, että viimeinen bussi lentokentällepäin oli ihan täynnä. Piorukkaa olisi ollut komeenkin bussiin. Japanilainen tyyli ei tunkenut bussia täyteen vaan se lähti asemalta puolityhjänä. Matkalla se otti sitten lisää porukkaa mukaan. Suomessa bussi olisi kyllä vain täyttänyt itsensä ja sitten kulkenut täytenä suoraan lentokentälle. Itse änkeydyin ensimmäiseen bussiin vaikka jonoa olisikin ollut... Gaijin bonus. Kun ei kysele turhia niin ei saa kieltojakaan...

Paluulento olikin buukattu ANAn toimesta ihan ylitäyteen. Perus homma lennoilla mutta kosahti tällä kertaa kun kaikki halusivat Kumamotosta pois. Tarkoitan tällä että koko lentokone oli täynnä JIS-membereitä :D. Sama homma oli myös lennolla Osakasta Sendaihin. 99% oli Tohoku Universityn oppilaita ja proffia... Mietin että mitä olisi tapahtunut kuuluisalle materiaaleille Tohokussa, jos tämä lentokone olisi pudonnut.

fukuoka

Pimenevässä illassa näimme Osakassa myös Osakan linnan valaistuna. Näytti täytekakulta. ^_^

Sendain sade odotti meitä siellä minne olimme sen jättäneet maanantaina. Ilma olikin sitten heti 10 astetta viileämpää. Lento Osakasta Sendaihin oli turvavyövalo koko ajan päällä. Näin paljon lentäjä luotti säähän tai omiin kykyihinsä.

Suizenji 水前寺

2008-10-12T05:24:00.000+03:00

Kolmannen päivän suunnitelmat olivat aamusta käydä katsomassa Japanin neljänneksi kauniimmaksi puistoksi kehuttua Suizenjia ja sen jälkeen mennä katsomaan esitelmiä Japanin kulttuurimetallographiasta. Eli jotkut olivat tukineet katanaa sekä aseita. Mikä tuossa voisikaan mennä pieleen...?

Aamusta sitten lähdinkin raitiovaunulla toiselle puolelle kaupunkia katsomaan Suizenjia.
Matka oli kohtalaisen helppo, koska piti vain nousta oikealla puolella ratikkaan ja ajaa sillä eteenpäin. Ainoita kertoja jolloin Lonely Planet on ollut hyödyllinen. Tai sitä olen käyttänyt.

Vasemalla näkyy Fuji-san. Puutarha on alkuperäinen alkuperäisellä suunnitelmalla. Sieltä löytyy mm 400 vuotta vanha teehuone.

Puistosta lähdettyäni päätin ajaa suoraan keskustaan mutta katseltuani mihin ratikka oli menossa päätin ajaa pitemmälle ja käydä katsomassa linnan rakentajan mausoleuminkin, mikä oli mainittu Lonely Planetissa.

Se on linnan päätornin kanssa samalla korkeudella. Mausoleumiin johti pitkä suora ratikkapysäkiltä.

Kuten aiemmin olin maininnut, että oli kuuma. Asiaa ei parantanut että olin pukeutunut seminaaria varten mustaan. Vaikkakin oli pelkkä musta kauluspaita alupaita, jonka olin pukenut hikoilua varten värjäytyi mustaksi ^_^. Hikoilutti. Edellispäivänä oli myös kauhavalla ammuskeltu. Tuli vaan mieleen, että eikö traditionaalinen tapa olisi puukkohippa siellä eikä mikään raju ammuskelu. Eivät kunnioita perinteitä.

Kyushun ilma on aika likaista. Vaikka olikin poutainen päivä horisontti oli savusumun peitossa. Sitä ei näkynyt kunnolla.

Palasin vielä kerran yliopistolle kuuntelemaan kulttuuri metallurgiaa mutta tyhjä arpa oli. Kaikki olivat pelkkää opiskelijoiden tekemiä samasta labrasta. Kalvot olivat samasta kaavasta sekä kuvia ei juurikaan ollut. Suurin osa oli saman pistoolin osista, yksi oli rahan putsauksesta ja se kiinnostavin katana oli opettajan oma säätö pienestä yksityiskohdasta katanan mikrorakenteessa. Lasirakenne terässä ja eri alkuaineinen jakautuminen alueella... Kyllähän siitä ymmärsi mutta olisin halunnut tietää ne edelliset tutkimukset myös.

Kun ne loppujen lopuksi loppuivat 5ltä oli jonoa bussipysäkillä ihan tarpeeksi. Apostolin kyyti vei minut takaisin hotellille 30minuutissa. Olivat muut menossa vielä syömäänkin joten täytyi kiirehtiä.

Loppuillasta kävin ennen valojen sammuttamista kuvaamassa vähän linnaa.

Hotellin vieressä tuntui olevan paikallinen menomestat Isakayoineen. Ei mikään paha kun oli lähellä. Muut jatkoivat ensimmäisen reissun jälkeen toiseen paikkaan mutta minä halusin kuvata linnaa ja 3000en tuhlaaminen pieneen juomiseen ja ruokaan ei oikein toistamiseen illasta huvittanut. Palasin hotellille ja suunnittelemaan seuraavan päivän reissua Fukuokaan.

Suizenji&Kumamoto

Kumamoto

2008-10-11T01:51:00.000+03:00

Ensimmäinen yö vietettiin hieman kalliimmassa hotellissa. Aamulla oli aamiainen ja olin päättänyt aamutuimaan lähteä Kumamoton Yliopistolle katsomaan esitelmiä. Aamupalalla kuitenkin selvisi, että olismme vain tässä hotellissa vain yhden yön. Tekisimme siirtymämarssin Toyoko Inniin hieman kauemmaksi. kohtapuoliin. Olinhan tietysti iloinen tästä hotellin vaihtumistiedosta... MUTTA olisivat voineet kertoa aiemmin!!!

Toyoko Inniin saimme heivattua tavarat ja lähdimme kulkemaan bussiasemaa kohden, mistä lähtisi nysse yliopistolle. Matkalla näin kinnu ottavan lepiä ja hajusta päätellen silläkin oli ollut hyvä ilta Isakayassa tai vastaavassa.

Mitä Kyushun ilmasta voi sanoa... Oli 35 astetta lämpöä ja syyskuun loppupuoli...

Puut olivat tuommoisessa kuosissa. Mitä v*ttua? Missä kaikki lehdet ovat? Kuinka syksy voi olla täällä paljon pitemmällä kuin Sendaissa?... Niin paljon kysymysiä ja ei biologia vastaamaan.

Esitelmät olivat... JAPANIKSI! Kuka olisi voinutkaan arvata (>.<)'' Niin itseasiassa tiesinkin sen jo etukäteen. Muutaman Englanninkielisen esitemän kävin kuuntelemassa. Ainoa huono puoli niissä oli, että ne olivat samaan aikaan. Sekä opiskelijoiden esitelmät eivät monestikaan olleet kovinkaan kiinnostavia. Proffien höpinöitä on paljo mukavampi kuunnella vaikkakin japaniksi, koska kalvoista pystyy arvaamaan jotakin. Toista se on opiskelijoiden esitelmistä. Pitäisi olla taustatietoa aiheesta ennen esitelmää, jotta ymmärtäisi edes vähän. Kuvat ovat aina kivoja.

Seminaarin jälkeen matkani suuntautui kuukuisaan Kumamoton linnaan. Se on kolmanneksi suuren Japanissa ja vieläpä musta!

Linnan vieressä oli Kumamoton Shognin talon kopio vielä kultaisene huoneineen. Näissä huoneissa ennen niiden tuhoutumista suuret pamput asuivat ja ottivat vastaan vieraita.

Shokunin kultainen huone. Lehtikultaa

Illalla kävellessäni huomasin valaistun linnan

Sekä kummastuksen hotellin vieressä nimeltä Marimekko.

Yöllä ajattelin käydä kuvaamassa vielä valaistua linnaa mutta kuitenkin joku oli varmaan kompastunut sähköpiuhaan, koska paikka oli pimeenä.

Kumamoto

Seminaari Kyushulla

2008-10-08T07:32:00.004+03:00

Kyushulla oli Japanin Metalliliiton JIS seminaari. Periaatteessa sinne kokoontuivat ympäri Japania "Japan Institute of Metal" jäsenet kertomaan omista tutkimuksistaan. Minulla ei ollut siellä esitelmää mutta muilla labran jäsenillä kylläkin.

Menimme sinne päivää ennen, jotta ehtisimme näkemään joitain paikkoja ennen seminaarien alkamista.

Lähdimme Kyushulle labrakaverini kanssa 6.14 junalla Kitayamalta. Siitä suuntasimme Sendain aseman kautta lentokenttä linjalla lentokentälle. JR Eastin Suikalla voi ajaa sendain lentokentältä asemalle 680en hintaan.

Sendain sää on monesti kotoisan sateinen. Vähän kuten Suomessakin siis sekä eteläisempään Japaniin verrattuna viileä. Täällä vähän syksy tekee tuloaan kun etelässä paistatellaan vielä hellelukemissa.

Matka jatkui Sendaista Osakan lentokentälle. Tämä Domestic lentokenttä oli ihan kaupungin ytimessä ja hieman mietitytti kuinka asukkaat eivät valita lentomelusta. Taitavat olla niin japanilaisia, etteivät valita mistään.

Osakassa vaihdoimme ANAn toiseen lentokoneeseen, minkä kohteena oli Kumamoto.

Lentokoneessa havaitsin kuinka ihmisasumus vaikuttaa luontoon. Luonnonmukainen rantaviiva on epäjärjestäytynyt ja rosoinen mutta ihmisen muokkaama ranta on kuin viivottimella vedetty. Vai mitä olette mieltä kuvista?

Kumamotossa vuokrasimme auton. Tarjouduin kyllä ajamaan mutta jostain kumman syystä labratoverini eivät halua minun ajavan ^_^.

Autolla suuntasimme Japanin suurimmalle kalderalle Mount Asolle. Tämä on aktiivinen tulivuori, joka on purkautunut viimeksi vuonna 2004... O_O Mä en tiennyt tuota ennen tätä päivää... Vaarallista touhua sanonpahan vaan.

Matkalla näimme kuuluisia maisemia Kyushulta. Niittyjä ja lehmiä, niistä Kyushu on kuuluisa. Kumamoto on myäs kuuluisa hevosen lihasta ja lyllähän hepoa sashimina tuli nautittua.

Mount Asolla oli varauduttu purkauksiinkin...

Kuuluisa näkymä alas:

Tulivuoren kalderalta ajoimme sitten ratsastus ja levähdyspaikan kautta Kumamotoon, missä palautimme auton.

Illalla eksyimme porukan kanssa Isakayaan, mikä on paikallinen juottolaketjun tapainen japanilaiseen tapaan. Siellä tarjotaan ruokaa ja juomaa mutta nomikai se ei ole.

Mount Aso

この先何をしましたか。

2008-10-08T05:08:00.003+03:00

Mitäs välissä tapahtuikaan? Noh, noh eipä siinä mitään ihmeellisempää tapahtunut. Mutta kerrompahan siitä kuitenkin. Nyt on alkanut jo vähän uutta lukukautta. Jypet ja deepit ovat valloittaneet kaikanin ja alueen. Sadetta piisaa ja meikää on v*tuttanut sen verran, että blogiakaan ei ole jaksanut kirjoittaa muutamaan viikkoon. Tavaraakin tulee kirjoitettavasksi vaikka kuinka paljon...

Aloitetaan siitä mihin jäätiin...

Museokierrosten jälkeen lähdin käymään kansallisena vanhustenpäivänä, joka oli vapaapäivä, katsomaan Vähän Ayashin suuntaan pyörällä.

Heti sinne päin ajeltuani Oohachiman jinjan luona oli jo juhlavarustusta. Kaippa oli jotain liputusjuttua... mietin itsekseni. Kuitenkin ajelin rauhallisesti pyörällä eteenpäin.

Maisemat olivat tavanomaista Sendain maisemia. Olin päättänyt vain ajaa Ayashiin asti, koska pian sen jälkeen alkaisivatkin sitten vuoristo, joka erottaa Yamagataa ja Miyagia. Vuoriston ylittäminen ei oikein napannut.

Tien varressa oli myös auto, joka yski viimeisiä yskäyksiä kun kuljettaja yrittää pitää sitä käynnissä viimeisillä voimillaan. Eipä hän tiedä, että tuolla tavalla auto on entinen nopeaan.

Pitihän sitten ottaa se riisipeltokuvakin kuin ennen.

Kuten olette voineet huomata aiemmista blogeista pidän aika lailla eri temppeleissä käymisestä ja historian havinasta. Tästä syystä bongasin ison temppelin mainokset ja pyöräilin 8km väärään nähdäkseni sen ^_^.

Hienon näköinen oli tosiaan. Tästä pyöräilin takaisin Sendaita kohden ja huomasin Oohachiman jinjan edessä paraatikulkueen.

Heillä oli menossa matsuri ja kysymysteni perusteella se on 400 vuotisjuhla temppelille.
Siellä oli matsuri ruokaa ja Susume otori tanssia viuhkoilla.

Huomenna laitan sitten Kyushun reissusta tarinaa...

Muinaishistorian havinaa

2008-09-23T00:33:00.002+03:00

Matkasta selvittyäni en pystynyt olemaan paikallani. Aiemmin hankkimani Sendain kaupungin alennuskortti museoihin vaiho-oppilaille poltteli taskussa. En ollut kuin käyttänyt sitä kerran, kun kävin Sendain museon näyttelyssä tutustumassa Date Masamunen aikaan hieman enemmän.

Tällä kertaa ajattelin käydä ensimmäiseksi Yasooenin puistossa katselemassa villikukkia. Puisto on komealla mäen päällä ja se on villipuutarha. Pitää se käydä kurkistamassa ennen talven tuloa. Kukathan ovat vielä hyvin elossa.

Pyöräilinkin Etelä-Sendaihin päin ja pysähdyin tämän portin kohdalla.

Näillä paikkeilla kartta näytti Yasooenin olevan. Tarkemmin tutkittuani se oli ylempänä mäen päällä televisiotornin vieressä.

Puistossa oli jonkin moista hortrensiaa. Viherrys ei ollut vielä kovinkaan paljoa vahtunut punerrukseksi.

Tämän jälkeen katsoin seuraavan kohteen kartasta. En ollut lukenut mitä siellä oli mutta kun ilmatteeksi pääsee niin ei tämmöinen kulttuurirakas henkilö viitsi jättää semmoista tilaisuutta käyttämättä. Aina tiskillä sanotaan hinta ja kortin näyttämisen jälkeen tulee hymy ja sanat "ilmainen." ^_^ säästää kortilla pitkän pennin, jos haluaa kaikki nähdä.

Kuitenkin Sendain kaupungin Tomizavan museossa olikin yllätys...

Tämä paikka oli 20 000 vuoden takaisen metsän säilytys arkku. Betonibunkkerin sisällä oli säilötty paikalta löytynyt arkeologinen helmi. Ainutlaatuiseksi tämän tekee 20 000 vuotta vanhat ihmisen asumisjäljet. Näitä paikkoja ei ole maailmassa montaa. Muistakaa, että Suomen päällä oli vielä 10 000 vuotta sitten muutama kilometri jäätä.

20 000 vuotta sitten oli Yayoi aika Japanissa. Saaret olivat jääkauden sitoman veden ansiosta maasillalla kiinni mantereessa. Näihin aikoihin ihmiset asettuivat Japaniin. Tärkeydestä huolimatta näin vain muutamia juuria ja pari hiilen palaa siinä missä oli ollut 20 000 vuotta sitten nuotio.

Sää oli aikoinaan kylmä kuin Suomessa vieläkin. Toisessa kerroksessa oli japanilaiseen tyyliin lapsen mielellä tehtyjä kysymyksiä koululaisille. Puuharataa muistutti minusta. Taitaa kuulua museokäynnit koulun lukujärjestykseen... Pidän itse tuosta jäniksestä, joka sanoo "bai bai" ^_^.

Ja kuva 20 000 vuotta sitten olleesta metsästäjästä. Voisi olla kuva 100 vuoden takaa Suomesta.

Museon ulkopuolella oli istutettu 20 000 vuotta sitten täällä esiintyneitä lajeja...

Sanokaa te minulle: näettekö tekin vain Suomesta tuttuja lajeja. Koivunkin löysin josta voi käydä yön pimeinä tunteina vääntämässä vastan. :D Puutarhuri oli vain sitä mieltä, että puita on vaikea saada kasvamaan tässä ilmastossa. Kun maa on lämmennyt sadassa vuodessa asteella Sendai on lämminnyt kahdella.

Seuraava paikka oli Jomon puisto. Jomon on Yayoi ajan jälkeinen aika. N.10 000 vuotta sitten siihen kunnes Yamaton valtio perustettiin. Jomon on tunnettu savikeramiikastaan. Muuta sitten ei aikakaudella tapahtunutkaan, koska Japani oli taantunut peräkylä. Japani eristäytyi muusta mantereesta jääkauden loppuessa. Kivikausi säilyi vielä täällä, kun mantereen muuta alueet alkoivat kehittyä eteenpäin.

Jomon puistossa oli rakennettuna muutama mökki vanhalla tyylillä. Sisällä näyttelyssä oli hieman saviastioita ja selitetty hieman elämää. Pidän siitä, että jo 10 000 vuotta sitten Japanissa osattiin käyttää sähkötyökaluja.

Pihalla oli myös työpaja, missä voi tehdä itse muistoja. Tein itselleni tuommoisen hampaan pinkistä kalkkikivestä.

Mökkien sisällä oli savusaunan tuoksu ja se tuntui niin hyvältä. Savu, terva... Sitten oli muutama kuoppa, mihin on kaivettu ruokaa ja ruhoja.

Paluumatkalla huomasin taas temppeleitä joita kävin vilkaisemassa. Daten Mausoleum eli viimeinen leposija.

Tätä munkit tekevät, kun muute eivät katso... Laskevat päivän palkkaa tietysti. Taas tuli muutama mamori eli suojaava amuletti ostettua.

Seuraavana päivänä lähdin Izumin suuntaan. Siellä pistäydyin kirjastomuseossa, jonka nimen vain osasin lukea. Sisällä näyttelyssä en ymmärtänyt sotkuista mitään. Onneksi ei tarttenut maksaa sisään.

Paljon mielenkiintoisempi kohde oli KAGAKUKAN eli tiede museo. Tämä oli rakennettu Heurekan tapaan. Siellä voi tehdä omat kokeet ja tässä suhteessa se oli vielä Heurekaa parempi. Paljon oli selitetty monella kielellä, mutta lapset eivät varmastikaan kaikkea ymmärrä. Hieman varttuneemmalle yläasteikäisille suunnattu. Ensiksi teoria ja sitten kokeet täällä. Kaunista!!! Teekkari tykkää!

Wankkeli:

Tuli myös selville että normaali harava-antenni on Tohoku Universityn proffan keksintö. Se keksittiin aikoinaan Tohokun Imperiaalisessa yliopistossa. Oppia ikä kaikki. Sain myös tietoon mistä muualta aloilta Tohoku on nobeleitaan saanut.

Päivästä menin JET-programilaisten kanssa pelaamaan jalkapalloa. Että mikä on JET? Sen varjolla suurin osa englantia puhuvista immeisistä tulee Japaniin opettamaan kieltä pikku palleroille.

lopuksi kuvasin puistikossa vielä viimeisiä syksyn kukkaloistoja.

Ancient history

Syksy tulee mutta kukat silti kukkivat. Ja lämpöä on 29 astetta... Jotain on pahasti pielessä!!!

Tokion sataman alue

2008-09-22T05:54:00.001+03:00

Aamulla piti jättää hyvästit hostellille, koska oli yöbussilla paluu takaisin Sendaihin. Oli tullut paljon matkatavaroita hommattua ja olo oli kuin kuvassa aamuruuhkassa, kun matkusti Ginza linella kohti Tokion asemaa. Taulussa on kirjoitettu, että tehkää se vuorella mutta toinenkin luenta on. Tämä luenta tekee siitä hauskan. Se menee "Sinä vuoripaskiainen" aj se kuvaa toisien turhautumista paljon tavaraa kanniskeleville ihmisille ruuhkassa.

Asemalle olin suunnitellut laittavani tavarat säilöön coin lockereihin. Piti laittaa tavarat kahteen, koska oli tullut sen verran voitettua Taito pelihalleista pehmoleluja.

Tämän jälkeen pääajatuksenani oli mennä katsomaan Tokion rantoja ja Odaiban tekosaarenaluetta. Odaiba on kuuluisa ennen Japanin lamaa suurena projektina, joka laman tullessa sitten iski naulaa hallituksen arkkuun ja lopulta melkein autioitui. Kuitenkin nyttemmin Odaiba on myös ollut kasvussa ja Tokio laajenee juuri tännepäin.

Kävelyreissuni vei minut Tokion asemalta Odaiban suuntaan. Kävelyreissu osoittautuikin pitkäksi mutta aikaahan oli. Näkyi matkalla näkymiä mitä Tokiosta ei voisi odottaa. Siinä oli vanhat miehet kalastamassa lahdessa joka näytti olevan ihan muualta kuin Tokiosta. Kuitenkin ylhäällä näkyivät tornitalot.

Sekä toinen merkki Japanin rappiosta on vanha ränsistynyt talo, jonka pihassa on uusi bemari, mitsubishi yms.

Kävellessäni kohden vielä rakennettavia rantoja huomasin, että olivat jo valmiiksi rakentaneet liikenneyhteydet keskelle ei mitään. Siinä monorail-juna puksutti keskellä ei mitään. Asemiakin oli vähän väliä mutta ei asutusta. Ehkäpä muutaman kymmenen vuoden kuluttua tuollakin on enemmän liikettä, ja monorail lippukin tulee vielä halvemmaksi. Vielä lyhyt matka oli erittäin kallis.

Näin myös mitä Suomen leijona tekee kesällä. On hankkinut kesätöitä Japanin rakennuksilta, koska pelit ovat menneet niin pahasti viimeaikoina. Ei ole sitä kultaa vielä näkynyt...

Odaibaan pääsiessäni alkoi sataa ja hieman odotettuani se lakkasi. Muttei sateen uhka kokonaan kuitenkaan. Odaibasta keskustaanpäin menee komean näköinen Rainbowbridge, minkä läpi kävelin. Näköalat olivat komeat mutta hieman sumuiset ja Euroopan malliin siltaa ei ollut häkitetty. Eivät japanilaiset sillä tavalla siis tee itsemurhaa...

Toiseen päähän päästyäni alkoi sade kovalla tavalla. Tästä syystä ajoinkin loppumatkan monoraililla Shinbashiin. Tuli lyhyt reissu maksamaan 240en. Yhtä kallista kuin Sendain maanalainen.

Loppupäivän käytin kierrellessä Hibuyan puistoa ja aseman läheistä aluetta. Mitä puistoista voi sanoa kuin kasveja ja jokunen suihkulähde. Hibuyan puiston tunnetuin suihkulähde on saksalaistyylinen vettä sylkevä kurki, jonka siivistä talvella roikkuu jääpuikkoja.

Puistossa oleilleet kissat olivat myös kiinnostavia. Ovat villikissoja, mitkä elelevät yhdessä muiden puiston asukkien kanssa.

Lähdin metsästämään Subwaytä, josta saisin leivän matkalle evääksi. Tiesin, että Ginzan alueella on semmoinen, koska kävin siellä viikolla aiemmin. Kiertelin sitten aikaa tappaen Ginzaa. Sony buildingin kävin katsomassa ja ei uusia kiinnostavia malleja Sonyltä ole tulossa.

H&M oli juuri avattu Ginzaan ja näytti olevan toista luokkaa kuin Euroopassa. Tavallisen tallaajan vaatteet olivat trendikkäästi laitettu kalliisiin telineihin ja hintaakin oli tullut yllättävästi lisää. Luulin nähneeni Ruottin kunkunkin mutta enpä näin jälkikäteen tiedä. Oliko se Karl Gustaf XVI vai ei. Mutta näytti häneltä ja pari bodyguardia käveli kahden askeleen takana.

Lelkaupassa oli kaikkia vanhoja tuttuja leluja lapsuudestani. Ovat tulleet sitten tännekin. Eivät maailman apset ole kaikkialla erilaisia vaikka hieman erinäköisiä ovatkin.

Illan sitten odottelin bussia Sendaihin. 23.50 oli lähtö ja hieman ennnen viittä olimme perillä. Sendain sää oli sateinen. Laukkuni pahvi oli myös janoinen ja päätinkin sitten odotella 1,5h ensimmäistä junaa kaikanin suunttaan. Ei ole mikään pakko mennä ulos sateeseen kävelemään painavien laukkujen kanssa. Kaikanille päästyäni sade olikin jo lakannut ja päivästä tuli aurinkoinen sekä lämmin.

Tokyo bay area

Ghiblin museo ja Shinjuku

2008-09-21T07:07:00.000+03:00

Ghiblin museoon Mitakaan halutessa pitää lippu ostaa ennakkoon Lawson nimisestä Conbini lähikaupasta. Lawsonista saa myös muiden tapahtumien, konserttejen ja monen moisen jutun lippuja. Kannattaa kysyä apua myyjältä sillä tuo laite on pelkästään japaniksi. Lipun ostettuaan lippu lunastetaan vielä erikseen kassalta... Aika vaikeaa siis.

Katselin, että kaikkein helpointa päästä Mitakaan olisi Shinjukun kautta. Shinjuku onkin länsimaalaistyylinen kaupunginosa, missä on paljon pilven piirtäjiä.

Jäinkin pois hieman Shinjukun asemaa ennen, jotta voisin kävellä rauhassa keskustaan päin. Tämä olikin hyvä ajatus ja näinkin paljon asioita. Tuli nähtyä jopa Shinjukun puisto, joka on kuuluisa porteistaan. Kyllä! Siellä on porteilla metron kaltaiset portit, joiden sisään pääsee vain pääsylipulla.

Tästä syystä en mennyts sisälle. Siellä ei olisi ollut mitään muuta kuin mahdollisuus rauhoittua puistossa ja erikoisempaa nähtävää ei luullakseni ole. Portit ovat kyllä kauniit. Tämän vieressä oli pieni temppeli, jonka kävin valokuvaamassa ennen lähtöä Shinjukun keskustan huveihin.

Shinjukun keskustassa oli paljon tupakkapoliiseja. Heillä on varmaan jonkinlainen suuri kanpanja tupakkaa vastaan, kun kaduilla oli paljon porukkaa odottamassa sakkolappu kirjoitusvalmiina kaikille tupakoitsijoille. Aseman läheisyydessä oli paljon pelihalleja sekä muita juottoloita. Ilmeisesti porukka juopuneina tykkää pelata. Löysin myös halleja jotka olivat puhtaasti taito eli tuuri pohjalle perustuvia. Olivat palkinnotkin Wiin, PSPn yms kalliita laitteita. Hinnatkin olivat myös sen mukaiset.

Shinjuku on yksi maailman vilkkaimmista juna-asemista mutta päivällä aseman toisella puolella tämä vilkkaus näytti tältä. Ei ole ihan Shibuyan kaltaista...

Kuitenkin toisella puolella asemaa tunneleissa ihmisvirta oli Shinjukun tornitaloja kohden huomattavasti vilkkaampaa. Näin siellä jopa suomalaisen pariskunnan matkalla shinkansenille.

Tokyo Goverment building tarjoaa 45 kerrokseen ilmaisen näköalatasanteen. On eteläinen- ja pohjoinentorni. Eteläinen torni suljetaan jo 17.00. Kävin rakennuksessa päivällä mutta menin pohjoiseen torniin ensiksi. Päätin palata myöhemmin ottamaan kuvia iltanäkymästä illan pimentyessä paluumatkalla Mitakasta. Eteläinen torni olikin jo silloin suljettua ja sain pohjoisests tornista niin päivä kuin yökuvatkin.

En ikäväkseni nähnyt Fuji vuorta, koska nyt on kesä. Talvella ilma on parempi ja näkyvyys on pidempi. Nyt horisontin peitti sumun kaltainen ilmansaasteiden peitto. Päiväkuvista sen voi nähdä itse.

Mitakaan menin katsomaan Ghiblin museota tämän rakennuksen jälkeen. Kävelin rauhallisesti katsellen komeita rakennuksia. Junassa pitihän tuosta naisten vaunusta ottaa kuva, kun siinä ajeli. Vain tiettyinä ruuhka-aikoina osa vaunuista on varattu naisille.

Aikaa, kun oli Ghiblin museolle kävelin Mitakan asemaa edeltävältä asemalta komean puiston läpi.

Saavuttuani paikalle vielä piti odottaa tovin ennen kuin pääsi sisälle. Sisällä ei toki saanut ottaa kuvia mutta siellä näimme pätkän animaatiota ja alkuperäisteoksia seinillä. Myäs kuuluisa kissa-auto oli paikalla, mutta siihen ei aikuiset saanut mennä. Museon lappusessa oli museon ideaa hyvin kuvaava lause "let's get lost together" sen tarkoituksena on muistuttaa aikuisille tulla lapseksi taas tämän museon alueella ja lapsen mielen kaltaisesti kokea kaikki.

Illan pimentyessä palasin Shinjukuun katsomaan yönäkymää Goverment buildingista. Ovat nuo sitten kauniita yövalasituksessa. Kuin joulukuusia pimeässä.

Vielä tuli löydettyä Hello Kittykin erään liikkeen akkunan takaa. Keraamista rakennettuna ^_^

Tokyo: Ghibli&Shinjuku

Yokohama

2008-09-20T02:22:00.002+03:00

Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului käydä Yokohamassa jo lauantaina seishun 18 kipulla. Kuitenkin se meni mönkään hieman. Sitten tiistaina ei ollut arempaakaan tekemistä niin lähdin käymään tuossa kuuluisassa satamakaupungissa. Mitä tiesin Yokohamasta etukäteen? Siellä on maailmanpyörä ja korkea rakennus. Siinä kaikki. Sekä halusin käydä veneajelulla. Tästä on hyvä lähteä...

Löysin tieni oikealle JRn linjalle hieman haparoiden. Kuitenkin osottautui, että olin Hiroshimasta tullessani ajanut samaa linjaa Tokioon. Eli olin ns. jo nähnyt Yokohaman. ^_^ Tämä ei kuitenkaan minua haitannut vaan auttoi etsimisessä. Kysyessäni eräältä japanilaiseltaonko tämä juna Yokohaman suuntaan, sain kuulla ensimmäistä kertaa kysymyksen: "Olenko gaijin?" Tämä hieman hämmästytti minua mutta kaveri häipyi vähin äänin toiseen vaunuun... En tiedä mitä tapahtui. Oliko hän ihan poissa tolalta kun osasin japania ja olin samaa mieltä Atamin suuntaan menevästä junasta.

Yokohamaan saavuttuani yritin harhailla oikeaan suuntaan. Aiemmin ostamani kartta ei oikein osnnut neuvoa mitään, koska en tiennyt missä olin. Sekä Lonely Planetkin on turhuuksien turhake, koska tiiliskiveä on vaikea kannella sekä siinä ei loppujen lopuksi ole paljon tietoa paikoista.

Ulos päästyäni otin nenän perusteella suunnan merelle ja pilvenpiirtäjät toimivat myös hyvänä apuna siinä. Ovat komeita...

Pian meren läheisyyteen päästyäni näinkin jo maailmanpyörän sekä viitan, jossa luki jotain veneajelusta... hehe, eli sinnepäin siis matkani suuntautui.

Veneajelulla näinkin maiseman jonka olinkin halunnut nähdä. Postikorteista poiketen siinä ei näkynyt Fujin vuorta. Nyt on kesä ja ilma on sen mukaisesti hieman huonompaa. Täten Fujia ei näy. Lähettämissäni postikorttien kuvissa se näkyi tosin.

Toisella puolella näkyi Yokohaman pitkä silta.

Hmmm, veneajelun jälkeen olin yllätys yllätys kartalla. Aiemmin ostamani kartta osoittautui avuliaaksi suunnatessani kuuluisaan Yokohaman chinatowniin. Siitä oli jopa kuva Lonely Planetissakin :D. China Townissa oli pelkästään kalliita kiinalaisia tuotteita, mitä kaupitellaan turisteille kovalla hinnalla. Koska ne ovat kiinalaisia, niiden laatukaan ei monestikaan ole hintansa väärti. Tästä syystä jätin tutkimukseni pelkästään kulinaristiseen puoleen. Ja kuvathan säilyvät ikuisesti ja ovat ilmaisia.

Näistä leivistä japanilaiset ovat saaneet innoituksensa omiin leipiinsä, joiden sisällä on mitä erityisempiä yllätyksiä, jopa nattoa...

Tässä on esimerkki kiinalaisesta rihkamasta, mitä he myivät paikalla. Se on liikkuva panda, mikä laulaa ärsyttävää melodiaa. Niitä oli kaikissa liikkeissä ja ne aina kiersivät pulloa. Saisi WWF tai kettutytöt päästää ne vapaaksi. Mielestäni eläinrääkkäystä.

Takaisin kävellessäni törmäsin mielenkiintoiseen paikkaan. Paikka oli ensimmäinen kirkko Japanissa. Ja se oli paikalla, jossa solmittiin ensimmäinen kauppasopimus amerikkalaisten ja japanilasiten välillä sen jälkeen, kun amerikkalainen laivasto avasi Japanin. Tässä sopimuksessa nimettiin Yokohaman pieni kalastajakylä ainoaksi ulkomaan kauppasatamaksi. Tästä syystä Yokohama on kasvanut suureksi ja länsimaalaistyyliseksi kaupungiksi kaikkine pilvenpiirtäjineen. Yokohama jatkaa kasvuaan ja kukoistustaan. Ja kaikki on tämän Kanagawan sopimuksen ansiota.

Yokohamasta löytyy paljon länsimaalaisten vaikutteita arkkitehtuurissa. Nämä makasiinit ovat hyvä esimerkki tästä. Näyttävät armermejan parakeilta, jota virkaa ne ovat myös toimittaneet sodan aikana ja sen jälkeen. Nyttemmin toimivat turistirysänä.

Haaveenani ollut maailmapuörämatka tuli 700en hintaiseksi.

Kävellessäni poispäin huomasin Suomen Joutsenen kaltaisen kohtalon japanilaisella laivalla. Sekin on kokenut karvaan kohtalon joutua laivaston harjoitusalukseksi ja telakalle loppu elämäkseen. Ainakaan se ei tuhoudu ja siitä pidetään huolta. Viereisellä paikalla olleet pitkät rullaportaat myös ihmetyttivät. Miksi rakentaa rullaportaita monta sataa metriä, kun voi kävelläkin saman matkan?

Tämän jälkeen katselin karttaani ja bongasin matkalta JR:n pääasemalle pari puistoa, joissa voisi käydä pyörähtämässä. Suunnistin kaupungin läpi kartalla näkyvään puistoon.

Puistossa ei ollut ihmeellisimpiä näkymiä. Vain se haittaa, että japanilaiset eivät halua nähdä vaivaa leikata nurmea kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Olikin luonto päässyt villiintymään. Myös se tosiasia, että ihmiset asuvat puistoissa häiritsee. Puistojen kissat ovat pesiytyneet näiden ihmisten ainoiksi kavereiksi. Kissit pitävät myös vahtia näiden henkilöiden puolesta.

Ennen asemaa huomasin myös oudon näyn, mitä näkee yleensä länsimaissa muttei Japanissa. Junaradan seinät olivat töhritty graffiteilla.

Yokohama

Paluumatkalla poikkesin Shinbashiin ja palasin Asakusaan. Illalla kiertelin pelihalleja Asakusassa ja haaviin jäikin useita pehmoleluja. Olisin halunnut antaa ne pois muttei tullut semmoisia koulutyttöjä vastaan.

Akihabara

2008-09-19T04:22:00.001+03:00

Akihabara tuo animen, mangan, elektroniikan ja häröjen laitteiden mekka.

Kaverini halusi näyttää minulle Akihabaraa. Kuka nyt semmoisesta kutsusta voisi kieltäytyä. Akihabaraan pääsee Asakusasta, joko kävellen joen vartta pitkin tai päräyttämällä sinne Tsubasa express metrolla hintaan 200en. Käytin itse metroa kuten puoli vuotta aiemmin.

Kaveriani odotellessa kävin ostoksilla Yodobashi Akibassa. Tuli mitä monimuotoisempia laitteita hankittua kuten BT-palikka koneeseen ja Wlan haistelija. Miksi ostin Wlan verkkojen haistelijan vaikka Japanissa ei ole avoimia verkkoja paljon kuin Tokiossa? Se näytti niin yksinäiseltä siinä hyllyssä...

Kaverini tavattuani matkamme jatkui kiertelemään anime, manga ja peliliikkeitä. Kävimme jopa Taito sentterissä hieman pelailemassa ja muutamalla satasella irtosikin pehmoleluja.

mitä muuta voisi sanoa kuin paljon kiinnostavia laitteita oli tarjolla. Tuli muutama pienoismallikin hommattua tulijaisiksi. En löytänyt omia autojani vain Datsun 100A:n. Jonka hommasinkin, jollekin harrastelijalle. Voidaan laittaa palkinnoksikin kilpailuun. Saa nähdä mitä keksin.

Kahvilassakin tuli käytyä. Hieman taikojakin tuli opittua samalla kuinka ruoka saadaan maistumaan paremmalta.

Paljon tuli tavaraa hommattua sieltä. Ei voi muuta sanoa kuin kalliiksi tulee rahdata tavara Suomeen...

Tokyo: Akihabara

Tokio: Shibuya, Yoyogi ja Harajuku

2008-09-18T03:27:00.000+03:00

Sunnuntaina halusin nähdä cosplayaajat. Miksi? Noh, kuka nyt ei haluaisi niitä kuuluisia ihmisiä nähdä luonnollisessa elementissään Tokiossa. Kuuluisia kuin ovat.

Täten lähdin Asakusasta metrolla Ginza linjaa pitkin toiseen päähän Shibuyaan. Siellä pitäisi olla myös erittäin vilkas tien ylityspaikka, jonka halusin nähdä. Shibuyassa kuitenkin tulin ulos väärältä puolelta ja täten en nähnyt koko ylityspaikkaa.

Päätin etsiä ne sitten paluumatkalla ja sitten katsomaan Harajukuun vai oliko se Yoyogi Park. Mikseivät he voi kertoa sitä selvemmin tai miksi en kuuntele kovinkaan tarkasti.

Täten menin Yamanote linjaa eli Tokion ympyrä linjaa Yoyogi Parkkiin.

Pienen etsinnän jälkeen puisto löytyi muttei jälkeäkään cosplayaajista...

Vain ulkomaalaisia ja koululaisia jousiammuntakilpailussa. Kävin tutustumassa puistossa keisarillisten aarteiden näyttelyyn, joka ei ole nimensä veroinen. Laimea ja muutama arkinen esine vain oli näytillä. Taisi rapista keisarillinen sädekehä minunkin mielestäni.

Yoyogi puiston keskellä on imperialinen temppeli. Sinne aika ajoin tulevat ihmismassat tuhoavat temppeliä heittämällä sitä kolikoilla. Puissa oli paljon kamppailun arpia rahallisen maailman kanssa. Ainakin vielä henkinen maailma pitää pintansa. Asakusassakin oli suuri raha-arkku kaikkia sinne heitettyjä kolikoita varten. Tulee mieleen kirkko vanhoina aikoina. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa."

Nähtyäni siellä häätkin päätin palata junalla takaisin Harajukuun, joka on yhden aseman aiemmin. Tämä oli huono ajatus kuin myöhemmin huomasinkin, kun Harajukusta päin kävellessäni eksyin samaan temppeliin, jossa olin aiemmin vieraillut.

Harajukussa löysin kuuluisan sillan mutten löytänyt ketään siellä viettävän aikaa... Kesäloma-aika on varmaan vienyt heiltä innon.

Rokkabillytkin olivat mustissa hepeneissään helisemässä 30 asteen paremmalle puolelle kohonneen lämpötilan ansiosta. On jo syksy, joten lämpötila on laskenut.

Harajukun kaduilla oli myös katusoittajia eli uusiksi Idoleiksi haluavia yhtyeitä soittamassa musiikkia. Myös oli brasilialainen festivaali käynnissä. Miksi Brasilia on niin suosittu? Sitä voi katsoa historialliselta kannalta. Brasiliassa on maailman toisiksi suurin japanilaispopulaatio. Sinne lähti ennen toista maailmansotaa paljon japanilaisia uudisraivaajia työvoimaksi. Tästä syystä japanilainen voi olla Japanissa käymätön ja osaamaton ihminen Brasiliasta. Yhden vaihto-oppilaan tapaus oli juuri tämmöinen. Hänen kaikki sukulaisensa asuvat Brasiliassa ja hän osaa jopa 10 kanjia ja muutaman lauseen japania.

Koska olin huomannut kuinka lähellä asemat olivat, lähdin kävellen Shibuyaan. Kauaa minun ei tarvinnutkaan kävellä, kun olin jo perillä. Tämmöiset kaupat ovat aina tervetulleita näkyjä. Kolme minuuttia onnea ei ole mikään typo vaan ihan oikeasti kaupan nimi.

Shibuyan kadut olivat ruuhkaiset ja paljon vaatekauppoja löytyikin. Vaatteita ja ostoksia vain oli arsenaalissa. Jos haluaa kuluttaa rahaa niin tänne vaan. Minä kiertelin paikkoja ja yritin ymmärtää japanilaisten kuluttajien ajatuksenkulkua.

Lopulta löysin myös kuuluisan Shibuyan risteyksen.
Video:

Paljon kalliita autoja sekä kalliita liikeitä löytyi alueelta. Löysin jopa yhden temppelinkin piiloitettuna hieman syrjempään toiseen kerrokseen.

Illasta menin kavereiden kanssa syömään ja karaokeen Ginzassa. Karaokessa oli tällä kertaa englanninkielinen ohjain mutta siinä ei ollut virtaa. Jotain lauluja tuli laulettua mutta sitä kun ei vaan osaa niin ei osaa. Laulaa...

Tokyo: Shibuya&YoyogiPark&Harajuku

Tokio: Asakusa ja Roppongi

2008-09-17T07:57:00.005+03:00

Lähdin siis Tokioon. Aiemmin olisi ollut ajatuksena lähteä katsomaan kavereita Hokkaidolla 北海道 mutta porukka oli jo livennyt sieltä kotiin päin aikaisemmin samalla viikolla. Tästä syystä päätinkin lähteä kavereita katsomaan Tokioon.

Viimeinen päivä oli jäljellä junalipusta ja senhän käytinkin. Olin ostanut paluuta varten 3300en maksaneen yöbussilipun takaisin Sendaihin Tokiosta. Lauantaista keskiviikkoon oli siis aikaa Tokiossa. Mitään hotelleja ja hostelleja en varaillut, koska ei ollut mikään sesonki ja kaikkialla näytti olevan vapaata.

Lauantai aamusta lähdin junalla kohti Tokiota. Kuudelta aamulla paikallinen jalkapalloklubi olikin jo harjoittelemassa ja "ich ni san shi go rop shich hatch" kuului selvästi.

Junamatka sujui jo runtiinilla aiempien reissujen ansiosta.

Tapasin Takeshin Uenon asemalla. Kävelimme sieltä katsomaan Asakusan kuuluisia temppeleitä jotka olin jo tosin nähnyt aiemmin. Kaminarimon eli ukkosen portti on yksi niistä nähtävyyksistä.

Asakusan jälkeen kävelimme takaisin Uenoon, missä söimme kuuluisaa Edon sushia kaiten sushi paikassa, jonka annokset olivat pienet ja kalliit. Siirryimme sitten syömään jotain lisää muualle.

Saksalaiset kaverini olivat suositelleen kapselihotelli riversidea Asakusassa. En ollut kokenut kapselihotellin tunnelmaa, joten päätin viettää muutaman yön siellä. Paikan houkutuksena oli myös 9:nnen kettoksen kylpylä. Hyvät näköalat ja saunakin löytyi. Ekaa kertaa siellä törmäsin suomalaiseen. Viinaan langennut ja kovasti. Suomalainen huono malli.

Hotelliin tavarat jätettyäni suuntasimme Roppongin yöelämää katsomaan Lonely Planetin suosituksen perusteella.

Roppongissa on kuuluisat mäet Roppongi Hills, jossa parit käyvät yhdessä. Siellä ei ollut siis mitään ihmeellistä nähtävää. Roppongin klubialueella oli enemmän ne... yön Timoja buffaamassa omia yökerhojaan.

Löysin jopa Donkihoten paikalta jonka ikkunassa oli pienessä altaassa iso kala. Minusta se on eläinrääkkäystä tuommoinen.

Löytyi myös baari, jossa ei ollut yhtään japanilaista. En ymmärrä kuinka tuommoinen pysyy täällä pystyssä.

Mitä muuta Roppongista voisi sanoa. Roppongi on ulkomaalaisten kaupunki. Näin Takeshi sen minulle ilmoitti. Sinne ei useimmin japanilaiset paljoa eksy. Tämän kyllä huomasi selvästi.

Yöllä palattuani kapselille otin rauhallisesti kylvyn ja ensimmäinen päivä oli ohitse.

Tokyo: Roppongi&Asakusa

Lomalla "vieläkin"

2008-09-16T05:01:00.002+03:00

Vagnerkin on sitä mieltä että kuka nyt Japaniin haluaisikaan tulla. Muutama sekuntti onnea on lopulta tärkeämpää. Mitä kyselystä voi sanoa kuin syysväsymykseen tuli enemmän neutraaleja vastauksia kuin osasin odottaa. Eli päivä kerrallaan sitten. Tännekin on pikku hiljaa alkanut syys hiipiä mutta kukat ovat silti kukkimassa. Kylmennyt sade ja puiden hienoinen lehtien värjäytyminen ja putoileminen kertovat talven tulosta.

Huomenna alkaa sitten tulemaan saagaa tokion reissustani. Olin viime viikolla siellä ja väsymyksen takia en ole kirjoittanut mitään vähään aikaan. Mutta huomenna lisää. Pitänee keksiä uusi kysely kun ollaan päästy matkailun jäljeen takaisin arkeen. Vielä on kesälomalla labran seminaarireissu Kyushulle loppukuusta.

Huomiseen ja vastailkaa kyselyihin. En mä niitä turhanpäiten yritä keksiä. Ihan huvin vuoksi (^_^)

Japan Tent jälkimmäinen osa

2008-09-05T00:01:00.002+03:00

Kuten voitte huomata, että aina lipsahtaa yksi blogaus albumista ^_^. Niin lipsahti Japan Tentkin pitkäksi, että piti puolittaa.

Kanazawaan päästyämme oli meillä vuorossa valkoisia sukkia tarvittava kohta eli teeseremonia お茶会（おちゃかい.） Mihin hattua ja passia tarvitsemme... Se ei selvinnyt koko loppu aikana.

Teeseremonioita on monta koulukuntaa Japanissa. Tämä tapahtuma oli erilainen kuin Tomiyassa Date Masamunen käymässä samuraikoulussa. paikallinen TV ryhmäkin oli paikalla ja arvaa ketä he haastattelivat ishikawa channeliin. Jeps, minua. Kuitenkin tuo teeseremonia oli hieno mutta ulkomaalaisena en pystynyt istumaan koko aikaa samallailla kuten pitäisi. Istumisen jälkeen jalat olivat 10min kävelykelvottomat. Kuitenkin eniten häiritti se että kaikilla oli kamerat valmina ja kuvia otettiin koko ajan. Voin vain nostaa hattua ammattilaisille ketkä tekevät tätä työkseen.

Teeseremonian jälkeen näimme uudet isäntäperheet. Jouduin samaan peheeseen Utzpekistanilaisen kanssa. Jippii!!! Kävellessämme poispäin teehuoneelta isäntäperheen jäsen näytti meille kirjeen jossa luki. Tervetuloa outoon perheeseemme. Meillä ei ole sähköä eikä mukavuuksia. Nyrkkipyykille joudutte vielä tarvittaessa. Suihkussa, jos haluaa käydä niin heidän vanhempansa asuvat vähän matkan päässä ja siellä voi käydä... EI V*TTU! Ei sähköä eikä muutakaan. Ja perhe on 26 vuotiaita molemmat eli meitä hieman vanhempia siis.

Ainakin heillä oli neljä pyörää joilla voimme matkustaa ympäri keskustaa. Kuitenkin saavuimme paikalle ja talo oli mitä oli. Semmoinen vanha japanilainen talo. Ei mikään hökkelin näköinen mutta ränsistynyt silti. Talossa oli maalattia tatamia ennen, ovet ja muurkin olivat avonaiset ja yläkerran ikkunat kaipaisivat vaihtoa. Isäntäperhe oli boheemeja. Kysyttessä miksi ei ollut sähköä vastaukseksi kuului, että he vihaavat ydin voimaa. Sekä niitä aseita mitä tehdään ydinjätteestä, jota on käytetty voimaloissa, ja niiden käyttöä Irakissa ja Afganistanissa. Että sillain... *Syvä HUOKAUS*

Kuitenkin eka päivä kierrelltiin Kanazawaa. Oikeasti ei mitään nähtävää vielä. Illalla mentiin paikalliseen kylpylään, koska heillä ei ollut kylpyä tai suihkua talossa.

Toisena päivänä menimme maalaamaan itsellemme soija öljykupin johon sitten voi kastaa vaikka sushia tai muuta semmoista. Maalasin jonkinlaisen kuvatuksen siihen. Muilta löytyi paljon suurempia taiteellisia sakuraluomuksia ynnä muita hienoja aiheita.

Huonon piirtotaidon takia opiskelen DI:ksi ^_^

Tämän jälkeen kävimme katsomassa Ninja deraa, joka on hieno luomus missä silmää huijataan joka puolella. Salaluukkuja yms siis. Ainoa huono puoli tuossa talossa oli tulen kesto. Hyökkääjä vain piiritää talon ja tuikkaa sen tuleen niin kaikki puolustuskeinot ovat menneet hukkaan. Sama homma japanilaisissa linnoissakin.

Lähellä oli myös paikka, jossa Geishat työskentelevät mutta emme nähneet heitä. He ovat yksityisissä juottoloissa jonne sisäänpääsy maksaa vaivaiset 200e henkilöltä. Pelkkä sisäänpääsy siis.

Illan istuimme sitten joenrannassa puistoteekkareina... Siitä ei sitten enempää ^_^

Aamusta oli kuuluisa kinpaku 金箔. Jopa Marco Polo kuuli kultaisista Japanin saarista.

Niin kuuluisa oli Kanazawan 金沢 kinpaku 金箔. Huomatkaa kuinka kullan 金 kanji näkyy molemmissa... Kuitenkin Kinpaku tarkoittaa kulta lehditystä. Siellä oli talo ja seiniä lehditetty kullalla. Pistivät meidät maistamaan jopa kultaakin.

Seuraavaksi teimme itsellemme kultaisen taulun. Vaihtoehtoina oli sakura ja kultakala. Luonnollisesti kaikki valitsivat sakuran... Olisitteko valinneet toisin.

Teimme taulut ja nyt niiden liima kestää 2 viikkoa kuivua. Lopuksi he tarjoilivat kultaista teetä. Teetä jonka päälle oli ripoteltu kullan lehtiä ^_^ 金茶. Hauskaa oli!

Kuitenkin tämän jälkeen jouduimme menemään 3h kestävään seminaariin... Arvatkaapas mitä, taas puheita koko 3h ja porukka oli kiinnostunutta.

Pitihän niitä nukkumiskuviakin sitten napsia... Kaikki oli japaniksi ja yhdessä vaiheessa vain loppui kiinnostus kuunnella ja yrittää ymmärtää mitä hän sanoo.

Tämän tapahtuman jälkeen oli viimeinen ilta Japan Tenttiä eli oli aika matsurin.

Matsurimme oli Kanazawan linnan puistossa. Siellä oli tarjolla muiden maiden ruokia ja tavallisia Don Obori tanssia. Minäkin sitä testasin. Kaikkien maiden liput piti olla siellä mutta eräiden maiden liput olivat niin harvinaisia ettei niitä löytynyt. Tästä syystä en nähnyt siellä Suomen lippua hulmuamassa :'(.

Koska myöhemmin illasta uzpekistanilainen toverini yritti kähmiä isäntäperheen muijaa kännissä. Jouduimme viettämään yön puistossa ja toivomaan, ettei toverille tulisi kauheita seuraamuksia tästä tapahtumasta.
Masa soutaa ovella Utzpegistanista takaisin viereiselle saarelle Kanazawaan. Inside vitsi Japan Tentistä ^_^.

Niih aamulla menimme siis hakemaan tavaroita ja toverilta oli vain poltettu paita ja rikottu aurinkolasit eli ei mitään pahempaa ollut tehty. Kuitenkin paha mieli oli isäntäperheellä.

Vaitonaisina menimme lopetuspaikkaan ja lastasimme tavarat autoon. Matkalla hävisi toverilta kamerakin. Lopetusseremonian kuuntelun jälkeen lähdimme kohti Tokiota.

Matka oli pitkä ja nukuin pitkästä aikaa kunnolla, koska olin väsynyt yön valvomisen jälkeen. Matkalta ei sitten kuvia tullutkaan enempää koska kolmen päivän käytön jälkeen akusta loppui virta. Ei ollut isäntäperheellä sähköä...

Tokiossa meidän piti porukalla käydä kahvilla tai tehdä jotain mutta kaikki hävisivät nopeasti. Menimme sitten kolmistaan kahville ja lähdin Sendain suuntaan shinkansenilla. Kotio pääsin siinä hieman ennen kahtatoista.

Japan Tent

2008-09-04T04:19:00.004+03:00

Japan Tenttiä edellisinä päivinä olin kyllästynyt ja päätin lähteä ajelemaan pyörällä Matsushiman suuntaan. Mitään päätä eikä häntää siinä ollut mutta tuli hieman kulutettua aikaa ja otettua muutama kuva sieltäkin päin. Ajoin Rifu towniin mutta sieltä en löytänyt mitään.

Taulun löysin, jossa kerrottiin nähtävyyksistä mutta nekin olivat hieman laimeita. Esimerkiksi hienon näköinen temppeli olikin sitten vain hökkelö mäen päällä.

Kävin myös katsomassa Date Masamunen siiträmän temppelin tai uudelleen Sendaihin perustaman temppelin.

Illalla näin sitten tuttuja valoilmiöitä Suomesta taivaalla. Aurinko meni nukkumaan. Välipäivinä ei sitten muuta tapahtunutkaan.

Reissusta takaisin tullessani minua odotti liput Ishikawa-keniin. Lappujen mukana oli ohjelma, liput ja vaatimus ottaa valkoiset sukat, passi ja hattu mukaan. Sitten piti lähettää vielä lappu takaisin, jossa sanoo että on tulossa tapahtumaan. Niin paljjon lappuja. Onneksi oli vielä viikonloppu palattuani ettei posti kulje... ainakaan Suomessa mutta Japanissa on eri asia. Postia kerätään jopa viikonloppuisin.

Mutta asiaan. Miten pääsin tähän ohjelmaan. Kuten kaikki tiedämme japanilaiset ovat rasisteja kun asiassa on internationaalinen kulttuurivaihto. Aiemmin ei ole ollut suomalaisia siellä niin toki pääsin sinne. Vaikkakin oli s Suomesta Hatanpäänarvauskeskuksesta hankkimani terveystodistus yhden kuukauden liian vanha. Harvinainen suomalainen pääsee aina. Myöhemmin tuli soitto, että olen mukana ja liput tulivat sitten nyt. Sitä ennnen piti lähettää vielä varmistus, että on tulossa. Aika lailla varmistuspostia. Kaippa japanilaiset valehtelevat paljon.

Sitten Japan Tenttiin. Keskiviikkoon mennessä pakkasin tavarani. Elektroniikan ja viikon edestä vaatteita jonka jälkeen keskiviikkona lähdin Sendaista shinkansenilla ensiksi Tokioon. Sieltä oli sitten 5 bussia varattu yön yli kulkemaan Kanazawaan 金沢. Yöbussissa on aina mukava tunnelma kun porukka ei saa nukuttua. Jalkatilaa oli runsaasti ^_^. Sitä ei muiden blogeista voi edes ymmärtääkään että se on totta.

Yön ajan ajoimme Kanazawaan ja aamulla seitsemän aikoihin olimmekin perillä. Sain nukuttua vaikka suurin osa ei saanutkaan. Bentoa tarjottiin aamupalaksi. Riisiä ja kupponen teetä. Oi kuinka rakastankaan teetä, tuota lämmintä pahalta maistuvaa vettä...

Kanazawassa meidät sitten jaoteltiin ryhmiin osallistujanumeron perusteella ja jouduimme istumaan saliin. Kuitenkin porukka lipesi sieltä ja odottelua kesti seuraavat kaksi tuntia.

Yritin löytää sieltä tuttuja ja eurooppalaisen näköisiä tai edes jenkkejä mutta turhalta näytti. Kaikki olivat aasialaisia. Muutama itä-eurooppalainen oli eksynyt joukkoon myös. Pääasiassa oli vain etelä-korealaisia ja kiinalaisia... Eivätkö he suostuneet juttelemaan englantia paljoa, väittivät japanilaistuneensa sen verran etteivät osaa enää englantia.

Aloituksen jäljeen oli pelkkää puhetta japaniksi ja lisää puhetta. Porukka nukkui ja puhe kesti. Tervetulopuheen jälkeen lähdimme avajaisseremoniaan toiseen rakennukseen. Meille annettiin saateenvarjot mukaan vaikka aurinko alkoi paistamaan. Yöllä oli satanut ja he ottivat varman päälle. 350 sateenvarjoa... pahoittelut niille jotka joutuivat ne kokoamaan taas ^_^.

Tervetuloseremonia oli samaa kauraa. Ensiksi vähän musiikkia puhetta ja sitten lisää puhetta. lapset luloivat kuin Maon aikana ystävyydestä. Meillekin oli annettu laulun sanat mutta olin jättenyt ne edelliseen paikkaan. Lopuksi oli traditionaalinen musiikkiesitys ja taiko näytös. Illan päätti kavereita vastaan Sapporon Yosakai Soran Soranissa kilpaillut Soran Soran tanssiryhmä. Soran soran on joukkotanssi... Googlatkaa, jos haluatte tietää enemmän.

Seremonian jälkeen palasimme aloituspaikkaan jossa meitä odotti kylmä bentou. Tämän jälkeen odottelimme vielä lisää pääsyä isäntäperheen luo. Meidät oli jaettu ryhmiin ja menimme eri puolilla Ishikawa-keniä katsomaan erilaista elämää. Papereihin oli kirjoitettu: Kaikilla isäntäperheillä on erilaiset elintavat ja älkää kritisoiko niitä. Älkää vertailko tai olko ilkeitä heille. Älkää lainatko rahaa tai pistäkö heitä maksamaan teidän kulujanne tai matkamuistoja. He ovat vain vapaaehtoisia ketkä eivät saa rahaa tästä. Joten olin hieman varovainen isäntäperheen suhteen.

Lopulta pääsimme Kawakita Machiin 川北町, joka on 5000 hengen pikkukaupunki. Siellä tapasimme isäntäperheet ja minun isäntäperheen rouva oli englannin opettaja. Se ei silti tarkoita, että hän osaisi sujuvasti englantia, minkä karvaasti myöhemmin huomasin.

Isäntäperheen mukana tein ruokaa ja autoin hieman kasvimaalla. He olivat vasta aloittaneet kasvimaalla työskentelyn muutamia vuosia aiemmin ja olivat hämmästyuneitä kuinka hyvin vuosien kokemuksella kitkin rikkaruohoja. En voinut tällä kertaa väittää saavani isänmaata kynsieni alle.

Kawakita Machissa järjestettynä ohjelmana oli meidän laittamaa ruokaa. Teinkin ruskeaa kastiketta jonka tarjosin riisillä. Näytti ihan karee raisulta (curryltä), mikä on japanilaisten perusruokaa. Pääsin tekemään kappa sushia sekä siellä näin muös kuinka mochia tehdään.

VIDEO:

Muuna näytöksenä oli kendonäytös, missä yläastelaiset näyttivät kendoliikkeitä ja pääsimme testaamaan kendovarustuksen kestävyyttä.

Vaihtarit ja paikallisen yläasteen oppilaat

Vaihtarit ja isäntäperheen jäseniä. Minun isäntäperhe oli töissä.

Illalla kävin hieman kävelyllä Kawakitan ympäristöss ja siellä en nähnyt kuin riisipeltoja. Oli alue rakennettu 8 vuotta sitten kun kaikki talot näyttivät uusilta ja ei ollut mitään erikoisuuksia lähettyvillä. Yläasteelta kuului klubien harjoittelua jalkapallon ja taiko rummutuksen merkeissä. Yläaste yöllä:

Isäntäperhe oli mukava. Isällä oli oma firma jossa hän maalaili autoja ja hän on maalannut superauton jopa Tokion autonäyttelyyn. Sain häneltä tarroja, joita myöhemmin jaan teille. Äiti on englannin opettaja ja lapsi on esikoulussa.

Kävimme vielä viimeisenä päivänä meren rannalla, jossa tietenkin kävin uimassa. Onhan se 日本海 Japaninmeri.

Viimeisenä iltana oli vielä illanistujaiset toisella isäntäperheellä. Seuraavana päivänä lähtisimme sitten takaisin Kanazawaan ja toiseen isäntäperheeseen.

Aamulla sanoimme sitten heille hei hei!

New Album 新しいアルバム

2008-09-03T09:11:00.006+03:00

Picasa tuli täyteen sitten kesälomalla kuin uumoiltiinkin. Nyt on uusi albumi tulilla toisessa paikassa. Uudet kuvat tulevat sitten sinne. http://picasaweb.google.com/juzupuhJPN

Hyvä että porukka jaksaa jopa lukea blogauksiakin, ettei kuvat yms ylimääräinen vie voimia ensin. Huomenna luvassa juttua sitten vieraillusta Japan Tentistä...

Huomakkaa uus albumi \(^_^)/

Nukkuva Tokio ja viimeinen etappi Sendaihin

2008-08-31T05:50:00.001+03:00

Saavuin Tokioon ½h lasketusta ajasta edellä. Tällöin hieman ennen 23.00 oli jo aika hiljaista. Tällä viikonlopulla oli myös japanilaisten 3 päivää kestävä loma. Maanlaajuinen lomaviikko oli päättymässä. Yhtä hiljaista oli kuin Helsingissä juhannuksena.

Päätin kierrellä vähän Tokiota ennen kuin palaan Sendaihin. 15 tunnin junamatkalla alkoi kyrsiä ajatus Tokiossa olemisesta ja sitten taas yhden päivän hukkaamisesta. Kiertelin siinä ja kävin katsoassa, josko maanalaisella pääsisi jonnekin. Ok, viimeinen juna uunista ulos puolen tunnin kuluttua. Ei onnaa lähteä minnekään pitkälle siis.

Ainoat mitkä löysin Tokion aseman lähettyviltä olivat kaksi avonaista karaoke paikkaa, joiden ympärillä pyöri hieromista tarjoavia naisia. Eivät olleet ees kauniita. Tavallista rumempia bubiruusuja. Kuitenkin olivat erittäin kärkkäitä. Hintakin putosi kuin lehmän häntä siinä jutellessa. Aluksi oli 5000en josta se heti tipahti 3000en kun sanoin että on kallista. Lopulta ennen kuin juoksin karkuun hän tarjosi jo 2000en. Varmaan olisi maksanutkin jos olisin jäänyt siihen juttelemaan...

Ainoat ketkä valvoivat olivat Tokion kulkukissat. Kulkukissojakin näkyi enemmän kuin toimintaa koko tokiossa.

Tarkistin lopulta Tokion imperiaalisen palatsin puiston yövalaistuksessa.

Tokion tietkin ovat ruuhkaisia ^_^

Lopulta palattuani asemalle huomasin, että asearakennus oli lukossa ja porukka odotteli ulkosalla.

SleepingTokyo

Aemalta lähdettyäni olin laittanut aseman lokerikkoon tavarani. Myöhemin muistin, että ½h päästä vaihtuu päivä. Joten asemalle päästyäni odotti minua 500en jackpot. 6h säilytyksestä 900en. Tämä on Tokio!!!!

Aamun valjettua en jaksanut enää vaan lähdin kotiin. Seuraavat 8h matkustamista paikallisjunilla Sendaihin. Tokio - Ueno - Kuroiso - Koriyama - Fukushima - Sendai - Sendai Kitayama.

ReturningHome

Ajetaan me junalla

2008-08-25T00:05:00.000+03:00

Hiroshima - Tokio: 16h ja 900km takana

Tämä postaus koostuu pelkästään Japanissa railaamisesta. Olin aiemmin ostanut siis Japan Railwayn seishun juuhachi kippun 青春１８切符. Tämä on nimeltää nuorekas 18 lippu, jolla voi ajaa päivän aikana niin paljon kuin haluaa... PAIKALLISJUNILLA! Eli ei ole hauskaa loppujen lopuksi, mutta halpaa. Olin tulomatkalla ajatellut ostavani 19000en maksavan 土日曜日切符 do-nichiyoubi kippun, jolla saisi rajallisen 2 päivän ajoaikana ajaa niin paljon kuin lystää rajoitetusti shinkanseneilla. Jos olisin saanut tämän niin olisin vielä voinut käydä Kyushulla...

Kuinkas sitten kävikään. Illalla seuratessani huomasin, että tämä la-su lippu olikin vain JR-East alueella. Noh eipä siinä mitään, koska Nagoyasta asti pääsisi ajamaan. Kuitenkin pienellä präntissä oli muutama päivämäärä joista yksi päivämääräalue osui juuri tälle viikolle ja viikonlopulle. Eli tuli oikea v*tun suuri v*tutus. Seurasin sitten vaihtoehtoja kuinka pääsisin Tokioon ja lopulta löysinkin. Junia oli monta ja vaihtoja kuin sieniä sateella ja ajoaikaakin vain 8.22 - 23.16 jos ei yhtään vaihtoa missaisi. Matkaa vain 900km. Kannattaa katsoa picasan RidingJR:n minimapista vaihdot. Siittä saa aika hyvin selville, että kiersin koko etelärannikon paikallisjunilla.

Niih, löytyi tuommoinen hässäkkä jolla sitten matkustin. Se näytti tämmöiseltä:

Hiroshima 8.22 - 11.02 Okayama 11.16 - 12.20 Aiou 12.21 - 14.14 Kioto 15.00 - 15.51 Maibara 15.59 Oogaki 16.33 - 16.39 Toyohashi 18.06 - 18.10 Hamamatsu 18.43 - 18.19 Shizuoka 20.01 - 20.04 Atami 21.18 - 21.25 Tokio 23.16 perillä.

Ei hauskalta näyttänyt. Vaihdotkaan eivät olleet hitaita. Joutui juoksemaan muun porukan mukana seuraavaan vaihtoon jos edes halusi unelmoida istumapaikasta seuraavalle etapille. Voipahan nyt sanoa olleensa 16h junassa Japanissa ja kiertäneensä koko etelärannikon Honsusta paikallisjunilla yhdessä päivässä.

Matkahallahan se koko päivä sitten vierähti. Olin ottanut aamulla conbinista jotain syötävää mukaan jottei menisi pelkäksi paastoksi. Siksihän se kuitenkin meni.

Onnistuin vaihtamaan paremmin Kiotossa ja tein matkan lopulta ½h nopeammin kuin aikataulussa. Kuitenkin matka v*tuttaa vielä. Katsokaa kuvat ja minimap asemista niin voitte ymmärtää. Shinkansenilla 3,5h vs paikallisjunilla 16h. Nozomilla menisi vielä nopeammin matka.

Tokioon saavuin sitten vähän ennen 23.00... Tokion yöelämä siis odottaa.

RidingJR

Hiroshima - Tokio 26,800 - 44,800en. Minäpä Tein sen 2300en'llä!

Hiroshima 広島

2008-08-24T01:15:00.000+03:00

Hiroshimassa oli myös vain päivä aikaa nähdä kaikki. Tämä ei olisi ongelma, koska tunnetusti eräs pommi jyräsi kaiken altaan ja siellä ei ole paljoa vanhaa nähtävää. Pari maailmanperintökohdetta kuitenkin.

Aamusta päätin olla jo peippona liikenteessä ja lähdinkin aja niinpaljon kuin lystätä ratikkakortilla eteenpäin. Päätin aluksi kiertää linnan ja sitten vasta mennä Atomipommin muisto puistoon Atombom Memorial Park. Olin jo jäänyt ratikasta linnan pysäkillä kun sitten muistin, että Japani herää myöhään. Piruvie piti siis käydä katsomassa puisto ensin ennen linnaa. Eihän se tietysti ole vielä tähän aikaan auki ja puistoahan ei voi lukita ^^.

Kävelin Peace memoria Parkkiin ja näinkin siellä atomipommin muistolle julistetun rakennuksen rauniot Peace Memorial Domen.

Tämän jälkeen kävelin puistoa alas ja huomasinkin olevani atomipommin kauheudelle ja uhreille osoitetun museon porteilla.

Puistossa oli kaikenlaisia koskettavia muistomerkkejä. Rauhan kelloa ja paljon englanninkielistä tekstiä, mikä on erikoista. Kaikki oli myös englanniksi.

Aika pysähtyi sillä hetkellä. Vieläkin kello näyttää samaa aikaa.

Pommi museo oli aivan omaa luokkaansa. Sinne olisi voinut 40en lipun lisäksi ostaa 500en kuuntelulaitteen, jolla olisi saanut tietoa tavaroista 6 eri kielellä.

Ennen

Jälkeen

Pommin keskikohteena oli pari vuosikymmentä aiemmin rakennettu kuuluisa T-silta. Museosta ei sen enempää kuin se on koskettava ja kaikkien, ketkä käyvät Hiroshimassa on ehdottomasti käytävä siellä. Se ei maksa kuin 10-20 senttiä sisäänpääsylippu ja se on hyvä näyttely.

Tähän paikkaan höyrystyi pankkiin jonottanut ihminen.... :'(

Tästä siis jatkoin kävelyä linnallepäin. Tietysti tämä ei ole Japanin alkuperäisimmän eli Himejin linnan veroinen mutta silti haluan nähdä sen. Ja eräs pommia edeltänyt restaurationi on tämänkin tuhonnut aiemmin.

Yllätyksekseni linna olikin musta. En tiedä miksi Japanissa on mustia ja valkoisia linnoja. Pitänee ottaa selvää. Liekö asiassa olleet kilpailevat lääninherrat kuten aina.

Linna oli sen verta ruma, että päätin mennä vain katsomaan sitä lähempää mutten mitään aio maksaa sisälle. Ovelle saavuttuani luin lapusta, että aikuinen on enemmän kuin yliopisto-opiskelija? Mitä en tajunnut. Sen jälkeen katseeni kohdistui lauseeseen vaihto-opiskelijat ilmatteeksi sisään. ^_^ Hienoa! Pääsenkin sitten näkemään sisuskalutkin. Sisällä kuitenkin oli vain laminaattilattiat ja näyttelytilaa. Ei sen enempää vanhaa. Ylätasanteellakin oli juoma-automaatti. Ihan toista kuin edellisissä vierailemissani linnoissa mutta tämä onkin "musta" linna eikä valkoinen.

Näkymä kaupungille ei ollut kovinkaan kummoinen. Sieltä näkyi moderni kaupunki ilman vanhoine rakennuksineen. Eli hieman pettynyt mutta mitä muutakaan voi odottaa pommin tasaamasta kaupungista.

Linnan jälkeen lähdin toiselle kolmesta pakko nähdä kohteesta Japanissa. Ensimmäinen on Matsushima ja kolmatta en muista. Kuitenkin Miyajima 宮島 on kohteen nimi.

Täällä on se kuuluisa vesitorii josta niin usein näkee kuvia. Matka ratikalla asemalta Miyajimaan kestää sen 60min riippuen paljon ihmispaljoudesta. Olin liikkeellä aamulla jolloin meni se tunti matkassa. Ei ollut kuitenkaan ruuhka-aika.

Miyajima sijaitsee saarella kuin kanjitkin viittaavat ja sinne tarvitsee mennä lautalla. Edestakainen matka maksoi 340en.

Kyseisenä päivänä Miyajimassa oli Hanabitaikai. Edellisitä blogauksista voinette päätellä sen meinaavan ilotulitusta, matsuriruokaa ja paljon ihmisiä. Näinhän se on. Siellä ei ollut vielä niin paljoa ihmisiä koska oli aamu mutta kaikki parhaat katselupaikat olivat jo varattuja sekä kameramiehet seisoskelivat 8h ennen alkua jo kolmijalkojensa takana odottelemassa ilotulituksen alkua.

Kuitenkin minua kiinnosti eniten torii ja maailmanperintölistan kohde.

Saarella oli myös Narasta tuttuja valkohäntäpeuroja. Kierreltyäni saarta löysin pari kaveria Joshin ja Jessikan, ketkä olivat olleet samoilla japanintunneilla ja olivat viettämässä 3nneksi viimeistä päivää Japanissa ennen lähtöä. Eli oli onni, että tapasimme. Mitään ei ollut suunniteltu vain sattuman kauppaa. Päätimme ettemme mene käymään temppelin sisällä koska se oli ihan täynnä väkeä. Vaan koska olimme kiertäneet jo saaren ja nähneet toriin voisimme lähteä poiskin.

Epäonneksemme oli juuri saapuessamme alkanut laskuveden aika ja emme nähneet toriita veden peitossa. Uusi nousuvesi olisi kuitenkin tullut vasta 4h päästä ja silloin saari olisi täynnä hanabin katselijoista. Lähhtiessämme porukkaa vain lappasi saarelle lisää ja lisää. Silti oli 4h aikaa vielä hanabiin. Emme pääsisi kaupunkiin jos jäisimme katsomaan tulitusta.

Menimme kaupungilla katsomaan vielä puutarhaa, jonka jälkeen menimme Okonomiyakille Hiroshiman tyyliin. Se poikkeaa muista tyyleistä ja uudessa kaupungissa on hyvä tutustua paikallisiin herkkuihin.

Puutarhassa oli myös 300vuotta vanha elävä puu. Tiedätte mitä se tarkoittaa...

Ruuan jälkeen jouduin hyvästelemään amerikkalaiset viimeisen kerran ja menin ottamaan kuvia öisestä Hiroshimasta kotimatkalla.

Hiroshima

That Autum. In Hiroshima where it was said: “For seventy-five years nothing will grow.” New buds sprouted. In the green that came back to life. Ammong the charred ruins. People recovered. Their living hopes and courage.

Himejin linna 姫路城

2008-08-23T00:59:00.000+03:00

Himeji on yksi asemista Kioton ja Hiroshiman välillä eli oli luonnollinen valinta käydä katsomassa sitä matkalla. Varsinkin kun olin liikkeellä paikallisjunilla ja piti suorittaa vaihto kyseisellä asemalla.

Aamusta leimasin Seishun 18 kippuni ja aloitin matkani. Löysin onneksini pian Kioton asemalle tultuani Himejiin lähtevän rapid junan. Tämä oli onni, koska olin aiemmin ekikarasta katsonut, että joutuisin vaihtamaan jossain ennen Himejiä. Jäi siis tämäkin pois. Lucky!

Köröttelin tuttua hiljaista vauhtia Himejiin asti. tuttuun tyyliin laitoin tavarat lokerikkoon vaikkakin aluksi näytti, että on noi lokerikot täynnä mutta lisää löytyi aseman porttien sisäpuolelta. Ei tarvinnut tuhlata ylimääräistä satasta isompaan lokerikkoon.

Voin sitten virallisesti sanoa käyneeni Osakan ja Koben kun olen ajanut junalla aseman läpi ;-).

Himejissä suuntasin llinnalle päin ja kävelin ostoskatuja pitkin. Lopulta sain näkökenttääni siintävän linnan.

Tätä linnaa ei Meiji restarationissa tuhottu ja osin se selvisi toisesta maailmansodastakin. Sisälle halusin tietenkin mennä ja sinne meninkin.

Alueelle johtavan sillan jälkeen pääsi sisäaleelle. Ja sieltä löysinkin tutut kanjit maailmanperintölistan kohteelle. ^_^

Sisään päästyäni ihailin arkkitehtuuria ja aluetta kunnes kuulin ikävät sanat kamerastani!!! 電源が少なくなりました。dengen ga skunaku narimashita. Eli meinaa sitä että akku on ihan just loppu. Perhana en ollut muistanut ladata sitä eilen yöllä vaikkakin laturi oli kiinni seinässä muttei kamerassa. Piti tyytyä sitten ottamaan kuvia kamerakännykälläni.

Pienen hapuilun jälkeen löysin sisäänmenoaukon päätorniin kipuamista varten. Jalkineet piti ottaa pois ja laittaa muovipussiin, koska puulattia ei kestä semmoisien ihmismäärien ramppaamista jalkineet jalassa.

Ylhäältä näkymät olivat tavalliset. Ei mitään ihmeellistä vaan japanilainen kaupunkinäkymä.
Linna ennen muinoin.

Päätornin jälkeen kävelin läntisen tornin läpi ja näin naisten kortteeritkin. Tämän jälkeen lähdin takaisin asemalle päin koska olin huolestunut jo aikataulutuksestani. Olisinko siinä kuuden seitsemän aikoihin Hiroshimassa. Nuo paikallisjunat ovat hitaita. Ehdin hienosti junaan vaikkakin puolseesa välissä asemaa mietin, että miksi on rappusten nousu näin helppoa... Ei helv! Olipa jäänyt laukku lokerikkoon. Onneksi muistin sen ja ehdin vielä ajoissa junaankin joka lähti Aiouta kohden.

Aioussa oli seuraava vaihto ennen Okayamaa ja lopulta Hiroshimaa. Tänä viikonloppuna ne sytyttelevät niitä tuikkujaan Kiotossa mutta en ole niitä näkemässä. Onhan se hieman harmi mutta paljon porukkaa on varmasti luvassa ja minulla ei ole aikaa olla katsomassa sitä. :'(
Kuitenkin näin matkalla Wa 和 kanjin kirjoitettuna vuoreen. Edellisen kerran näkemämme kanji 山 vuorella oli Bandai-sanille kirjoitettu. Kuulin sen Takeshilta.

Hiroshimassa kirjauduin hotellille sisään ja kävimme parin sakemannin ja yhden norskin kanssa katselemassa kaupunkia. tuli kaupungista pienen kaupungin tuntua kun en kertaakaan eksynyt ja asemakaavakin oli aika helposti tunnettavissa. Vielä alkoi saamaan junassakin konduktöörin puheestl selvää niin se hieman selvitti missä sitä on.

Illalla palatessa tuli kaipuu hyvää kameraa kohtaan, koska olisi saanut hyviä yökuvia Hiroshimasta. Pitänee tehdä se sitten seuraavana päivänä kun kamerassa on taas tarpeeksi virtaa.

Himeji Castle 姫路城

Koko päivä Kiotoa

2008-08-22T06:29:00.000+03:00

Olin varannut yhden kokonaisen tapahtumarikkaan päivän Kiotolle. Aamusta olin sopinut Takeshin kanssa lähdötä kaupungille. Olimmekin aamusta heti liikkeellä conbini aamiaisen kanssa ^_^.

Ajoimme Ginkokujiitä kohdin nyssellä ja pysähdyimme filosofian tielle kävelemään ja miettiään filosofisia asioita.

Vanha myyjä rouva kertoi meille kuinka entisaikaan ja vieläkin maa on kortilla Kiotossa. Tämän takia vanhan kioton kadut ovat kapoisia. Entisaikoihin vanhat ihmiset tykkäsivät olla näillä kaduilla pienen tuulenvireen takia ja he huokailivat, että tuuli antaa hyvän tunteen.

Tästä saavuimme Ginkakujin maailmanperintökohteelle, joka oli kattorempassa. Eipä mitään tämä oli tiedossa jo aimmin. kiitos Laurin. Kuitenkin oli hyvä mennä sinne, koska puisto oli komea. Sekä puitteet olivat maan mainioita.

Komeita hiekka puutarhoja ja sitten tämä sammalpuutarha olivat kauniita.

On täällä muutakin kuin pelkästään temppeleitä!!!

Ginkakujistä suuntasimme pienen ajelun jälkeen takaisin hostellille syömään jotakin. Seuraavaksi kävimme katsomassa Kioton Imperiallisen puiston julkisia osia. Tämä puisto on suuri. Se on vielä keskellä kaupunkia. Eli varmasti olisi arvokasta maaperää, jos se vaan haluttaisiin myydä. Taitaa kyseisellä maapläntillä olla enemmän sentimentaalista kuin rahallista arvoa.

Puistossa oli mummot nyppimässä tieltä kasveja. On siinkin hommaa. Isoa aluetta nyppiä. Mihin puun varjo ottaa niin siihen se rikkaruoho iskeytyy.

Kuitenkin löysimme pienen komean puiston läheltä sisääntuloaukkoa. Komea oli puutarha. Oli myös kilpikonniakin lekottelemassa auringissa.

Kiotossa on ainakin 16 UNESCOn mmaailmanperintölistan kohdetta. Ei ole siis ihme, että löysimme lisää niitä matkallamme seuraavaan kohteeseen Kiotossa.

Tämän paikan edessä on se kuuluisa iso Kioton Torii.

Heitimme vielä lenkin temppeleille ja huomasimme kellon olevan viisi ja kaikkien temppeleiden sulkeutuvan.
Nämä ehdimme vielä nähdä sekä eurooppalaisvaikutteisen aqveductin.

Mutta tämä olikin jo sitten kiinni

lopuksi kävelimme ostelemaan hieman matkamuistoja Kioton keskustasta ja katselemaan keskikaupunkia.

Ainoa harmi oli siinä, että Nijon linna oli kiinni emmekä saaneet mahdollisuutta nähdä sitä. Kuitenkin Seuraavana päivänä olin menossa katsomaan Japanin kauneimmaksi linnaksi sanottua Himejin linnaa...

Full Day Of Kyoto

Loppupäivä Kiotossa

2008-08-21T00:10:00.000+03:00

Saavuin Kiotoon Narasta turvallisesti. En meinannut kuin kaksi kertaa jäädä väärällä pysäkillä pois. Kävin etsimässä jotain ruokaa, koska en ollut syönyt sitten herran aikoihin. Onigirin 6h aiemmin ja 13h aiemmin uudoneita Niigatassa. En kuitenkaan löytänyt juurikaan mitään ensivilkaisulla ja tyydyin lopulta alakerrasta löytyviin nopean japanilaisen takeaway ruuan kimppuun. Tässä nälässä ei ollut vaihtoehtoja etsiskellä mitään muuta.

Siinä sitten syötyäni katselin kartasta, että hostellini on tuossa ihan vieressä maailmanperintölistan Nijo linnan vieressä. Ei kaukana... Oikeasti senne oli se 4-5km kävellen. Kävelin sen ilmiömäisessä kuumuudessa ja meni 2h matkaan.

Niin kuuma se oli siis. Olisi kannattanut ottaa vaikka juna tai mennä bussilla.

pääsin kuin pääsinkin perille lopulta. Rakotkin olivat syntyneet jalkoihini. Hieman levättyäni hostellissa päätin lähteä kaupungille. Koska en tiennyt, mitä kaupungilla oli päätin kysyä vieressä hääräävältä kaverilta oliko hän lähdössä kaupungille myös. Takeshi olikin halukas lähtemään kaupungille, joten lyöttäydyin hänen seuraansa.

Ostimme 500en aja niin paljon kuin haluat bussiliput ja ajoimme kaupungille alueelle, joka oli kaunis illan pimentyessä.

Kävelimme muun muassa kuuluisat vanhan Japanin näköiset kadut.

Kävimme myös katsomassa muutamaa temppeliä iltavalaistuksessa.

Ja lopuksi kiipesimme mäelle, josta löysimme tämän komeasti valaistun temppelin.

nimiä en oikein muista, kun ei tarvinnut käyttää niitä. Kuviin ja tänne voi kommentoida temppelien nimet. Kiitos kommenteista.

Kyoto day1

Nara 奈良

2008-08-20T03:27:00.003+03:00

Olin ajatellut ohjelmaa hieman matkalla. Nara on vanha Yamaton pääkaupunki eli ensimmäisen valtion Japanin maalla. Halusin nähdä sen ja mietinkin kuinka voisi kaksi päivää Kioton alueella viettää järkevästi. Päädyin siihen tulokseen, että lähden hetipikin tuolla Narassa käymään ja checkaudun sisään hostellille vasta myöhemmin, kun siihen on mahdollisuus. Turha on tehdä kahta reissua ja tuhlautuu vain aikaa liikaa.

Aamulla kuuden jälkeen olin siis Kiotossa ja jo silloin oli lämmin. Jätin suuremmat tavarat lokerikkoon ja suuntasin kohti portteja. Enhän tiennyt millä linjalla pitää ajaa. Onneksi oli opastetauluissa Naran bambien kuvia ja Naraa hehkutettiin.

Naraan ajaa kaksi vaihtoehtoa: suora limited express 1100en ja paikallisjuna 610en, millä joutuu vaihtamaan Yamato-Saidaijissa. Valitsin tietysti halvimman mutta hieman vaativamman. Kuitenkin lipunmyynnistä sain hommattua sen 610en lipun. yritin saada sitä automaatist mutta en nähnyt Naran kanjeja niin jäi sekin haaveeksi sitten ja täytyi turvautua apuun.

Junassa olin hieman ramastunut edellispäivän eikun yön lankkupenkeistä niin otin hieman lepiä. Kuitenkin yhdessä vaiheessa huomasin, että vaunun kaikki lähtevät pois ja päättelin olevan päätepysäkki. No eihän se se ollut ja olin noussut liian aikaisin pois kyydistä.

Piti siis odottaa seuraavaa junaa ja mennä sillä sitten Saidaijiin. He puhuvat etelässä hassua kieltä niin ei sitä niin helposti kuule junan kuljettajan puheita. Onnistuin kuitenkin vaihtamaan Naran junaan saidaijissa ja pääsin kuin pääsinkin lopulta Naraan.

Narassa en oikein tiennyt mitä on niin suuntasin LonelyPlanetista lukemani ja muistamani sanoin Naran puistoon. Ainakin siellä on jotain. Ei voinut turisti-infostakaan kysyä kun eivät olleet auki. Matkalla puistoon näinkin jo ensimmäiset temppelit ja tiesin olevani oikeilla jäljillä.

Heitin Lonely Planetin kävelyreissun väärin päin.

Puistossa kävellessäni jopa peurat olivat kuumissaan ja lekottelivat kaikissa varjon kohdissa. Museossakin ajattelin käydä mutta se ei ollut vielä auki vielä tuntiin niin jatkin matkaamistani suurempiin kohteisiin.

Nara on kuuluisa pyhistä valkohäntäpeuristaan, joille voi tarjota ruokaa. Peurat ovat olleet täällä jo iäisistä ajoista. Tuskin niitä syötiin edes ruokapulan aikana sodan jälkeen. Ne ovat myös kesyjä toisin kuin suomalaiset herkulliset versionsa. Kuitenkin oli paljon kylttejä, jotka kielsivät peurojen härnäämisen.

Lopulta löysinkin tutun ultimate taulun, jonka edessä lekotteli bambi.

Tästä jatkoin Toudaijin maailmanperintökohteeseen. Kuitenkin tappioita kärsien. Jalkani iskeytyi portista kävellessäni valkohäntäpeuran ovelasti asettamaan liukumiinaan. Olin jo pitkään varonut näitä ansoja mutta nyt se sitten tapahtui.

Haavoittueena minä sitten jatkoin loppumatkan Toudaijin temppelille.

Pitihän sisälläkin käydä vilkaisemassa. Kuvaus oli sallittua!

Sisällä istuskelivat budhat hahvikupposen kanssa ja chillailivat. Katsokaa kuvat ;).

Tästä jatkoin sitten eteenpäin ja löysin kukkulan, josta olivat komeat näkymät Naran ylle.

Aurinko oli alkanut jo näyttää kynsiään ja lämpötila alkoi nousta erittäin kuumaksi. Tästä syystä ajattelinkin, että käsienpesupaikalta on pacmanin juottaminen kielletty.

Kuitenkin jatkoin matkaani ja löysin vanhan Japanin malliin restauroidun tien alas.

Tästä suuntasin kaanaan näyttelyyn museossa, missä pitäisi olla Länsi-Japanin buddhalastemppelien ihmeitä. Sain lippuluukulla puhutettuani itseni sisään lukiolaisena. Vaikkakin yliopisto-opiskelijalippu oli sama ^^. Tuli opiskelijakorttia näyttäessä myyjältä ihan reaktiona: "Eee, Touhoku Daigaku." On se kyllä hienoa kun porukka tuntee opiskelupaikan nimen ulkoa ^_^.

Tästä sitten suuntasin takaisin Kiotoon. Kello lähenteli jo 12 tähän aikaan. Olin siis oikein hyvin aikataulussa.

Nara 奈良

Salamaisku Kiotoon

2008-08-19T02:05:00.000+03:00

Kuten aikasemmin mainittua tuli eräänä perjantaina minulle tieto, että samana päivänä alkaa kesäloma eikä minulla 0llut suunnitelmia. Olin kuitenkin aina halunnut mennä katsomaan jjapanin eteläisimmät osat. Kioto, Nara, Hiroshima, Himeji, jne. Otinkin sitten ohjat omiin käsiin ja sain varattua 4 päivää hostelleja parin päivän varoitusajalla maan kuumimpaan kesälomakauteen Kiotosta ja Hiroshimasta.

Enää oli jäljellä ongelma miten mennä sinne. Lauri oli käyttänyt samaa reittiä niin se oli aika helppo valinta mennä lännen kautta Kiotoon kolmella vaihdolla. Tämän katsoimme ekikara sivustolla japaniksi tietenkin. Sivusto kartottaa reitin, vaihdot sekä antaa kilometrimäärät hintoineen.

Katsoin reitin Sendai - Yamagata - Yomezawa - Niigata - Kioto. Tällä minä sitten matkustin Kiotoon. Vain 14,5h paikallisjunissa ja 733min kestoa. Kuulosti lupaavalta eikö totta.

Aloitin matkani siis Sendaista. Lähdin tavalliseen tapaan Yamagatan suuntaan. Asunhan kyseisen radan varressa. Hieman hirvitti kyseinen matka mutta, jos muutkin selviävät niin selviän kyllä minäkin tuosta matkasta. Ilma oli kostea Sendain puolella mutta Yamaderan vuorten toisille puolelle päästyä aurinkokin näkyi. Yamagatassa oli vaihto, josta siirryin seuraavalle etapille Yomezawaan päin. Sekin matka meni siinä ihmetellessä.

Yomezawa - Niigata matka olikin sitten vähän erikoisempi. Kyseinen matka oli diesel junalla ja matkan varrella oli pieniä asemia, joissa ei ollut ketään. Vain laatikko johon matkaliput laitetaan. Kuski hoisi myös kondiktöörin virkaa.

Junassa oli myös kamera arsenaalia vaikka kuinka. Kaikilla oli kalliit isot kamerat, joilla he ottivat kuvia kun juna hieman pysähtyi. Junabongausta nääs. Radan varrella näkyi myös muitakin junabongareita yksin ja lapsiensa kanssa. Muistan että sisko ja velikin ovat pienenä tehneet tuota isän kanssa.

Komea auringonlasku jäi digitaaliselle muistille matkaltakin.

Kyseinen väli oli varmasti nousun takia hieno mutta en nähnyt sitä koska ilta jo pimeni ja vuoristo jäi näkemättä. Niigatassa söin uudonit junassa juttelemani japanilaisen kanssa. Ei ole ihme, jos koululaisilla ei ole aikaa, jos he viettävät 7h päivästä pelkästään koulumatkaan kuin hän. Lukiossa hän käy Chibasta Tokiossa.

Ostin matkalippuuni lisäosan tuolta JRn toimistosta. Oli sen verta harvinainen lippu, että meni Sendain lipunmyyjältä 20 min tehdäkseen lippu ja piti kaikkia vanhoja kirjasiakin selailla, jotta oikea reitti löytyi Sendai - Kioto välille.

Niigata - Kioto väli meni siinä körötellessä huonoilla penkeillä. Olivat kuin laudoista väännetyt penkit ja suorat kuin mitkä. Olen jopa nähnyt paikallisjunissa paremmin muotoiltuja penkkejä. Tuli varmaan nukuttua muutama tunti mutta sainhan sentään kuvattua auringonnousunkin.

Kiotoon saavuimme hieman myöhässä mutta silti hieman kello kuuden jälkeen.

Deepstrike to Kyoto

Sendai Tanabata 仙台七夕

2008-08-18T04:18:00.003+03:00

Sendai Tanabata　仙台七夕 on Sendain suurin ja tunnetuin matsuri. Japanilaiset tuntevat yleensä Sendaista vain kolme asiaa: Tanabata, Tohoku University ja Gyuutan (lehmänkieli.) Sendai Tannabataa juhlistetaan 6. - 8.8, joka vuosi. Edellisenä päivänä on ilotulitus Sendai Hanabitaikai.

Tanabata on matsuri, joka juontaa juurensa kiinalaiseen mystiikkaan. Siinä Altair ja Vega ovat rakastavaiset. He hylkäävät omat työnsä ollakseen toistensa kanssa. Lehmät kuolevat ja pilvipeitto katoaa ja tulee kuivuus. Tästä syystä heidät erotettiin linnunradan toisille puolille. Jumala antoi heille kuitenkin yhden toiveen vuodessa. He saava tavata 7.7. joka vuonna kerran. Tästä innostuneena he hoitavat työnsä hyvin koko vuoden, jotta voisivat olla yhdessä yhden päivän vuodessa. Tämä on rakastavaisten juhla.

Kuitenkin sanoin, että Sendai tanabata on 6. - 8.8? Sendaissa on aikoinaan ollut kaksi eri juhlaa tanabatalle ja sadonkorjuulle. Kuitenkin Tanabatan alkuperäinen päivä on sadekautta jolloin nämä kaksi juhlaa ovat sulautuneet yhteen. Sama on käynyt kanjeillekin 七夕seitsemän + ilta. Niistä ei saa mitään järkevää merkitystä luennallisesti mieleen vaan se on poikkeusluenta.

Mitä Sendaissa sitten tapahtuu? Sendain suurin matsuri on Tanabata. Sen kertoo jopa t-paidoissa olevat tanabatat sendain kohdalla ja Sendain nimen puuttuminen ^_^. Kauppiaat koristelevat kaupungin ostoskadut omilla tanabatoillaan, jotka ovat voikukkia muistuttavia kukkasia. Nämä tanabatat voivat olla tehty pienistä origamin palasista tai jopa kierrätysmateriaaleista. Kaikenlaisia näin siellä. Kuitenkin Tanabata kerää suuria määriä ulkomaalaisia sekä japanilaisia sendaihin. Erillaisia kulkueita ja tapahtumia järjestetään ympäri keskustaa juhlistamaan Tanabataa.

Minä ja tuttuja SFWC:stä

Itse kävin siellä ostamani yukatan kanssa. Oli mukava kävellä siellä mutta edellispäivänä saadut rakot jalassa hieman haittasivat, jolloin jouduin hankkimaan 2nd skin laastareita rakkojen päälle. Hyvinhän ne toimivat. Kiertelin ostoskadut ja aika nopeasti siinä hujahti muutama tunti ja he laittoivatkin jo tanabatoja yöteloille.

Löysin sieltä myös tuttuja opiskelijoitakin. Olivat menossa viettelemään viimeisiä karaokeja, mutta en voinut osallistua kun oli aamusta mentävä labraan.

Seuraavana päivänä lähdin suoraan labralta kiertelemään kaupunkia ottamatta yukataa, koska sen kanssa kävely on hieman hidasta ja minun olisi pitänyt mennä hakemaan se kotoa. Kiertelin ja yritin nähdä kaiken mitä olin eilen unohtanut. Kuitenkin sain kaupungilla jotenkin vierähtämään taas 4h nopeasti. Kaikenlaisia matsuriruokiakin maistellessa ja vain katsoessa ympärille. Syy miksi en voinut olla pitempään oli se, että oli jäähyväisjuhlat lähtijöille kaikanilla.

Kolmantena päivänä Tanabataa minulla oli muita menoja ja en sen takia mennyt sinne. Kuitenkin Tanabata tuli koettua ja hieno matsuri se on.

Sendai Tanabata

Japanissa pitää ehdottomasti nähdä,

TOHOKU 東北	2 (18%)
Kanto	0 (0%)
SuurTokio　東京	4 (36%)
Shikoku　四国	1 (9%)
Kyushu 九州	0 (0%)
Okinawa　沖縄	2 (18%)
Hokkaido　北海道	4 (36%)
Muu 他の	3 (27%)

Teidän mielipide.

Jeps, eipä tuosta mitään muuta kuin jännä nähä miten jakautui äänet. Yritin pistää Kansain Kanton sijaan mutta failasin kyselyssä. Mutta ootte kuitenkin löytäneet muut kohdan joka varmasti tarkoittaa Japanin vanhoja pääkaupunkeja ja Hiroshiman alueita. Hyvä että joku haluaisi myös nähä Tohokun aluettakin.

Isku Japanin sydämmeen

2008-08-09T08:53:00.002+03:00

Noniih, poijjaat!

Tuli labralla eilen tutor kertoon, että tännään alkaa kesäloma. Siinä sitten nopeesti väsäilin kesälomasuunnitelmat sunnuntaista eteenpäin viikoksi. eli meikäpoika lähtee viikoksi etelään. Niinpä aion kiertää Kiotoa, Hiroshimaa ja lopuksi vähän tokiota.

En oikein pidä suunnittelusta ainakaan matkan suunnittelusta mutta tämä suunnitelma neuloitui kasaan 2 tunnissa. Olinhan tietysti miettinyt vaihtoehtoja ja kaikista stressaavinta oli varata hostellit joista vaikkakin näin lomanaikana aina yhdelle riitti tilaa.

Reissu alkaa huomenna sunnuntaina ja päättyy varmaan ennen sitä seuraavan viikon maanataita.

Lämmin Sendai lähtövalmisteluista kuittaa!

Sendai Hanabi Taikai (仙台花火大会)

2008-08-07T00:01:00.001+03:00

5.8 on sendain perinteikäs hanabitaikai eli suuri ilotulitusnäytös. Se on kokonaan kansalaisten rahoittama ja kerääjät ovat pitkään ja hartaasti keränneet rahaa siihen Sendain ostoskaduilla. Hanabi on järjestetty Sendai Tanabatan kunniaksi edellisenä päivänä. Sendain tanabata 仙台七夕 on yksi kuuluisimmista Japanin matsureista. Se kerää alueelle satoja tuhansia kävijöitä ympäri Japania. Tämä matsuri on Sendain lehmänkielen 牛タン sekä Tohoku Universityn 東北大学 lisäksi kolmas asia, mitä Japanilaiset tietävät Sendaista.

Itse puin päälle aiemmin ostamani Yukatan 浴衣 ja lähdin hyvissä ajoin kävelemään Kawauchia kohden, josta ilotulitteet ammuttaisiin.

Olin sopinut labran porukoiden kanssa, että katsoisimme yhdessä hanabia mutta paikalle päästyäni olin sillalla katselemassa ja heitä ei näkynyt. Löysin itselleni hyvän paikan ja jäin katselemaan japanilaisen pariskunnan kanssa hanabia. Muu lössi oli paljon kauempana sillasta ja tämän paikan hyvyyden takia en lähtenyt sinne kauemmaksi toikkaroimaan.

Katselimme hanabia (ilotulitusta) ja otin paljon kuvia ihan sen takia, että ainakin yksi onnistuisi. Tuli otettua videonpätkääkin mutta Picasan tilan vähyden vuoksi niitä en vielä laita esille tänne. Picasan 1G tulee täyteen kohtapuoliin.

Pariskunta yritti tarjota minulle syötävää juttelun lomassa mutta minä kohteliaasti kieltäydyin. Pitää sitä säilyttää jonkinlainen maltti ja he olivat myös niin kohtelijaita.

Ilotulitteita oli kaikenlaisia ja koko ilotulitus kesti 1,5h. Oli pitkä ja komea tulitus. Tulitteita oli kaikenlaisia Gundamista hymiöihin ja spiraaleihin. Siinä silmä lepäsi kun ammattilaiset olivat yhteisillä rahoilla laittaneet parastaan. Olivathan he järjestäneet paukkuja ainakin viikon ajan alueella, jotta kaikki 10600 räjähdettä saatiin viritetyksi.

Oli matkalla vasempaan jalkaan tullut sandaaleista vielä rakotkin, mitkä haittasita hieman kävelyä. Tulituksen päätyttyä yritin kysellä jatkoista labran porukoilta mutta he sanoivat, että aikovat palata takaisin eivätkä mene minnekään. Tästä sitten lähdin vain kävelemään kaupunkiin päin ihmisvirran mukana ja törmäsin porukkaan ulkomaalaisia. Morjestin heitä siinä ja osoittautuivat uusiksi englannin opettajiksi Sendaissa. Heitä on täällä sitten 70 ohjelman mukana tullutta.

Jatkoin matkaa heidän kanssaan ja kävelimme disneyn kautta Kotodai-kõenille. He asuvat eri puolilla Sendaita. Pitää tavata heidät myöhemmin tulevaisuudessa vielä uudestaan. Matkalla kauppiaat olivat laittaneet kojuja kauppojensa eteen, jotta saisivat myytyä tavaroitaan ohikulkeville hanabia viettäville kansalaisille. Tämä juoni varmasti toimikin hyvin ja kauppa kävi. Japanilaiset ovat sitten kekselijäitä. Varsinkin kun viinan myynti ei lopu yhdeksältä vaan sitä saa 24/7 kaupasta.

Matkalla törmäsin yllättävään mainoskylttiin. Olinko takaisin Hervannassa? ja eikö tuo ole meidän vanha kunnon TTY-FAST uusissa ADECCON logossa?

Ei kyllä olen vielä Japanissa! Enkä näe unta! Adecco se on. Pitää joskus kysyä töitä teekkarille tuolta ^_^.

Hanabi

Labran kesäreissu kolmas päivä

2008-08-06T06:18:00.004+03:00

Päivä valkeni pienoisella päänsäryllä. Liekö unettomuus tai kuumat juotavat tehneet sen mutta se jatkui pitkälle päivään. Jouduin silti hetätä siinä vähän ennen seitsemää, koska halusin käydä aamuuinnilla Japaninmeressä ennen lähtöä. Pikaisesti uituani ja syötyämme lähdimme kohti Dewa Sanzanin 出羽三山 kuuluisaa Gassania　月山。

Se on yksi Japanin 100 kuuluisasta vuoresta. Gassanin huipulla on 1985m on temppeli ja vuoren juurella voi harjoittaa kesälaskettelua vuoren sulavilla jääkentillä.

Eiliseen tapaan kävimme hakemassa muonitusta matkalle mukaan ja hieman juotavaa nousun koettelemuksia varten. Aluksi ajoimme laskettelukeskuksen parkkipaikalle, mistä sitten lähdimme eteenpäin. 200en on siivousmaksu joka käytetään vuoren kunnostukseen ja 1000en oli edestakainen lasketteluhissilippu. Lopuksi 500en maksaa sisään Gassanin päällä olevalle temppelille.

Matkamme alkoi siis lasketteluhissillä ylöspäin. Luonto oli huomattavasti erilaisempaakuin eilispäivän vuorella. Täällä ei ollut yhtikäs niin paljon kasvillisuutta ja kaikki näyttivät jopa kotoisilta lajeilta. Löysin jopa timoteita purtavaksi.

Välietapilta avautuikin paremmat maisemat Gassanille. Otimme pidemmän ja korkeamman reitin kiipeämisellemme. Välihuippu oli 1600m korkeudessa. Siellä oli ihan eurooppalainen niitty ,jossa kasvoi kukkia, kuin keväällä konsanaan.

Vuorelle oli turismin takia rakennettu oikein pitkospuut ja kiviä oli ladottu portaiksi ja tieksi. Ei ihmekään, koska se on aika vierailtu paikka. Välietapin jälkeen laskeuduimme hieman ja jatkoimme eteenpäin kohti Gassania.

Ei voi muuta sanoa kuin näkymät olivat päätä huimaavat ja kauniit. Katsokaa ihmeessä loputkin kuvat ja ihmetelkää. Todella kaunista vuoristoa. Matkalla näimme myös vaeltavia munkkeja ja turistilaumoja kapuamassa vuorelta alas. Olipa myöskin porukkaa laskettelemassa pienellä palalla jäljellä olevaa jäätikköä.

Loppuosa kiipeämisestä oli jyrkkää ja eroosion maaperäss kulun jäljiltä voi huomata helposti. Lopulta kuitenkin pääsimme huipulle ja huipulta avautui kauniit näkymät.

Olipa myöskin kuuluisa temppeli vuoren huipulla. Ei ollut pelkkää huhupuhetta. Tuli vain mieleen että tämä todella oli enemmänkin Yamadera 山寺 kuin Yamadera itse mutta tämä ei ollut dera 寺 vaan jinja　神社 eli eri uskonlahkoa niin Yamadera saa nimensä puolesta olla rauhassa.

Huipulla eiliseen tapaan toverit yrittivät saada aikaseksi tulta kuuman veden keittämiseen mutta sitä hieman hankaloitti tuuli ja täydennyshelikopterin roottoreiden aiheuttama jumalaton tuuli. Näinpä siinä siis pääsi käymään, että Watanabelta kaatui kuppinuudelit ja läheiseltä herrasmieheltä lensi reppu alas. Piti minun hakea se kun näytti mies niin onnettomalta.

Ruuan jälkeen kävimme katsomassa Jinjan. 500en sisään ja siunaus munkilta kuului hintaan. Sisällä ei saanut kuvata mutta ovissa luki, että 月山神社 sekä 雷神社, joka takoittaa ukkosen temppeliä. Komea oli.

Tämän jälkeen aloitimme laskeutumisen takaisin perusleiriin.

Alas päästyämme lähdimme onsenissa käymään. Tästä sitten matkamme jatkui kohti Sendaita.

Matkalla minulle tuli soitto Japan TENT nimiseltä organisaatiolta, joka sanoi että olin valittu heidän "kesäleiri" ohjelmaansa. Hakupapereista voin sanoa sen verran että heitin sinne vain jotain nopeasti ja oli 1kk liian vanha terveystodistuskin. Olisivat halunneet tammikuulla otetun terveystodistuksern, jossa olisi kaikki aikoinaan otetut tulokset mitä Tohoku Universitykin halusi meiltä. Ainoa, mitä tiesin oli että suomalaisia siellä ei ollut nettisivujen perusteella ollut ainakaan kansalaisuuslistalla. Tämän takia olin luottavainen pääsyyn. Ovat japanilaiset sen verran valikoivaa porukkaa, että aina yksi harvinainen suomalainen pääsee sinne kiinalaisen sijasta. ^_^

Sendaihin Saavuimme kahdeksan aikoihin ja olin aika poikki siinä vaiheessa. pihvit kävimme Milky Wayssä syömässä ja voin sanoa että maistui hyvältä viikon japanilaisen ruuan syömisen jälkeen.

Lab Summer Trip Day3 (月山)

Labran kesäreissu toinen päivä

2008-08-06T04:56:00.003+03:00

Aamu valkeni taas pitkästä aikaa viiden tunnin yöunien jälkeen mutta joillekin se ei ollut yhtä hyvä. Aamupalaksi oli kuin olikin taas japanilainen aamiainen. Alkoi jo vähän ärsyttämään tuo ainainen kala mutta pahempaakin on nähty.

Tänään siis oli luvassa vuorelle kiipeämistä (山登り). Valmisteluiksi piti hakea ainakin litra juotavaa, jotain syömistä huipulle ja pistää varusteet kuntoon. Ostin sitten pari leipää ja 1,5l juotavaa joista 1l oli urheilujuomaa ihan mineraalitasapainon säilyttämiseksi.

Aloitimme matkan samoilta kohdin missä eilen olimme seikkailleet rikkiä kuhisevan vuoren vieressä. Nyt kiipeäisimme läheiselle 1300m ja risat korkealle vuorelle. Tietysti nimeä en muista mutta japania osaavat voivat lukea sen kylteistä ^_^.

Kiipeämisen lomassa näin kuinka kasvillisuusvyöhykkeet vaihtuivat ylöspäin mentäessä yhä karumpaan ja karumpaan. Siellä näin myös lihansyöjäkasvin elinympäristössään. Sekä muita ötököitä. Tuommoisen käpälänjäljen näkeminen puussa sitten mietitytti hieman turvallisuuden kannalta mutta voiko japanilainen nalle olla yhtään sen vaarallisempi kuin suomalainenkaan. Ainakin nallen tavattua voi harjoittaa suomalaista perus urheilua eli karhun kanssa painiskelua tai karhunkaatoa.

Ilma enteili sadetta mutta pysyi ainakin nousun ajan hyvänä. Aina välillä oli hyvä pysähtyä juomaan jotain ja haukkaamaan hieman henkeä. Tie ylös oli pelkkä polku koska tämä ei ole mikään turistikohde. Tämä polkumaisuus vaikeutti kulkua ylös mutta toi omanlaisensa viehätyksen. Nyt olin oikeassa Japanissa luonnon armoilla. Tälläistä Japanissa oli aikoinaan ennen teknologiaa ja eurooppalaisia. Oikein kaunista. Lisäksi ylöspäinmentäessä vuorten näkyvyys loi erittäin hienoja maisemia.

Hieman ylempänä avautui jo tämmöinen näköala.

Ylös päästessämme pitkän kiipeämisen jälkeen avautui upeat näköalat huipulta.

Sekä oli ihan voittaja fiilis 1315m korkean vuoren huipulla. Tosin hieman se Haltille kalpenee mutta kuitenkin melkein haltin 1365m on täynnä.

Kuitenkin ylhäällä japanilaiset japanilaiseen tapaan halusivat syödä ja pistivät kenttäkeittimen tekemään kuumaa vettä. Ei, eivät he keitä kahvia vaan lämmittävät vettä kuppi nuudeleita varten. Miksi? Koska he rakastavat kuppinuudeleitaan.

Alas kapuaminen oli hieman vaikeampaa, koska vettä alkoi tihkuttaa ja alaspäin meno on aina kiipeämistä vaikeampaa. Kuitenkin alas päästiin ja menimme sen jälkeen luonnon omaan onseniin, jotka saa vetensä luonnon kuumista lähteistä. Vesi oli mineraalirikasta ja kuumaa.

Kuuma kylpy aiheuttaa sivuvaikutuksena ramasua ja tästä tuli mieleen kuuman veden kanji 湯 sekä 温 kanji lämmölle ovat hieman samanlaiset. Lämmön kanjin yksi luenta on "nuku" joka on oikein sopiva ramasuvaikutukseen. Ihan kuin he olisivat tieneet, mitä se suomeksi tarkoittaa.

Tämän jälkeen ajoimme meren rannalle ihastelemaan Japaninmerta 日本海。

Missä kävin uimassakin. Tuli ensimmäistä kertaa olo kuinka tämä vesi voi olla näinkin lämmintä. Yleensä järvienkin vesi on lämpösenä aikana paljon viileämpää. Oli kiva polskutella tuossa Japaninmeressä. Ainoa vain, että suolainen merivesi on pahan makuista ja pistää silmät kirvelemään sukeltaessa.

Illasta oli japanilasta muonaa kalasta tarjolla TAAS... Tämän jälkeen porukat poksauttelivat ilotulitteita rannalla.

Minkä jälkeen yritin katsoa TBCltä tulevaa Suomi ohjelmaa mutta Akita-ken ei olekaan Tohokun alueella niin piruvie ei näkynyt. Ilta lupsahti sitten siinä eteenpäin kun porukat viettivät meidän huoneessa taas jatkoja. Taisi olla tämä alempikastisuus hieman ärsyttävää, kun nukuttuakaan ei saa. Seuraavana päivänä lähtö Gassanille 月山 klo 7.30.

Lab Summer Trip Day2

Labran kesäreissu ensimmäinen päivä

2008-08-05T04:40:00.002+03:00

Heti Nikon reissua seuraavana päivänä lähdin labran yhteiselle matkalle. Matkan ideana oli edetä pienissä autokunnissa kiertelemässä mitä ikinä halusikaan kiertää ja nähdä.

Ensimmäiseen päivään lähdimme yhdeksän jälkeen. Ajoimme Touhokudouta pohjoiseen Iwateen ja sieltä sitten Akitan puolelle. Matkalla kävimme tutkimassa padon, joka näytti aika autiolta.

Majapaikan lähellä oli vulkaanisen toiminnan aiheuttamia kuumia lähteitä. Rotkossa olevista säröistä suihkusi kuumaa vettä ja höyryä. Siinä alkoi miettiä, että tosiaankin. Ei se maan kuori ole tässä kohtaa kovinkaan kovaa ja maanjäristyksiäkin sattuu aika usein. Mitä jos nytkin tapahtuisi yksi. Se on aika pelottava ajatus.

Maisema oli kaunis rotkon pohjalla kuin ylhäälläkin. Surrealistiset vuoret horisontissa tuovat outoa perspektiiviä näkymiin. Ei meillä Suomessa ole tuommoisia...

Toinen komea paikka, minne menimme oli valkeaksi värjäytynyt pieni vuoren tapainen, joka pursusi pahanhajuisia rikkikaasuja. Tuli aina välillä hernekeiton lemua, kananmunapierua sekä mädäntyneiden kananmunien hajua. Ei hernekeittoa tai kanamunia vähään aikaan minulle kiitos.

Kiipesimme mäen päälle ja lopulta kävelimme alaskin. Tuolla ei kuulunut kuin suurin kännykkäoperaattori NTT Docomo, jonka kännykkä minulla on. AUn puhelimet vaittivat vastaajaa. Tulee vain hyvä mieli kun onni suosi kännykän valinnassakin. En yhtään enää ihmettele, miksi Docomo on käytetyin operaattori markkinoilla verkon peiton takia.

Alhaalla oli luonnon oma onseni. Lähteistä pulppusi kuumaa vettä, jossa voi lillutella itseään. Alhaalla olevan parkkialueelle johtavan tien oli katkaissut maanjäristykset ja jouduimme pieneen pulaan sen takia. Kuskimme halusi hakea auton ja tuoda sen alas, koska hän ajatteli sen olevan nopeampaa mutta, koska tie oli poikki ja porukka oli peiton ulkopuolella ei toiminut kommunikaatio. Kuitenkin saimme käytyä katsomassa vesiputoukset ja lopulta ennen piemeän tuloa pääsimme pois kiipeämällä takaisin ylös lähtöpaikalle.

Illalla oli yllätys yllätys taas washokua. Japanilaista muonaa kalasta. (>.<) Keskiviikosta lähtien samaa ja varmasti sunnuntaihin asti jatkuu meininki ja nyt oli vasta perjantai. Perinteinen karaoke ja sakenjuonti seurasi ruokailua. koska olen pohjasakkaa, eli nuorimpia jouduin huoneeseen, jossa aina pidetään nuo 2nd partyt. Eli ei unta mulle. Kuitenkin ennen kahta porukka väsyi sen verran paljon, että nukkumaan pääsi käymään.

Seuraavana olisi sitten uusi päivä jolloin olisi luvassa vuorelle kiipeämistä edellisen valkoisen vuoren läheisyydessä. Rankka päivä tulossa siis...

Lab Summer Trip Day1

Nikko 日光

2008-08-05T03:07:00.005+03:00

Nikon matkan aika tuli. Matkan oli järjestänyt Tohoku Universityn porukka. Sama porukka joka hoitaa kaikki vaihto-opiskeluihin liittyvät tapahtumat.

Matkaan piti lähteä keskiviikkona jo hyvissä ajoin eli 7.45 International Housen edestä. Tästä syystä sitten heräsin jo hyvissä ajoin ennen kuutta, että saisin pakattua varustuksen ja syötyä ennen lähtöä. Aikaa olikin sitten runsaasti ja mitään ei unohtunut. Toivottavasti ^^.

Olinkin sitten paikalla ensimmäisenä ja jouduimme odottelemaan muita. Kuitenkin bussissa jo ollessamme odottelimme vielä muutamaa taistelijaa joista 3/4 oli suomalaisia. Ilmeisesti Marika, Jesse ja Jarno olivat olleet karaokessa tai muissa juomingeissa yöllä. Mitä muutakaan teekkareista ennen excua uskoisi. Kuitenkin minun täytyi soittaa ensin Jesselle. Jesse heitti rutiinilla unisen äänellä "Pidättele bussia viisi minuuttia! Viisi minuuttia!!" Olin siis herättänyt hänet yöunilta. Häneltä ei kestänyt viittä vaan 13minuuttia. Jarno oli myös unten mailla mutta neljä minuuttia kesti tältä nohevalta henkilöltä tulla kauempaa bussille. Taisi olla tavarat jo valmiiksi pakattuina.

Kun viimein pääsimme lähtemään, niin sää oli sateinen ja ei luvanut hyvää. Porukka oli aivan party tunnelmissa 10minuutin ajon jälkeen.

Matkan ajoimme Tohokudouta eli isoa maksullista moottoritietä, joka kalpenee jopa suomalaisille moottoriteille leveydessään. Rajoituskin oli hikiset 80km/h tiellä. Tien kapeus johtunee maan kalleudesta. Matkalla pysähdyimme taukoalueella, mistä porukka sitten tankkasi vettä ja aamupalaa. Kuitenkaan tämä piristysruiske ei ollut pitkäaikainen vaan he nukahtivat jälleen ennen seuraavaa pysähdystä eli ruokailua. Söimme kiinalaisvaikutteisessa japanilaisessa ruokalassa, minkä kuuluisuus oli gyozat mutta meille tarjosivat vain pari gyozahoodain sijasta. Sen siitä saa, kun on halvalla liikkeellä.

Ensimmäinen suurempi vierailu oli Nissanin Tochigin tehtaat.

Japanin mallilla asiakas ostaa auton jälleenmyyjältä, joka sen jälkeen tilaa sen tehtaalta. Eli käytännössä katsoen asiakas saa oman auton mittatilaustyönä. Tämä säästää resursseja kun tavara buffereita ei ole vaan tilauksesta käynnistyy kasaaminen ja kaikelle on suoraan ostaja. Vähän toista kuin Suomessa.

Saimme ottaa kuvia vain esittelyhuoneessa, jossa oli muutama Infinitin malli. Näiltä tehtailta ne sitten tulee: Infinitit, GT-R, FairladyZ sekä muut high end Nissanin mallit. Aikoinaan täällä tehtiin Glorioita ja Cedricejäkin 70-luvulla.

Esittelyhuoneen jälkeen he tarjosivat pienen esittelyn historiasta japaniksi ja lopulta pääsimme katsomaan tehdasta ja kokoonpanolinjoja. Siitä ei sen enempää, koska he pyysivät olemaan kertomatta ;-). Sori.

Tehtaiden jälkeen ajoimme hotellillemme, mikä oli 9 kerroksinen onsen. Kallis paikka ja tulee vain mieleen, ettei sillä rahalla mitä maksoimme reissusta makseta yhtä yötä tuolla vaan pitää olla yliopistolta pieni budjetti pelissä.

Hotellilla kävimme onsenissa. Onseniin otetaan pieni pyyhe mukaan. Ennen kylpyä peseydytään kunnolla. Saunassa käytetään pyyhettä peflettinä ja yritetään selvitä kunnialla. Kyllä saunassa löytyy kiuas mutta vettä sinne ei saa heittää... ehkei nyt kukaan huomaa mitään.

Onsenin jälkeen oli japanilaistyylinen ruokailu miljoonine pienine ruoka-annoksineen. Annokset ovat on sen verta pieniä, että jos kaikkia ei syö niin kylläiseksi ei tule. Näihin ruokailuihin kuuluu yleensä lopuksi aina karaoke.

Aamusta lähdimme Nikon maailmanperintölistan kohteen kimppuun. Joista näyttävin oli Toshokun temppeli.

Toshokun temppelialue on shoguni Tonikawan asuinpaikka ja täällä hänen mausoleuminsakin on. Temppelialue on rakennettu kiinalaiseen koristeelliseen tyyliin. Kuuluisa Nikko on apinoistaan jotka eivät kuule, näe eivätkä puhu mitään.

Alueen pyhintä paikkaa vielä restauroitiin ja emme nähneet sitä vielä kaikessa komeudessaan. Siellä ei saanut ottaa kuvia, koska he haluavat pitää nämä asiat salaisuutena turismin kannalta. Mitä vähemmän tiedät sitä uteliampi olet. Toinen rakennus, josta ei saanut ottaa kuvia oli murisevan lohikäärmeen temppeli. Siellä lohikäärme oli maalattu kaiullisesti hyvään paikkaan jolloin puupalikoiden lyöminen lohikäärmeen suun edessä aiheutti kaikuefektin huoneessa. Tästä murina tai karjuvan lohikäärmeen myytti tulee. Sori, että spoilasin :P.

Aluella näin mm 700 vuotta vanhan kuuluisan toivomuspuun ja hyvää avio-onnea tuovan puun. Kuuluisa veistos oli mausoleumiin mentäessä Nemuri Neko eli nukkuva kissi. Tämän oli veistänyt kuuluisa veistäjä ja hyvää työtä olikin tehnyt.

Lähdimme Nikosta kipuamaan kohti Chuzenjin järveä joka sijaitsi ylhäällä vuoristossa. Matka sinne vei syheröisen vuoristotien poikki. Siellä söimme taas japanilaistyylisen ruokailun ja ostin sieltä hieman tulijaisia labraan vietäväksi.

Viimeinen kohteemme vei meidät Kegon Fallseille. Tämä on komea vesiputous joka laskee Chuzenjin järven läheltä alas.

Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti kotikontuja eli Sendaita.

Trip to Nikko

Oikea vastaus kysymykseen "Onko Tokio vai pohjoisnapa Tamperetta lähempänä" on sen erran vaikea, että se vaatii muutaman laskutoimituksen. Tampereen ja pohjoisnavan välinen aste-ero on noin 28 astetta ja Tampereen ja Tokion välinen aste-ero on noin 25 astetta. Eli ovat samaa luokkaa mutta Tokio on hieman lähempänä. Onnea oikein tienneelle henkilölle.

Ensiviikolla luvassa

2008-08-01T01:20:00.002+03:00

Ensi viikolla pidempi päivitys. Matkakohteena:

Nissanin Tochigin tehdas

Nikon maailmanperintölistan kohde

ja tuleva Akitan vierailuni. Sen takia ei ole aikaa kirjoittaa tekstiä tällä viikolla ja en saanut Mikolta vielä kaikkia Tochigin kuvia, joten matkan kuviakaan ei voinut vielä kommentoida ja lähettää internettiin.

Lopuksi muutama makupala:

Ja random kuva ^_^

Bandai 磐梯 Fukushima-ken 福島県

2008-07-28T10:55:00.004+03:00

Lauantaiaamuna heräsin 5.30, koska olimme menossa heti aamusta junalla Fukushima-keniin katsomaan Bandain laaksoa. Siellä on linna ja 1800-l purkautuneen tulivuoren kaldera. Ajattelimme myös, että voisi kiivetä Bandai-sanille 磐梯山. Pakkasin mukaan kaikenlaista kuten sadevaatteet sateen varalta. Sääennuste luopasi ennen 12 sadetta ja sen jälkeen selkenevää. Olipa tietysti 50 kertoiminen aurinkorasvakin mukana.

Lähdin siinä kuuden jälkeen kaupungille, koska ajattelin jättää pyörän Katahiran kampukselle, koska se ei maksa mitään. Aikaa kului matkassa ja hyvin pääsin kaupungillekin josko meinasi kastuminen tapahtua edellisen viikon tapaan. Ainoastaan matkan lyhyys pelasti siltä kohtalolta. Tihkusade on petollista.

Matkustimme JRn 18 lipulla mitä myydään ainoastaan lomien aikoina ja lomien ajaksi. Periaate siinä on matkustaa niin paljon kun lystää yhdessä päivässä paikallisjunilla. Tämä on vähän vastaava kuin JR passi mutta tälä ei pääse Shinkanseneihin. Lippu maksaa 11500en ja sillä saa 5 päivän ajan matkustaa. Voi vaikka viisistään tehdä päiväreissun tokioon samalla lipulla. Leimojen määrä lipussa merkitsee. Huomasimme matkalla, koska 18 kippu on halpa niin japanilaisetkin käyttävät sitä ja emme olleet ainoita sillä matkaavia.

Kuitenkin porteista sisään päästyäni pitkän odotuksen jälkeen. Edessä oli lapsiperhe, joka hidasteli ainakin viisi minuuttia. Pääsin laiturille ja jäin odottamaan junaa Laurin kanssa. Tuli sitten kuulutus, mikä sanoi junan olevan myöhässä. Mites meidän vaihdolle käy? Kyllä 19min pitäisi olla riittävästi... Kuitenkin juna tuli 10 min myöhässä ja oottelimme sen 5-10mi lisää asemalla. Jos olemme myöhässä niin mitä turhaan lisää odottelemaan?

Matka sujui hitaasti ja Koriyamaan päästyämme emme olleet ottaneet aikaa ollenkaan kiinni vaan olimme lsää myöhässä ja vaihtomme aika 19min oli mennyt umpeen reilusti. Kiitti JR! Tässä näemme, että ei JR ole maineensa veroinen vaan VR:n. Molemmat myöhästelee ja kunnolla.

Koriyamassa kävimme ulkoilemassa, koska tunnin päästä lähti seuraava. koriyama on 300 000 asukkaan kaupunki, jossa tuntui olevan laaja valikoima samoja kauppoja kuin Ssendaissakin. Lauri bongasi sieltä heti Yodobashinkin. Sieltä löytyi jopa puhdistus kasetteja ja diskettejä. Ainoastaan tekniikan ihmemaassa voi olla näin. ^_^

Aizu-Wakamatsun seuraavaan junaan ehdimme hienosti ja maisemat olivatkin hienoja. Tasankoa joiden takana vuoria ja pilvet leikkivät vuorten päällä.

Aizussa kävelimme Tsuruga-jo'lle 鶴ヶ城 eli Tsurugan linnalle. Se on yksi Japanin kansallisnähtävyyksistä ja kaunis linna tosiaankin on.

Saavuimme linnan alueelle pohjoisesta portista ja heti ensimmäisen vallihautojen jälkeen näimme tenniskentän. Niiden takana oli toinen vallihauta, jonka yli pääsi komeaa siltaa pitkin. Pienen kiemurtrelun linnoitusten lomassa aukeni upea näkymä linnaan.

Sisäänpääsylippu maksoi 500en. Se sisälsi myös pääsyn viereiseen teehuonemuseoon. Linnan sisällä pääsi kiipeämään ylös näköala tasanteille josta tuli otettua paljon kuvia. Sisällä linnassa oli museo ja kertomuksia alueesta japaniksi.

Linnanalueen kierrettyämme kiersimme teehuoneen, joka ei ollut näyttävä. Kävelimme sitten takaisin asemalle.

Tuolla tuli vastaan kaksi ulkomaalaisen näköistä kaveria, ketkä sanoivat meille "Moi!" TÄhän vastasin tamperelaiseen tapaan "Moro!" Eli mitä suomalaista voi sanoa. Perjantaina näimme kaksi suomalaisen näköstä kaveria Sendaissa Totorohyllyllä ja sanoin, että kyllä he ymmärtävät suomea. Arvakkaas mitä? Tampereelta viä nääs. Eli aina kun törmään täällä suomalaisiin niin he ovat tampereelta. Nämä olivat vielä Herwoodistakin. Eli te, jotka morjestitte meitä Aizu-Wakamatsussa! kertokaa että olette MYÖS Tampereelta. ^_^

Kuitenkin shokista selvittyämme olimme taas myöhässä junasta 10min. Kiitos JR aikataulutuksesta ja tunnin odottelusta. Otimme siitä conbini ateriat ja katselimme tunnin sumoa telkkarista ilmastoidussa kopissa. Ei mikään huono vaihtoehto mutta olisimme halunneet ehtiä junaan.

Lauri katsoi, ettei inuwashiroon menisi tämä juna vaan seuraava. Mutta junassa lukenut NA takoittikin että se pysähtyy kaikilla asemilla. JA jäimmekin pois Inuwashirossa. Pahus! Ja ehimme bussiin joka vei meidät viisivärisille lähteille. Matka tuli kalliiksi. 750en meno ja 870en paluu. Ei tässä olisi ollut mitään vikaa...

Kuin, että japanilainen pikkukaupunki pysähtyy viiden jälkeen ja takaisin pääsy seitsemältä olikin vaikeaa. 5 väristen lähteiden paikka oli kaunis mutta tunnelmaa latisti kasvillisuuden villiintyminen ja polun hoitamattomuus. Polkua ei ollut suunniteltu kuin kunnon turistireittiin kuuluu vaan se on syntynyt kävelyn takia. Joten polulla oli jos jonkinmoisia vesiesteitä ja kumpparit olisivat olleet tarpeen.

Lähteiden värit ovat peräisin mineraaleista, jotka ovat vapautuneet kalderan purkautuessa reilu sata vuotta sitten. Lähteet vaihtavat väriä sään mukaan. Riippuen siitä mikä mineraali on stabiilein lämpötilassa. Kuitenkin näimme, sinistä, vihreää, violettia, punasta ja keltaista.

Kävelyreitin päätteksi alkoi tulla pimeä ja pelkäsimme, ettei bussit enää kuljekaan. Näinhän se olikin tai viimeiset bussit menivät juuri seitsemän aikaan. Onni oli kääntymässä siis. Kuitenkin Perille asemalle saavuttuamme JR olli aikatauluttanut niinkin huonosti bussiyhtiön kanssa vuoron, että myöhästyimme junasta 5min. Onnellista eikö totta.

Bussimatkalla tosin näimme matsurin vilaukselta, jossa nuoret miehet juoksivat soihtujen kanssa puolialastomina ja vuoren rinteeseen oli piirretty palava kanji 山（やま）. Emme kuitenkaan jääneet ihmettelemään tuota näkyä, koska oli kiire juna-asemalle. Josko bussi olisi aikataulutettu menemään junien kanssa oikein mutta ei ollut.

Asemalla sitten mietittiin mahdollisuuksia, kun asemanhoitaja sanoi junan vaihtojen menevän sillain että pääsisimme Fukushimaan klo23 aikoihin. Tämä olikin erittäin mieltä lämmittävää, koska ei junia ainakaan paikallisjunia mene silloin Sendaihinpäin. Viimeinen kunnon vaihto olisi mennyt seitsemältä ja nyt kello läheni yhdeksää. Kiitos VITU*TI JAPANIN RAUTATIET!!!!

Vaihtoehtoina oli siis jäädä Fukushimaan laulamaan karaokea tai sitten mennä internet kahvilaan yöksi. Olihan vielä lauantai-ilta ja yöelämääkin olisi voinut olla. Kuitenkin aamulla pitäisi käyttää taas uusi leima 18 lipusta.

Olivat 5 värisillä lähteillä JRn pojat saa*ana ryyppäämässä, niin mikään ei toimi. Sunnuntaina oli muuten koko rata poikki sateen takia mutta oikea syy taitaa olla firman kesäjuhlien jälkeinen aamu.

Tästä V*TTUUNTUNEENA otimme Koriyamasta sitten Shinkansenin. Kiitos Mikolle hyvistä neuvoista. Shinkansenilla matka, joka oli kestänyt kolmisen tuntia kului 32minuutissa Sendaihin. Eli JR:llä on shinkanseni ainoa joka toimii kunnolla. Lipun hinta oli 4730en ja se tuli paljon halvemmaksi kuin vaihtoehto jäädä Fukushimaan juhlimaan. Pääsimme vielä lopulta omaan sänkyyn ja suihkuun.

Katahiran kampuksen pyöräparkkiin päästyäni huomasin kumini olevan tyhjä. EI V*TTU. Kesti kotimatka Sendaissa siis kauemmin kuin koko shinkansenimatka. Kiitos niille teekk... eiku opiskelija neropateille kuka päätti tyhjentää mun pyöränkumin!!! (siellä olikin sitten lopulta metallineula pystyssä ulkokumissa.)

Shinkansenin ansiosta olin kotona ennen puoltayötä ja kävin vielä suihkussakin. Vi*utuksesta huolimatta hyvä reissu. Jos saan kuvamateriaalia editoitua pikapuoliin niin tulee videotakin. Niistä saa ainakin paremman tunnelman selville.

Aizu-Wakamatsu

Lisää järistyksiä 4 地震（じしん）

2008-07-24T02:57:00.004+03:00

Ajattelin kertoa hieman lisää järistyksistä. Tässä lauantai-iltana oli 3 luokan järistys, jonka tunsin. Maanantaina tuntui kaksi järistystä. Kuuden aikoihin hieman pienempi ja ennen yhdeksää suurempi kolmoisen kokoinen järistys. Suuruusluokat otettu Japan Metrological Agencyn (JMA) lähteistä Sendain Aoba-ku kohdalta (alue jolla asun).

Eilen illalla tai oikeasti pian keskiyön jälkeen sitten järisi jälleen, kuten YLE:kin on otsikoinut. Tämä olikin samoilla kohdilla kuin kesäkuun 7,2 järistys, minkä tunsin 5:na. Tällä kertaa järistys oli 6,8 ja tunsin sen 4:na. Alussa tuntui heti suuremmalta kuin pienemmät 3 luokan järistykset.

En ollut vielä asettunut nukkumaan tuohon aikaan koska oli liian kuuma. Kuumuus on läpitunkevaa. Ulos mentäessä naamaan lävähtää hapeton ja erittäin kuuman kostea ilma. Tämän takia on vaikea tehdä mitään hikoilematta ja yöllä ei saa nukuttuakaan. Illan tullen kosteus yleensä vielä tiivistyy sateeksi.

Mitään ei mennyt hajalle vain talo järisi ja heilui kuin heinäseiväs. Pian tämän jälkeen kuitenkin alkoi ulkoa kuulumaan hälyytysajoneuvojen sireenejä. En tiedä minne ne menivät mutta turvaamaan aluetta luultavasti. Vastaavan efektin huomasin edellisen suuren maanjäristyksen jälkeen. Odotan vielä näkeväni miehiä mittailemassa kaduilla järistyksen aiheuttamia säröjä. Labrallakin kävi edellisen järistyksen jälkimainingeissa tarkastajat mittatikun kanssa. ^_^

Toivotaan, että JR toimisi tämän järistyksen jälkeen moitteitta, koska edellinen suuri lamautti JRn päiväksi kokonaan ja Laurin käyttämät junat myöhästelivät vielä viikonkin kuluttua.

Näyttää kysymys taas siltä, että kaikki ovat samaa mieltä. Olemme siis laiskoja mutta koitan nyt kuitenkin kirjoittaa tätä blogia, jos vaikka ei pääsisi repsahtamaan... (~_^)

Shiroishi Castle 白石城

2008-07-22T03:47:00.003+03:00

Mikä tuli edellisenä päivänä mieleen oli mennä Shiroishiin. Hieman brosuureja tutkittuani silmiini iski sana linna. Noh, koska siellä on linna niin sinne oli päästävä. Seuraaavana päivänä oli sopivasti vielä kansallinen lomapäivä. Jos aikaiseen lähtee, niin ehtii tehdä kunnon reissun. Tämän opin Lassen edellisvuoden blogi kertomuksista, sekä hän oli myös tämän viikonlopun reissujen innoittaja.

Heräsin seitsemältä, söin aamupalan ja levittelin aurinkovoiteet. Kuinka nyt voisikaan sataa vaikka ulkona näyttikin harmaalta. Ulos päästyäni... Voi kurjuuden kurjuus! Siellä olikin tihkusateinen ilma. Yleensä ilma paranee auringon noustessa ylöspäin ja ajattelin ettei se ole niin kauheaa. Kuitenkin alkutaival vesisateineen oli tuskien taivalta.

Kaikki paikat kastuivat ja kameran linssikin oli huurteessa aika ajoin. Kävi Etelä-Sendain jälkeen mielessä useaan otteeseen kääntyä takaisin. Sade ei ollut kylmää mutta inhottavaa silti...

Tunnelma parani kun pääsin puoleen väliin ja edellispäivän onnistuneen reissun takaisille maille. Oli jotain uutta nähtävääkin ja sade lakkasi ja muuttui pelkästään sumun ja kosteiden henkäyksien tapaisiksi. Alkoivat shortsit jo kuivamaankin. Kuitenkin matkaa oli vielä jäljellä toiset 30km. Tuli nääs ajettua 5km hutiin ^_^, eli maisemareittiä...

Kuitenkin löysin kuin löysinkin reitiltä oikeat kyltit ja horisontissa näkyi:

Oikeasti ajoin tuon näyn ohi ja otin kuvan vasta paluumatkalla mutta olisin voinut nähdä sen. Shiroishin kaupungissa yritin suunnistaa ensiksi asemalle. Sitä ennen kuitenkin näin linnalle johtavan tien opastuskylttejä ja käännyin sinnepäin. Matkalla näin linnan ensimmäistä kertaa ja komea oli. Linna on uudelleenrakennettu 1995 1800-l lopulla palaneen tilalle. Linna kuului Sendain ison herran Date Masamunen vasallille ja oikealle kädelle.

Linnan sisään ostin 300en lipun, jolla pääsi kapuamaan aina kolmanteen kerrokseen asti ja oli mielestäni sen arvoinen kokemus.

Ennen paluuta kävin maistelemassa paikallisen erikoisuuden eli uumenin うーめん, mikä näytti raamenilta mutta oli pienempiin nuudeleihin tehty.

Paluumatka sujui rattoisasti vaikka matkaa olikin runsaasti. Ainakaan ei satanut!!! Mikä oli hyvä asia. Sadan metrin välein oli kylttejä missä mitattiin matkaa Tokiosta poispäin. Jos joku tietää miksi niin voi valaista asiaa ;-).

Kotio pääsin siinä 17 aikoihin. Sää oli epävakainen mutta ainakaan ei tarvinnut aurinkovoiteita tai kärvistellä auringossa. Hyvä aloittaa pienestä. Heti suurien asioiden näkeminen voi johtaa kyynisyyteen pienien asioiden suhteessa. Eli tuo ei vedä vertoja isoille mutta onhan se parempi kuin Aoba-jo eli sendain linnan olemattomat rauniot. Ensimmäinen kerta nähdä vastaavaa on hieno kokemus.

Shiroishi Castle

Pyöräilemässä Sendain ulkopuolella

2008-07-21T17:26:00.002+03:00

Lauantaina päätin mennä pyöräilemään hieman pohjoiseen päin ja ainakin Laurin niin hehkuttaman Miyagin yliopiston. Mitäs siinä sitten on kuin lähteä ja siinä hieman ajeltuani päädyin aina Izumi Park Towniin asti. Maisemat olivat hienoja ja vielä jatkoin eteenpäinkin.

Kuitenkin matkatessa tuli jano ja jotain olisi voinut syödäkin. En löytänyt moneen tuntiin paikallista combinia vaikka kuinka etsin ja etsin. Oli siinä ihmettelemistä, että kuinka niinkin yleinen kauppa voikin kiertää niin kaukaa minut. Miljoonittain automaatteja näin ja löysin jopa pankitkin mutta en combinia.

Izumi Park Townissa ei ollut mitään ihmeellisempää häppeninkiä vaan asuntoesittely, jossa oli ruotsalainen talo. Näytti kyllä ihan saman verran suomaliseltakin. ^_^ Löysin Vegalta Sendain jonkinlaisen areenan sieltä. Taisi olla nuorten harjoittelukenttä, kun ei ollut mikään pramea paikka.

Kuitenkin ajoin siitä vielä pidemmälle ja näin kiinnostavan kyltin historiallisesta kylästä. Enhän ottanut karttaa mukaan, koska se olisi vienyt kaiken ilon ajamisesta. En löytänyt kylää ja kello oli jo sen verran paljon, että päätin palata takaisin. Takasin tulomatkalla löysin combinin mutta ihan eri paikasta kuin olin etsinyt.

Sunnuntaina sitten päätin pohjoisen kierrettyäni lähteä eteläänpäin. Sinne oli jo hieman pidempi matka mutta minuahan se ei haitannut. Aluksi otin suunnan Nagamachiin ja karttaa kotona katseltuani päätin suoran tien olevan kyseessä niin karttaa en tarvitse. Ajelin siinä sitten etelään päin Sendaista.

Matkalla kohtasin muun muassa samanlaisen asuntonäyttelyn mutta tällä kertaa pomppulinnana olikin muumi ja barbababat olivat poikenneet käymään erään talon pihassa.

Päädyin lopulta Iwanumaan ja poikkesin siellä kaupassa. Löysin myös muutaman kivan kyltin, missä puhuttiin temppelistä. Kävin siellä poikkeamassa ja kiertelin aluetta ympäriinsä.

Kaikkein hauskinta olivat erilaiset roskaamisen kieltävät kyltit, joilla ei ole mitään tehoa japanilaisiin.

Kun katselin kylttejä mietin kannattaisiko lähteä Zaon suuntaan vai Shiroishin suuntaan. Lähdin Shiroishin suuntaan, koska muistelin että Zao on vuoristoa ja siellä on tunnettu kraaterijärvi. Ajelin sitten vielä Shiroishin suuntaan ja pääsin Shiroishikawalle. Mutta hieman takaraivoon empi ajatus, että tähän mennessä on klo 10 saakka tultu 15 asti aj vielä on 25km jäljellä... Eli taidampa kääntyä takaisin. Eipä siellä kumminkaan mitään ole.

Käännyinpä sitten takaisin ja ajelin Sendaita kohden. Otin hieman eri reitin kuin sinne ajaessa ja luonnollisesti ajoin virstan väärää ja mentiin hieman harhaankin. Tuli vain mieleen, että miksi elää turvallisesti kuin voi mennä hutiinkin ja pahasti. ^_^

Tästä sainkin ajatuksen seuraavaksi päiväksi, joka oli Umi no Hi 海の日ja kansallinen vapaapäivä...

Cycling outside of Sendai

Japanin & kanjitentti

2008-07-17T04:10:00.006+03:00

Kiireisen viikonlopun jälkeen olikin sitten paluuu arkeen viimeisien preppausjapanin ja -kanji tunneilla. Sitä tuntee itsensä pieneksi, koska tietää että nämäkin asiat pitäisi osata vaikka ne eivät kovinkaan helposti jää muistiin. Heikkouteni ovat olleet aina kielelliset opinnot. Kielet eivät ole jääneet koskaan päähän vaan kietäneet kaukaa tai ajaneet moottoritietä lujaa ohi.

Kuitenkin olin pyhittänyt koko tiistai päivön luennalle. Päivä kului mukavasti energiajuomaa naukkaillen ja kanjeja kirjoitellessa vihkoon. Oli officesta saatu ilmankuivain tuuletusasennossa ja ovi hieman auki, jotta tuuli kulkisi huoneen läpi. Tämä onnistuu hyvin, koska asun viidennessä kerroksessa ja huonettani vastapäätä on lounge, jonka isot ikkunat vetävät läpiveson huoneeseeni hyvissä olosuhteissa ^_^". Ainoastaan illasta pitää verhot sulkea, ettei auringon voima lämmitä ja paahda huonettani uuniksi. Siinä kirjoitellessa kului tunti kuin toinenkin. Lopulta huomasin YleXn soidessa vain klo4.00 oli muuttunut 15.00 eli tuli siinä opiskeltua muutama tunti.

Keskiviikkona olikin sitten näytön paikka. Testit olivat silloin! oi oi oi. Paniikki. Kuinka voikaan osata kaikki kanjit. Kokeesta voi tehdä niin vaikean kuin vaan voi olla. Mahdotonta!!!

Kuitenkin olimme päättäneet Laurin kanssa pukevamme päälle jotain japanilaista tenttiin. Kuitenkin Lauri MSN:ssä mainitti, ettei aio tehdä niin. Tämä jäi siis minun harteille. Päätin pukeutua viikonoppuna ostamaani jinbeihin 甚平, puisiin kenkiin ja viuhkaan. Asuste oli mukavan tuntuinen ja pelkät kalsarit vaatteen alla hieman mietitytti muttei haitannut. Jinbei on epävirallinen miesten asuste, joka näyttää ihan komealta.

Valmisteluiden jälkeen lähdimme Danielin kanssa Kawauchille. Kuten voitte arvata gaijin japanilaisissa vaatteissa on kuin punaista lippua heiluttaisi väkimassassa. Porukka katsoo ja huomaa kyllä. Tämä menee vain siihen kategoriaan, että he katovat vain avoimemmin kuin aiemmin. Tuli monta kakkoii yms kohteliaisuuksia. (^_^)

Japanin tentti oli lähinnä monivalintoja ja hieman kirjoittamista eli ei mikään paha vaikka osa japania osaamattomista ei sitä helppona pitänytkään. Testin kaikki 14 sivua oli tehty tunnissa. Tentin jälkeen kävimme syömässä ja istuskelimme auringossa, kun se pilvien lomasta näyttäytyi, lukien kanjeja.

Kanjitentti osoittautui yllättävää helpommaksi. Olisi opettaja saanut siitä huomattavasti vaikeamman pelkästään poistamalla monivalinnan kanjeista. Tällöin olisimme joutuneet kirjoittamaan ja muistamaan ne itsekin. Monelle kävi juuri näin tenttiä kirjoittaessa, että loppun päästyään huomasi monivalinnan kanjit alareunassa ja näin pysty tarkistamaan oikean tuloksen itselleen.

Ainakin yksi amerikkalais-espanilainen huokaisi helpoituksesta, kun tentit olivat ohi.

Tentin jälkeen kävin tilaamassa itselleni JLPT-testin hakulomakkeet ja kaupungilta ostimme Danielille laukun. kaiken tämän tein jinbei päällä. ^_^ Ilta meni rentoutuessa viikon alun stressistä.

Japanese test day

International Kichen

2008-07-17T03:43:00.002+03:00

Lauantaina oli sitten International Kichen ensimmäistä kertaa. Se on opiskelijoiden projekti, millä pitäisi yhdistää vaihtareita ja japanilaisia. Yleensä kaikilla on vastaavia tavoitteita vaikka ne onnistuvatkin vaihtelevin tuloksin. Ruokalistalla oli kiinalaista Gyozaa, saksalaisia paistettuja omenia kanelikuorrutteella, moldovalaista pastakeittoa, etelä-korealaista okoyomiyagin tapaista ruokaa ja japanilaista sushia.

Aamu alkoi tapaamisella Daiein edessä. Siitä oli pieni kävelymatka paikalliselle koululle / toiminta tai kansalaisopistolle. En ole saanut selville mikä se on mutta koulua veikkaan. Siellä aloitimme tekemään ruokaa ja minulle kauhukseni selvisi, että tavoitteenamme oli tehdä 300 gyozaa... Aika mahdotonta!

Siinä suuren ja mahdottoman tehtävän edessä pääsi jäämään oppimatta gyozan tekotaito. Oli liikaa yhden ja saman vaiheen toistamista. Hieman kävi kateeksi muita, koska heillä oli paljon helpompia aiheita ja olisin tosiaankin halunnut oppia Sushin teon. Meidän ryhmämme oli ainoa mikä ei saanut ajan puitteissa kaikkea valmiiksi. sain jopa pussin gyosia mukaan mikä osoittautuit taikinamössöksi lopulta. pitihän ne paistaa itse. Mössöä ei ollut kiva syödä.

Lopuksi pääsimme maistelemaan omia ja muiden tuotoksia. Olen vieläkin sitä mieltä, että muiden tekemät kappa-sushit olivat parhaimpia mitä tuli syötyä siellä. Toki olivathan muidenkin maiden ruuat hyviä mutta tuo asia jäi vain kaivelemaan. Kokkaus DVD:täkin siinä samalla tuli tehtyä ja toivottavasti en näytä hölmöltä tulevassa videossa kun näyttävät sitä muille vuosien päästä.

Tahtuman jälkeen otin muutaman jäljelle jääneen ruuan palan iltapalaksi ja lähdin heittämään ne jääkaappiin. Se olikin hyvä ajatus ei vain kylmäketjun vaan senkin takia, että yksi pussukaa osoittautui kypsentämättömäksi gyozaksi. Koska päivä oli vielä nuori suuntasin keskustaan uudestaan kunnolla aurinkovoideltuna tietty ja kiertelin liikkeitä siellä. Jäi myös Jinbei 甚平 eli japanilainen traditionaalinen miesten kaksiosainen puku kaupasta halpaan hintaan matkaan. Yukatan 浴衣 rinnallehan täytyy saada jotain kivaa myös.

Illasta Lauri ilmotteli, että olisiko halukkuutta lähteä kaupungille nomihoodaihin ja olihan sitä. Yritimme bongata kuuluisia 1000en nomihoodaita ilman ruokapalvelua mutta emme sitä saaneet toteutetuksi. Jäipä sitten ilta vesilinjalle, koska saksalaisia ei edes karaoke kiinnostanut. Pitää yrittää joku toinen kerta paremmalla onnella.

International Kichen

Rakuten Eagles pesäpallo

2008-07-17T03:14:00.002+03:00

Torstaina taas oli pitkästä aikaa labrassa jotain tehtävää induktiosulatuksen merkeissä. Alumina Al2O3 vihdoinkin saatiin voitettua vaikkakin sulatuksen aikana ja jälkeen tutori hoki, ettei se sula. Proffa kuitenkin totesi, että sulaneelta näyttää ja se on vain moskaa mitä on tullut Mg lisäyksestä. Toivotaan sitten niin ja sulatetaan lisää näytteitä.

Perjantaina oli sateinen päivä heti alusta ja jouduin pukemaankin jo sadeasua päälle. Sade oli pitkästä aikaa sen verran suurta. Olen jopa kolme kertaa joutunut käyttämään sitä. Labralle päästyäni ei voi muuta kuin todeta, että hyvin sadeasut suojaa kuitenkin hieltä ei kukaan voi välttyä kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Vihollinen iskee siis sisältä eikä ulkoa.

Perjantain saamattomuus näkyi sitten myös tuloksissa. Sitä ei oikein mitään ihmeellistä saanut aikaiseksi perjantaina. Lisäksi vielä perjantain luennotkin olivat peruttu ja 500en hupeni aika noeasti automaatteihin uusien juomamakujen kokeilemiseen. Olipa sekin sitten viisasta ^_^.

16.45 oli sovittu labran kanssa tapaaminen Sendain asemalle Rakuten Eaglesin kaupan eteen. Porukka oli japanilaiseen tapaan myöhässä. Aseman itäiseltä sisäänkäynniltä lähtee vähän matkan päähän Kleenex-areenalle bussit. 100en kustantaa. Kuitenkin Kleenex nimenä ihmetyttää. Amerikkalainen nenäliinayhtiö saanut nimensä areenalle. Mutta onhan meilläkin Jaffa-Areena.

Pesäpallo on huomattavasti erilaisempaa täällä kuin Suomessa. Jos on katsonut amerikkalaisia elokuvia pesäpallosta niin pystyy hahmottamaan miten peli etenee. Ne jotka eivät tiedä niin... Syöttäjä syöttää ja lyöjä yrittää osua palloon. Toisinaan siinä onnistutaan mutta juoksut päättyvät koppiin tai ekalle pesälle polttamiseen.

Areenalle päästyämme porukka söi ulkopuolella ja monesti kysyin, että mitä voi viedä sisälle. Noh, juomat ovat ok. En sitten muistanut kysyä ruuasta, jota ei jostain kumman syystä saanut tuoda paikalle vaikka korpikuusen kyyneleet olisivat menneet sisälle pahvimukissa. Ihme touhua. Jäi kassi sitten säilöön pelin ajaksi.

Peli oli omanlainen kokemuksensa ja tarkemman selitysen voi katsoa pikasa-albumista pelin kulusta. Alussa oli esityksiä ja pikkupoika pääsi heittämään sankarilleen aloitussyötön. Sekä japanin kansallislaulukin kuultiin. Seitsemännen erän alussa porukka oli valmistautunut ilmapalloilla, joita he heiluttelivat musiikin tahtiin ja lopulta päästivät irti ilmaan. Lucky seven.

Mitä tästä pelistä opimme. Ainakin sen, että sade voi alkaa vaikka se ei aina siltä tunnu näyttääkään. Minä en ottanut sadeasua mukaan, koska se on hieman epäkäytännöllinen ja työläs raahata mukana. Joten kastuin ja vihasin edessä olevien sateenvarjojen näkymän peittämää vaikutusta.

Lopulta hävisimme 0-4, kun kaikeken kukkuraksi Shiban joukkue teki vielä kunnarin viimeisessä erässä. Olivt he kyllä parempia. Ei voi muuta kuin nostaa heille hattua. Pääsimme sitten kävelemaan koko matkan asemalle takaisin uudelleen alkaneessa sateessa. Oi kuinka olikaan hauskaa...

Mutta yksi suuren luokan liigakokemus on koettu Japanissa. ^_^ Tuli kameran hyvä optiikka taas tarpeeseen, kun kaukaa laverilta kuvasi kenttää.

Rakuten Eagles

Sadekausi 露（つゆ）

2008-07-11T03:22:00.003+03:00

Kun kuulee puhuttavan sadekaudesta luulee sitä tietämätön, että se on pelkkää sadetta kuin Suomessa. Kun sataa niin sataa kunnolla. Kuitenkaan asian laita ei ole näin. Sadekausi Japanissa ja etenkin Sendaissa tarkoittaa epävakaita säitä. Yleensä sää on aamuisin sumuinen ja paljon kosteutta ilmassa. Monesti yöllä on alentuneen lämpötilan takia hieman kostunut maa.

Ylhäällä näkee kuinka taivas on kuin pilvessä koko ajan. Ei välttämättä sada koko aikaa vaan yleensä on ihan mukavan viileä 20 - 27 astetta, koska aurinko ei pääse paistamaan ja porottamaan.

Sää voi vaihdella nopeaan aurinkoisesta harmaaksi ja lopulta sateeksi. Kuitenkin sadettakin saadaan mutta harvemmin sataa pitkään. Tai harvemmin edes sataa. Ainoastaan yhden kokonaisen päivän on satanut tähän mennessä.

Tsuyu on siis epävakaisia, kuuman ja kosteita säitä. Kun nämä säät loppuu niin alkaa erittäin kuuma kausi. Ainakin tämä kosteus viilentää ilmaa vielä.

Kokeet lähestyy ja stressi nousee

2008-07-10T02:38:00.005+03:00

Keskiviikkona oli viimeinen kanji tunti alku osasta opiskelua. Tai ainakin viimeiset uudet kanjit, josta pääsemmekin ongelmaan. Kuinka muistaisin ensimmäiset 251 kanjia? Ehkä tämä on helpompaa kuin puolen vuoden päästä kaikki 500 kanjia. Stressaa jo alkuunsa. Itse en ole mikään kielinero vaan on tämä tieto painottunut tuonne tekniselle puolelle.

Ongelman ratkaisu on tietysti aloittaa opiskelu jo hyvissä ajoissa ennen testiä eli viikko pitäisi riittää. Ei käytetä viimeisen illan korttia vielä. Viimeisestä kanjitunnista ressaantuneena sitten päätin olla menemättä ekaan kertaan moneen kuukauteen labralle ja suuntasin Donkihoteen (paikallinen kuljun kartanon/ halpahallin/ tai joka paikan kauppa, mistä löytää kaikkea kivaa.) Ostinkin sieltä kunnon setin kaikkea hyvää, mitä vain Japanista saa, sekä pari litraa energiajuomaa.

Energiajuoma ei ole Euroopan tasoista mutta kofeiini ja tauriiniarvot se kyllä täyttää. Tuossa juomassa on vain 3000mg tauriinia ja 50mg kefeiinia 100ml:ssa lisäksi näyttää olevan 20mg nikotiiniakin. terveysintoilijat voivat laskea siitä, kuinka pahaa myrkkyä se on. Red Bullia en oikein viitti ostaa kun se maksaa 280en/kpl kun tuo maksoi 1l 500en pikkupulloissa.

Tuossa on sitten urakkaa kerrakseen. Velä samana päivänä on japanin ja kanjin tentit. Japanin tentistä en ole huolissani mutta kanjit. Japania on luettu sen verran, että nuo osataan. #_# Suorituspaineita!!!

Mutta otan teidän neuvoista vaarin. Koska olette yksimielisesti päättäneet, että tieto maksaa vaivan.

SendaiMaster &spare time

Sendai Master

2008-07-08T02:50:00.002+03:00

Menin sunnuntaina sitten sendai masteriin. Luulin, että saisin jotain hienoa informaatiota Sendaista tiukkana pakettina. Kuitenkin sinne mentäessä iskettiin taas toista päivää putkeen tv kamerat naaman eteen. Tällä kertaa asialla oli Miyagi TVn uutisryhmä. He näyttivät tapahtuma kuvaa uutisissaan 3-4 kertaa.

Tapahtumassa oli ensimmäiseksi visailu sendaista, minkä jälkeen he kertoivat oikeat vastaukset niihin kysymyksiin. Jopa kysymyksiä ja vastauksia ei saatu kirjallisena vaikka olivatkin hauskoja. Tämän jälkeen oli vuorossa aivoriihi, missä mietittiin matka caseja. Meidän piti miettiä ohjelma alkuarvojen mukaan yhdelle henkilölle, kuka on Sendaissa vain päivän. Hieman kritisoin tuota, koska meille ei ole annettu mitään esitietoja ja he luulivat, että pitäisi olla kattavat tiedot jo etukäteen alueesta.

Tiimin japanilaisjäsenet tekivät suurimman osan työstä, järjestivät tarkan aikataulutuksen ja kirjoittivat esityslapun. Minulle jäi vain osa esittää se englanniksi. Ainoa hyvä puoli tuossa oli siinä, että se järjestettiin AER-rakennuksen (korkein rakennus Sendaissa) 28 kerroksessa. Ja tuli ainakin saatua Masamune pinssi. Tapahtuma ei vetänyt vertoja edellisen päivä succeelle järjestämisessä vaikka paikka oli hyvä.

Sadekaudesta huolimatta täällä on ollut hienoja päiviä, jolloin elohopea on kohonnut 30 paremmalle puolelle. Silloin en oikein tiedä mitä tehdä kun vaatteiden riisuminen ei anna helpotusta vaan päinvastoin. Vaateparsi imee iholta kosteutta ja luo tunteen hieman alemmasta lämpötilasta. Olisi kiva käydä uimassa mutta, kun ei ole lähellä mitään uimapaikkoja sekä järvien ja jokien vesi on likaista alentuneen vedenpinnan johdosta. Täällä ei ole vettä näkynyt joissa ollenkaan. Pientä polviin asti yltävää virtausta lukuunottamatta.

SIRA tanabata 七夕

2008-07-06T02:50:00.002+03:00

Lauantaina oli Siran järjestämää Japanin kulttuurin koulutusta. Olin ostanut lipun sinne jo etukäteen, koska siinä säästi muutaman sata yeniä. Sekä sain ostettua silloin yukatan pukemislipun. Aamusta pyykkäämisen jälkeen lähdin Sendai International Relationship Assosiationin tapahtumaan. Päivä oli kuuma ja lämpöennätykset ovat helisemässä. Käytinkin sen takia jo suojakerrointa 50 aurinkorasvassani.

Sisällä jouduin odottelemaan hieman, koska olin tullut aikaiseen. Kuitenkin siellä tapasin mm labran kiinalaisen kuka oli myös ostanut yukatan/kimonon pukemiseen. Olivat ihmeissään miksi poika haluaa pukea yukatan päälle. Kuitenkin heti puettuani sain TV-kamerat naaman eteen ja jouduin haastatteluun Channel1 TBC 18.50 uutisiin. On hienoa olla ulkomaalainen Japanissa. Lauria haastateltiin lehteen ja meistä otettiin paljon kuvia. Tytötkin halusivat poseerata meidän kanssa omissa kimonoissaan.

Tapahtuma meni mukavasti, kun 5 miesten yukatasta, jotka oli varattu tapahtumaan me olimme ainoita, jotka olivat ostaneet lipun. Joten saimme Laurin kanssa pitää yukataa koko ajan 30 minuutin sijaan. Tapahtumassa oli origamin ja tanabatakoristeen tekoa, ikebanaa (kukkien asettelua), kalligrafiaa, tee seremoniaa sekä Siran toimintaa, josta sai T-paidan.

Minusta koko tapahtuma oli onnistunut ja ihmettelimmekin Laurin kanssa kuinka vain me olimme länsimaalaisen näköiset siellä. Kuinka oli epäonnistunut mainonta vaikka olikin paljon lappuja jaettu joka puolelle. Parempi meille... ^_^

Kun tapahtuma loppui lähdimme kulkemaan kaupunkiin päin. Koska meillä ei ollut mitään tehtävää loppupäivänä saimme ajatuksen lähteä kuvaruudulta otetun kartan perusteella Minami-Nagamachiin ostamaan omaa yukataa 浴衣. Joten matkasimme metrolla sinne ja yritimme eksyttää itsemme oikeaan paikkaan. Löysimme kaupan, ostimme ja nyt on kaapissa yukata, kengät ja siihen sopiva vyö.

Pitää tästä mennä katsomaan toista Siran tapahtumaa Sendai Masteria. Siellä sitten pitäisi oppia kaikki Sendaista ja pienellä lukee, että presents available. Varmaan sen... eiku tiedon takia sinne ilmottauduin.

Sira Tanabata

Japani – Suomi Sanakirja

2008-07-04T05:03:00.006+03:00

Aion kirjoittaa joitain sanoja, jotka ovat tulleet tähän mennessä minulle vastaan Japanissa ollessani. Sanoilla on sama kirjoitusasu ja ääntäminen kuin suomessakin mutta ihan eri tarkoitus.

Here are some words that I have come across and have the same pronunciation and writing in Finnish and Japanese but the meaning is completely different.

入った (To go in somewhere) = Haitta (disadvantage, disability)

撮った (Take for example a picture) = Totta (true, I agree)

紐 (a string) = Himo (delight, desire)

蟹 (a grab) = Kani (a rabbit)

傘 (an umbrella) = Kasa (a pile of something). But 重ねる(kasaneru = a pile)

目 (an eye) = Me (we)

手 (a hand) = Te (you)

屁 (gas, fart) = He (they)

暇 (free time) = Hima (Slang name for home)

姉 (Older sister) = Ane (the money that catholic church used to take from the people by promising a forgiveness for their sins.)

物 (a thing) = Mono (shoes like skiboots)

待った (to wait) = Matta (matte)

マット (a mat) = Matto (a mat)

妙 (kanji for stupid reading) = Tae (bond)

蝿 (fly) = Hae (fetch, bring)

アホ (Stupid) = Aho (natures own field where things are growing by their own, also a surname)

肯定閣下 (for the emperor: your royal highness) = Koutei-kakka (Kakka = poop, shit)

かな (kana like in writing) = Kana (Chicken)

ひき (Good and bad feelings, to pull) = Hiki (sweat)

汗 (sweat) = Ase (a gun)

県 (prefecture) = Ken (who)

背 (back) = Se (that). But Selkä = back

は (tooth) --> Hammas (tooth)

エロ (perverted) = Ero (difference, to separate, different)

ない (There is nothing) = Nai (to make love)

たい (Party, Thailand, a fish, versus) = Tai (or)

はい (yes?, Yes) = Hai (a shark)

あのう (gives away uncertainty about oneself) = Anoo (to pledge something)

えい (a fish) = EI (NO)

王子さま (for the prince: your Excellency) = Ouji-sama (Sama = the same)

さい(when, rhino, old in years) = Sai (to receive, to get something)

What it comes to Finnish names that have a meaning in Japanese I only can tell you the names that I remember or those come to my mind now.

Mina --> minä (I, 私)

Otto = 夫(husband)

Eki = 駅 (railway station)

Osmo = 力士 (sumo wrestler)

Henna = 変な (strange)

Aki = 秋 (Fall, Autumn)

Miko = 巫女 (Shinto shine priestress)

Minna = みんな (everybody)

The Name that the Japanese like the most is Henna Aho [ヘンナ　アホ]... ^_^

Please comment your own words that I have forgotten to write here. We can make the list even longer.

Kuten edellisestä kyselystä huomattiin kaikki ovat samoilla linjoilla. Ihminen kaipaa virkistystä kesähelteillä. Sen huomaa täälläkin ollessa kun kaupan kylmäarkku tyhjenee hyvistä jäätelöistä alta aikayksikön kesähelteellä.

Reissu ilman määränpäätä

2008-06-29T01:44:00.003+03:00

Lauantaina oli sovittu Laurin kanssa lähteä vain jonnekin. Aamulla oli kuitenkin vaikea herätä 11 tunnin jälkeen. Tämä vain hidasti matkaa. Emme lähteneet heti aamista vaan lähtö venyi tämän takia puoleen päivään.

Tapasin laurin Sendain asemalla, josta ostimme 320en Jr lipun, millä pitäisi päästä johonkin. Menimme laiturille ja nousimme Ishinomakiin päin menevään junaan. Jäimme pois Hon-Shiogamassa. Mistä yllätykseksemme saimme ostettua liput Matsushimaan menevään lauttaan. Ennen lauttamatkaa päätimme tutkia kaupunkia ja löysimmekin kuvan kauniin temppelialueen. Siellä oli myös pyöreä kranssi, jolla voi tehdä ilmeisesti jotain taikoja. Kysyessäni paikallisilta hekään eivät tarkalleen osanneet sanoa muutakuin se auttaa kesän onneen ja terveyteen. Kuitenkin tein kyseisen rituaalin ennen temppeliin astumista.

Lautalle mentäessä löytyi iso supermatketin tapainen matkan varrelta. Tämä on aika outoa, koska yleensä japanilaiset supermarketit ovat vain s-matkettien kokosia. Eivät suuria ollenkaan mutta lähikauppojen eli combiniiheihin verrattuna suuria. Näimme lautan lähtevän juuri kun olimme pääsemässä lähelle satamanlaituria. Niitä kulkee puolen tunnin välein. Joten meillä oli aikaa käydä hakemassa vähän täydennystä energiavarastoihimme combini-lounaan muodossa, jonka nautimme rannan tuntumassa. Tämän jälkeen nousimme laivaan ja lähdimme kohden Matsushimaa.

Japanilaiset pitävät lokkien syöttämisestä ja taaskin syötettiin kädestä pitäen lokkeja. Lokkeja siis pyöri koko matkan ympärillämme ja niitä tuli kuviin. Tapasimme myös mukavan pariskunnan, keiden kanssa juttelimme ja myöhemmin herra antoi meille rannassa pullon paikallisen panimon tuotetta.

Matsushimassa kiersimme nähtävyydet poislukien erittäin kalliita temppeleitä. Paljon postikorttimaisia kuvia tuli otettua. Kiersimme Godaidon ja Fukuura-jiman sekä puistomaiset temppelialueen. Kaikki tunnetut Matsushiman nähtävyydet.

Paluu olikin sitten edessä viiden jälkeen. Päivä oli kuin olikin venynyt jo pitkäksi ja molemmat matkaajat olivat väsyneitä. Kuitenkaan emme olleet niin väsyneitä kuin japanilaiset, ketkä alottivat aika nopeasti torkkumaan junassa.

A trip without a cause

Yleistä labrasta

2008-06-26T08:29:00.003+03:00

Nyt kertoillaan vähän labraelämästä.

Labra missä olen on materiaalitekniikan labra, minkä on erikoistunut martensiittireaktioisiin metalleihin. Eli kaikenlaista muistiefektiä metalleilla kaikenlaisista sovelluksista on. Sovelluksina on mm. korkean lämpötilan supermetalliseokset (Co-pohjainen martensiittimuutos 600C), Fe-Ni-Ga muistimetallit lääketieteellisiin sovelluksiin, mikrorakenteen suunnittelua, yksinkertaisen aksiaattorin (hydraulisylinterin tapainen painosylinteri) suunnittelua ja kehittämistä martensiittireaktion avulla, tertiääristä faasidiagrammien luomista uusille metalliseoksille ynnä muita yhtä mielenkiintoisia aiheita.

Opiskelijat viihtyvät labrassa aika paljon. Porukka ei vietä vapaa aikaa juurikaan. Monesti olen kysynyt kuinka meni viikonloppu ja vastaukseksi olen saanut, että tänne tulin ja vietin viikonloppuni täällä labrassa. Toisinaan olen porukan nähnyt yöpyvänkin täällä. Käyvät vain kääntymässä kotona ja sitten palaavat labraan. Labran A huone on "olohuone", missä on kaikkien pöydät ja tutkimusmateriaali. Labralla on viereisessä rakennuksessa myös B huone, missä sijaitsee uunit ja keskiraskas kalusto. Rakennuksessa on vielä isoa kalustoa. Viereisessä rakennuksessa sijaitsee puhdas huone biotutkimusta varten ja vielä muutama uuni lisää mittalaitteistohuoneineen.

Porukka tekee tutkimusta tutkimusryhmissä mutta kaikilla on silti oma alueensa mitä hän työstää. Lukevat englanniksi materiaalia ja käsittelevät omia tuloksiaan. Nuorimmat eli neljännen vuosikurssin opiskelijat joutuvat myös työstämään aika ajoin erilaisia omia esitelmiään. Heidän esitelmien teko on yleensä semmoista, että tehdään vähän ja sitten porukalla vanhempien opiskelijoiden ja professorien kanssa mietitään onko tämä hyvä. Kuitenkin tänäänkin esityksessä 3 viikkoa hiotut 6 sivun ja 3 min powerpoint esitelmät joutuivat kriittisen juryn silmän alla uudelleen korjaukseen. Uusiksi meni siis.

Kerran kuussa porukalla on nomikai eli juo niin paljon kuin haluat juominki jossain päin kaupunkia. Sitten on muutaman kerran aina urheilupäivän tapaista toimintaa, missä kisaillaan muita laboratorioita vastaa. Yleensä (poikkeuksetta) häviämme.

Tässä juhannusviikolla oli professorit Suomessa käymässä ja taisivat pitää yöttömästä yöstä ja poronlihasta. Kuitenkin tulijaisten mukana oli vanha tuttu suomalainen kesälenssu. ^_^

Näyttää siltä, että monet teistä ovat syöneet jo uusia perunoita mutta onhan siellä minunkin sielun tovereita kerkä eivät ole päässeet niitä maistamaan. Ja sitten on uuden kysymyksen aika.

Yamadera　山寺

2008-06-24T02:30:00.004+03:00

Perjantai iltana sitten päätettiin siinä 23 -24 aikoihin Laurin kanssa, että lähetään aamulla Yamaderaan. Yamadera on vuori 山, jolla on tempeli 寺 sananmukaisesti. Siellä pitäisi olla hienoja maisemia ja kunnon luontoa. Sekä JR lippukin Sendaista maksaa vain 820en.

Yöllä sain unenpäästä vasta 2 aikoihin lämpimän ilman takia ja aamusta heräilin 6.30, koska en saanut enää nukuttua. Aamu oli valjennut sumuisena ja mietin, että tuleeko meidän reissusta mitään... Siinä sitten rötväilin 9 asti kunnes lähettelin viestiä laurille. "Lähetäänkö vai ei." Pohdittuamme pitkään päätimme, että hyvä keli siitä tulee, kun toisella puolella vuoristoa Yamagatassa on aurinkoista. Sovimmekin siinä lähtevämme 11.50 paikallisjunalla Yamaderaan.

Aamutoimet suoritettuani otin pyykit sisälle ja laitoin ilmankuivaimen päälle huoneistoon, jotta pyykit kuivaisivat ja ei olisi trooppinen ilmasto, kun palajan, josko vaikka sattuisikin tulemaan aurinkoinen päivä Sendaihin. Lähdin siitä sitten kaupungille. Ajoin pyörän parkkiin aseman alaiseen pyöräsuojaan 50en/päivä. Tein kierroksen kaupungilla ja sitten menin ostamaan lippua automaatista.

Siinä alkoi hieman tulla paniikki, kun luki niitä kanjeilla kirjoitettuja paikkojen nimiä ja vaikka kuinka luki ja luki niin en löytänyt Yamaderaa mistään. Pelottavia nuo uudet tilanteet. Kuitenkin soitin Laurille ja hän osasi vastata, että ottaa sen 820en JR lipun. Siitä pääsin sitten eteenpäin ja laiturilla tuli vaan mieleen mistä laiturilta lähtee... Pienen pohdinnan jälkeen löysin oikean laiturin, joka sanoi Yamagata. Siinä odotellessa kävi ilmi ettei Laurin juna ole tullut ja seuraavakin oli 10 min myöhässä. Missattiin aiottu juna sitten.

Tunnin päästä lähti sitten nopea vuoro samaan suuntaan. Onneksi Lauri oli jo siihen mennessä saapunut. Hieman evästä syötyämme pääsimme matkaan. Junamatka oli alun Sendain jälkeen vuoristoa ja hyvin erilaista maisemaa kuin Suomessa. Vuoret olivat kuin vaarat. Niitä peitti vehreä puukerros.

Yamaderaan pääsimme lopulta ja komea näky avautui jo heti asemalta. Siellä ylhäällä se sitten siinsi.

Hieman emmittyämme ostimme vesipullot automaatista, koska aurinko paistoi täydeltä terältä. On pieneen kylään pakkautunut paljon pientä matkamuistoja ja rihkamaa myyvää pikku putiikkia. Ne sivuuttamalla pääsimme lopulta katselemaan nähtävyyksiä ja kipuamaan ylös vuorelle. Kapuaminen oli kohtuu jyrkkää seinää pitkin ylös. Siinä moni japanilainen puuhki ja puhisi mutta itsellä ei hädin tuskin noussut hikikään. Ainoastaan auringon porotus laittoi hikoilemaan. Ylhäällä oli kaikki hienosti. Maisemat, vanhoja temppeleitä kauniissa miljöössä sekä muutama onnen symbolilla eli hakaristillä koristeltu talo.

Ylhäällä kiertäessämme alussa siellä oli muutama bussilastillinen porukkaa mutta kuin ihmeen kautta porukka vain katosi, kun jyrinää alkoi kuulua horisontin takaa. Muutama tumma pilvi siellä näkyi muttei muuta kauheaa. Lauri siinä pohti mahtaakohan tulla edes tänne asti vai jääkö niiden vuoristojen taakse. Vuoristojen taakse jäi mutta onneksi tuli semmoinen mukava pilvipeitto auringon eteen ettei tarvinnut kärvistellä kuumuudessa.

Ylhäältä laskeutuessa tilaa oli ja ostimme muutaman matkamuiston. Kirsikoitakin eli sakuramboja tuli ostettua, koska ne ovat Yamaderan toinen erikoisuus temppelien jälkeen. Asemalla söimme sitten kirsikat ja odottelimme sitten junaa takaisin. Tämä olikin paikallisjuna ja se kulki kuin hidas etana. En jaksanut aamun ja päivän rehkimisen jälkeen siinä keskittyä kunnolla ja tein kuin japanilaiset että otin pienet torkut paluumatkalla.

Sendain asemalla tiemme erkanivat ja minä lähdin kaupungilla kiertämään kierroksen, minkä jälkeen palasin kaikanille ja tein juoksu lenkin.

Sunnuntaina sitten ei ollutkaan mitään erityistä ohjelmaa kun kaikki oli jo tehty. Siinä sitten päätin lähteä kaupungille. Mitään en aikonut ostaa... Kuitenkin kierreltyäni tuli ostettua muutama Totoro hahmo ja sitten teradrive. Jeps! Eka Teradrive meikäläiselle. Sitten muuta kehittävää ei tainnut tulla tehtyä. Hieman sitä tulee muita aina morjesteltua siinä kun tulee kaikanille. Varsinkin Mikkoa, koska hän asuu ekassa kerroksessa ja ovi on auki.

Maanantaina oli taas koulua vaikkei oikein huvittanutkaan. Siinähän se meni japania kuunnellessa ja kaikki 7,5h. Sen jälkeen kävin labrassa kääntymässä ja palasin kotio. Siinä kun ei ollut mitään tullut tehtyä päätin painella lenkille. Se meni jotenkin: Sanjo-KitaSendai-KitaYama-NagaYama-Kawauchi-Sanjo. Siinä meni aikaa n.1,5h ja sen jälkeen olin täysin poikki. Vaikka sitä hieman tankkausta yrittikin niin mitään ei saanut tehtyä. Syömässä kävimme paikallisessa karvakädessä ja sen jälkeen sänkyyn lysähdettyäni en saanut itseäni enää ylös ennen aamua.

Hyvää Jukan ja Jussin päivää!!! よいいＪｕｋｋａとＪｕｓｓｉの日！！！

Yamadera

Juhannus/ 夏至（げし）

2008-06-21T00:54:00.002+03:00

Kuuma ja kostea ilma on vallannut aalueen. Sadekausi on täällä. Lämpöä piisaa ja palaa helposti. Unta ei meinaa saada yöllä, koska on vain yksinkertaisesti liian kuuma.

Sendain Yodobashi Kamerasta bongasin Inkoolaisen Markus Grönholmin:

Torstaina tuli tutkimuksessa hieman tappioita, kun superseoksen materiaalit eivät sulaneetkaan pikku induktio uunissa. Pitänee käyttää jatkossa järeempää vehjestä. Se kouluhommista.

Perjantaina oli juttua Japanin teknologia ja teollisuus kurssilla arkkitehtuurista. Koin sen kohtuu mielenkiintoiseksi, koska oli luennoitsijalla menoa ja toinen henkilö oli koonnut kunnon paketin aikaiseksi. Ruokailun jälkeen palailin labran suuntaan mutta kuuman ilman takia päätin lähteä aika nopeaan takaisin kaikanille. Ei sekään ollut sen kylmempi paikka. Kaikani on kuin uuni tällä hetkellä. Onhan vielä tuossa muulla lämmitin, millä saisi lämoöä peliin lisää ja saunan aikaiseksi. Pienen hetken torkuttuani oli jo aika lähteä Sendai-Finland Wellbeing Centerin juhannusjuhliin.

Sovittiin muiden kanssa, että menisimme yhdessä ja odottelinkin heitä Sanjon edessä. Kuitenkin kävi niin, ettei Ilkka ja Mikko päässeetkään tulemaan. Heille huono juttu. Kuitenkin oli mukana Minä, Jarno, svenssoni, Marika&彼. Yhdessä lähdimme kulkemaan sentteriä kohden mutta huomattuani kameran jääneen huoneeseen, minun piti hakea sen ja eksyin muista. Tiesin reitin mutta tiesivätkö he... Annoin kuitenkin kartan heille mukaan.

Löysin tieni varmuudella paikalle ja olinkin ensimmäisiä siellä. Johtajapariskunta on Merja ja Seppo Karppinen ovat mukavia ja olin iloinen, että he kutsuivat meidät sinne. Ohjelman mukaan edettynä: avajaispuhe, tanssia, naposteltavaa, juttelua ja sitten sauna. Sauna oli mukava mutta lauteet olivat kiukaan alapuolella ja kivet olivat viileet mittarin näyttäessä 60astetta. Kuitenkaan en voi moittia kun viellä oli onsen tyylinen allas ulkopuolella. Näin parhain mahdollisin tavoin ovat rakentaneet saunan... Oli mukavaa käyä saunassa.

Palailtuamme olivat grillailut olleet käynnissä jo tovin. Siinä sitten iltaa istuskellessa ja seisoskellessa meni niitä näitä jutellessa japaniksi. Tulee vaan mieleen, että mitä käy suomenkielen taidoilletai vielä pahempaa englanninkielelle, kun palaa kotio. Mahtaavat olla kunnon rappiossa.

Tohokun opiskelijoiden lisäksi siellä oli vielä 2 suomalaista tyttöä, ketkä opiskelevat erinäisen ajan täällä. Eli summana 7 opiskelijaa.

juhannus

What Midsummer Day mean to me as a Finn

2008-06-19T09:11:00.004+03:00

Midsummer Day is the day that the sun is up on the northern sky the longest time. In Finland the Sun won’t set at all. The nature is the most greenest and berries have started to become harvestable. The time of strawberries, new potatoes and vegetables have finally arrived. You are able to just go to your backyard and enjoy the fruits of your early summer labor.

Also in the old folk tales there is lots of mystery accustomed to this time. Young lady’s and girls do Midsummer Days magic by picking up summer flowers from the fields, put those under their pillows and in the night of the Midsummer Day they hope dream about their knight in the shining armor. The mystery doesn’t end there. The time of Midsummer Day is also time for young love. The day is important for many because since the old days the Midsummer Day have been a popular day for marriage. Also in the Midsummer Day events many wish to find the one for them.

The most Midsummer Day is day for families. Since it’s a national holyday everybody will go and have a good time between each others in the beautiful natural scenery on their summer cabins. They grill meat, go to sauna, swim in the lakes and the most important enjoy the time together. Swimming at midnight is very common and nice since the sun won’t set.

For me the Midsummer Day is also the day when my name has a name day in Finnish calendar (Johannes, Jussi, Jukka etc.) So the many Midsummer Days that I have been in my god mothers cabin we have eaten the fresh harvest and made strawberry cake for the day that I and her son has their name day.

These are some reasons why I like the Midsummer Day.

It's good that you enjoy the grilled food. Eventhough, those are meat or vegetables. Remember also to keep your liquid balance ^_^. Have a nice Midsummer Day!

Luckyly we don't have Swedish Midsummer Day.

Lämmin viikko ja labrassa laiskottaa

2008-06-17T06:49:00.003+03:00

Puhuvat, että sadekausi on kesäkuussa. Kuitenkin alkukuun kylmyys on vaihtunut näin juhannuksen alla mukavaan kesäkeliin. Hellettä pukkaa ja työmotivaatio laskee kuin lämpötila pakkasella. Mutta kuitenkin pitää selvitä jollain tavalla.

Lauantaisen maanjäristyksen jälkeen on ollut lukemattomia määriä jälkijäristyksiä samassa episentterissä. Eilen illallakin järisi. Kuitenkin jälkijäristyksiä on runsaasti. Kaikki kenen kanssa olen jutellut ovat sanoneet, etteivät heitä ole satuttanut tämä järistys, vaikkakin tämä oli kovin heidän kokemansa järistys.

Pitää alkaa suunnittelemaan matkaa ja kesälomaa tässä kohta puoliin, kun ostin Lonely Planetin Japanin oppaankin. Lauri suositteli sitä ja hyvältä se on tuntunut sen vähän mitä siitä olen kerinnyt lukea. Aika tuntuu menevän aikalailla nopsaan ja häviävän jonnekin. Viikonloppu seuraa toistaan ja viikot kuluvat.

Juhannuksesta on vielä sanottavana, että suunnitelmat ovat auki. Pitää käydä katsomassa perjantaina Finnish Wellbeing Sentterin juhannusjuhlat ja käydä siellä saunassa. Sekin on silloin lämmin. Saunaa en ole täällä nähnyt kuin auringossa mutta aurinkoon on vähän vaikea heittää vettä.

Nauttikaa Jussista (ja myös Jukan päivästä.) Eivät japanilaiset tunne kristillisen almanakan käytäntöä nimipäivästä. Pitää omalle nimipäivälle keksiä jotain kivaa. Voisi vaikka kakun leipoa... ^_^.

Laurin asuntola ja Maa järisee 3

2008-06-14T04:30:00.004+03:00

Perjantaina labrasta lähdön jälkeen lähdin käymään Higashi Sendaissa Laurin asuntolassa. Pitkän pyöräilymatkan lisäksi paikka oli keskellä ei mitään. Kuitenkin pienen harhailun ja usean puhelinsoiton jälkeen löysin paikan. Kuvista selviää paikan todellinen luonto. Kuitenkin asuntola oli pieni ahdas ja vanha. Erityisesti ahdas. Siinä iltaa istuskeltiin Laurin kanssa ja juteltiin niitä näitä. Kutsuin myös Laurin Kaikanin luksuksia katsomaan. Tämä on luksusta jos vertaa hänen elinolosuhteisiin.

Pyykkejä kun olin ripustamassa Philipphin kanssa aamusesta huomasimme tähän asti kovimman maanjäristyksen. Se oli 5 rihterin luokkaa ja koko talo huojui jalkojemme alla. Kuitenkaan huoneessani ei ollut kuin kirjat kellahtaneet, lasikaapin ovet hieman avautuneet sekä japanin lippuni puolittain pudonnut hyllyjen välistä. Aiemmin tiskaamani ja orrelle kuivumaan laittamani astiatkaan eivät olleet hatjoittaneet uimahyppyjä tiskialtaaseen. Jälki järistyksiä on tässä ollut jo noin viisi tai enemmän. Hieman isompia ja pienempi mutta kuitenkin semmoisia, jotka tuntee.

Kunnossa ollaan!

Laurin Asuntola:

Jasso international

Edit:

Tulin kaupungilla huomanneeksi, että uutisissa Iwaten prefektuurissa oli hajonnut silta ja taloja sortunut. Kuitenkin vielä oli JRn junatkin pysähdyksissä Sendain asemalla. Lisäksi kännykkä oli kuin jouluna Suomessa eli e-mailit eivät lähteneet, koska kännykkä sanoi vain connection erroria. Oli Docomon ja kaikki liittymät tukkineet verkon. Tälläistä täällä tänään.

Sake excursio

2008-06-12T02:33:00.004+03:00

Viikko aina pääsee vierähtämään nopiaan ja sitä ei blogiakaan krkiä kirjoitteleen. Kuten tälläkin kertaa pikasaan on tullut aiemmin uusia kuvia kuin tämä kirjoitus.

Viime viikolla oli perjantaina labran nomikai eli ryyppyjuhla, missä voi juoda niin paljon kuin haluaa. Sen jälkeen menimme karaokeen jatkamaan iltaa 1.30 asti jolloin ilmeisesti loppui lauluaika, kun jouduimme lähtemään paikasta. Kuitenkin se oli hyvä asia, koska lauantai aamusta 7.30 oli lähtö Japanin Culture B:n exculle, jolle olin saanut tungettua itseni vaikka kurssilla en olekaan.

Matkakohteena oli Tomiyassa sijaitseva sakepanimo. Panimo on Miagin prefectuurin vanhin yhä toimiva panimo. Siellä valmistetaan perinteikästä sakea käsityönä. Paikka perustettiin 1600 luvulla shogunin majataloksi ja levähdyspaikaksi hänen vuosittaisille matkoilleen pääkaupunkiin ja takaisin. 2. sukupolvi aloitti saken valmistuksen ja Uchagasaki Shozoten on tunnettu ja arvostettu panimo.

Seuraavaksi menimme Iwadeyaman alueelle missä piipahdimme syömässä japanilaisen perinteisen lounaan kaikilla herkuilla, mitä 7 ruokalajia sisälsikään. Ruokailua edelsi lasten kukkotanssiesitys "kagura tanssi", mikä juontaa juurensa... ei voi muistaa. Kuitenkin komiaa oli vaikka krittinen silmä huomasi lasten väsyneisyyden ja hermostuneisuuden. Kyllä minäkin olisin jos tanssin koreokrafia kestää 10min ja on ulkomaalaisia kameroiden kanssa kuvaamassa nenän edessä. Tämän takia en ottanut yhtään kuvaa itse tanssista.

Porukka riehaantui lämpöisen päivän kunniaksi vesisotasille ja tein havainnon, että lapset ovat lapsia täälläkin. Datsuneitakin tuli muutama bongattua mutta eivät olleet priimakuntoisia.

Lauantain reissun lopuksi menimme Yubikaniin, mikä on vanhin samurai koulu vielä pystyssä Japanissa. Japanissa oli ainoastaan samurai kouluja aikaa ennen Japanin pakkoavaamista ja yliopistojen perustamista. Paikka oli kaunis. Luontoa oli joka puolella ja hyvin hoidettuna. Kuvistakin voi tämän huomata. Lammessakin kalat olivat ainakin 25 vuotta vanhoja.

Kukkulalla oli aikoinaan seissyt linna mutta sekin oli hävinnyt, koska linnanherra oli aikoinaan uhmannut keisaria olemalla taltuttamatta talonpoikaiskapinaa. Tästä syystä heille oli langetettu kova rangaistus joka oli alueen 15000 ruoka-annoksen supistaminen 50 annokseen. Tämä tarkoitti alueen ns. joukkomurhaa ja ihmiset joutuivat muuttamaan pois. He lähtivät lähinnä Hokkaidolle.

Kaikki reissut päättyvät aikanaan ja niin tämäkin. Palasimme asuntolalle ja ilta menikin rentoutuessa. Sunnuntai aamusta tuli siivoiltua ja pestyä pyykit kunnes Philipp lähetti viestiä, missä hän kyseli haluanko lähteä The Mall ostoskeskukseen Minami Nagamachiin. Se on kohtuu kaukana Sanjo Machista, joten pyörällä meni noin 40min koko matkaan. Siellä ei tuntunut olevan kuin yksi kiinnostava urheiluvälinekauppa. Aika meni siellä kierrellessä ja 100en kauppaankin tuli eksyttyä ja osteltua ehkä ei niin tärkeää kauppaa. Do It Yourself kauppa ohitettiin vähän liian kaukaa, jotta olisimme voineet käydä siellä. Pahus. Kuitenkin tuli käytyä vielä tämän jälkeen kaupungissa hakemassa Philippille shortsit ja mulle varvassukat Uni Clo:sta.

Kotio päästyä teimme vähän leipää ja söimme. Tuntuu siltä, että mikro oli hyvä ostos vaikka hieman kauhistuttaakin tuo ensi kuun sähkölasku... Voi mikro imeä aika lailla sähköä. Vielä kun lisää ilmaston lämpenemisen ja otin lainaan ilmankuivaimen officesta. Se kuivaa ilmaa mukavasti ja yksi energiasyöppö lisää huoneeseen...

Arki sujuu normaalisti ja käykää katsomassa kuvat.

Sake panimo

Onneksi suurin osa on sitä mieltä, että kesä on tullut vihdoinkin. Yksi oli vanhalla "Suomen suvi on kylmä ja vähäluminen" linjalla ja toivon, että juhannuksena on hälle tarpeeksi lämmin keli riisua villapaitansa ^_^.

Kesä tuli lumi suli maa sanoi puli puli

2008-06-05T02:46:00.002+03:00

Kyllähän se kesäkin sieltä tulee jos niin voi sanoa. Täällä sää on ollut samanlaista kuin aiemminkin eli alle 20 astetta ja sateisen harmaata. Välillä aurinko on pilvien lomasta siunannut säteilyllään mutta se on ollut harvinaista.

Torstai meni siinä kuunnellessa japanilaisten esitelmiä. Vanhoilla tiedoilla pystyin ainakin lukemaan kuvaajat ja ymmärtämään asioita joita olin jo aiemmin lukenut suomessa vaikka pintatieteistä. Muuten torstaina ei tapahtunut mitään erikoisempaa. Tuli otettua kunnon yöunet ainakin. ^_^

Perjantaina aamusta labraan. Päivällä oli teknologia ja teollisuus Japanissa kurssi jossa käytiin katanaa. Puhuivat, että metallimuseo on Aobayamalla mutta pidemmän selvityksen jälkeen se on ollut suljettuna jo tovin. Eli ei nähdä katanojakaan. Harmi mutta pitää etsiä käsiin toinen paikka jossa voisi toteuttaa katanan näkemisen. International sentteristä pitäisi saada museokortin jolla pääsisi tiettyihin museoihin opiskelijastatuksella ilmatteeksi. Se pitää hakea ,jotta pääsee kiertämään museot.

Lauantaina oli ensimmäinen sadepäivä, jolloin pesin pyykkiä. Satoi ja oli mukavaa mutta aamusta silti tuttuun tapaan pistin pyykin tulemaan, koska sunnuntaiksikin oli luvattu sateita. 10 aikoihin oli poliisin infotilaisuus, jossa käytiin japanilaiseen tapaan kuinka ehkäistä rikollisuutta ja liikenneturvallisuudesta asiaa. Menin sinne ihan sen takia, että saisin 500en arvoisen kirjalahjakortin. Osaavat hyvin motivoida... Siivoilin aamupäivästä myös ja lähdimme Philippin ja Danielin kanssa kaupungille puolilta päivin. Pitkästä aikaa ekan viikon jälkeen ajoin nyssellä, koska satoi. Kaupunkia kierrellessä eksyimme Yodobashi Kameraan. Minulla oli aikomus ostaa halpa mikro mutta puolesta tunnista tuntiin höpöttelemisen jälkeen minulle jäi käteen tuplasti kalliimpi ja uuniominaisuuksin varustettu huippuyksilö. Ja vielä 5000en hinnasta pois... Aika halpaa vai oliko ^_^.

Kuitenkin 16kg paketin kanssa oli vaikeahkoa liikkua kaupungilla niin suuntasin suoraan bussiin ja bussilla kaikanille. Onnekseni bussi olikin pysäkillä odottamassa ja siirtymä onnistui vaivatta. Nyt minulla on sitten leipomiseenkin toimiva mikro. Pientä sillä voi tehdä kuten pitsaa yms.

Sunnuntaina SIRAn informaatio, josta sai 3300en bussi/metrolipun. Tämä olikin paljon tylsempi orientaatio ja tarvitsi suurempaa motivaatiota. Siellä saimme mm selville, että ostamani roskapussit ovat muutaman kuukauden päästä roskaa ja meidän tarvitsee ostaa uusia ja kalliimpia vaihtoehtoja. Kuitenkin sekin tuli istuttua ja koko päivä hurahti siinä 12 - 17. Illalla testasin mikroa ja toimihan se. Elektroniikan riemuvoitto.

Maanantaina japaninkieltä opiskeltiin normaaliin tapaan. Tiisataina oli arc melting koneella kappaleen valua ja siinähän se päivä sitten menikin. Hidasta touhua kun vielä joutuu tekemään kaikki valmistelut näytteelle ennen sulatusta ja loppusiivoukset kammiolle.

Eilen oli opiskelua opiskelua ja illasta kävin lenkillä ja lenkin lopuksi näin Jarnon hölkkäilemässä. Päätin liittyä hänen seuraan hänen normaaliin lenkkiinsä, koska häntä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Kuulumiset vaihdettiin ja sovittiin kuinka tehdään leipää yms myöhemmin.

Sendai kuittaa näihin kuviin tältä erää.

hankintoja

Soom morjens

Karaoke

2008-05-29T12:27:00.001+03:00

Tiistaina sitten sain tietää mitä oikeastaan labrassa tekisin. Tai ainakin luulen, kun lisäksi sain materiaaleja joista sulatetaan metalliseos. High temperature superalloy, jonka kuumavalssaus ominaisuuksia sitten tutkitaan ja pyritään parantamaan. Tiistai ilta meni sitten treeneissä, jonka jälkeen menimme syömään "sisilia" nimiseen ravintolaan italialaista ja söinkin pitsan ensimmäistä kertaa sitten Japaniin tulon.

Keskiviikkona oli sitten Sendai-Suomi-seuran pienokonsertti. Se oli Sendai Plaza Hotellissa, joka on kalliimman luokan hotelli. Piti siis pistää vähän parempaa päälle. Lähin siis aiemmin labralta jotta kerkiäisin käydä suihkussa ja tehdä valmistelut ennen lähtöä. Yritin toimia yhteyshenkilöinä muiden suomalaisten keskuudessa, koska iikka ei lähettänyt suoraa tietoa muille. Kuitenkin seitsemästä suomalaisesta saatiin paikalle ilmestymään viisi.

Pienokonsertissa oli esityslistalla mm. Sibeliusta. Ei voi kuin ihmetellä kuinka hyvin he soittelevat ja muistavat pitkiä pienosooloja suurella tarkkuudella. Muitqa tarkkaillessa tuntui, että osa henkilöistä nukkui vaikka taisivat kuunnella musiikkia silmät kiinni ja pää nuokuksissa...

Ruokalistalla oli mm. Vähäsuolaista lohata, kahavi, raakaraastetta, haranpihvi, ralavat kirsikat ja jäätelöä. Olivat suomentaneet ruokalistan erittäin huolella siis. Ruuasta ei voi moittia, koska tarjosivat myös leipää (inc ruisleipää), ja ruoka oli hyvää vaikka sitä olikin vähän. Illan päätteeksi jouduimme ristikuulusteluun, jossa kysyttiin vain tosin muutama kysymys kotikaupungista, kotiyliopistosta ja mistä pidämme japanssa. Eli ei mitään ihmeellisen vaikeaa. Moni seuran jäsen on käynyt Suomessa heidän reissuillaan. Siellä myös ilmeni, että joulukuussa on heillä joulujuhla ja juhannusjuhla on normaaliin tapaan.

Juhlan jälkeen muut ihmettelivät etten ollut käynyt vielä karaokessa niin asiahan piti korjata. Karaokeen menimme siis. Yhdeksän aikoihin menimme sinne ja lähdin sieltä 1 - 1.30 aikoihin pois. Hauskaa oli ja lauleskelimme lauluja joiden sanoja ei tiedetty. Pitää siis ottaa seuraavalla kerralla omat romanjilla kirjoitetut sanat lauluista mukaan. Lordin Hard Rock Hallelujahkin meni mukavasti kovaa ja korkealta kaikki kolme kertaa ^_^. Ääni oli hieman käheänä aamulla, kun piti mennä labraan. Karaoke paikassa oli nomihoodai mutta alkoholijuomia ei ollut niin teekkareiden tuttuun tapaan heillä oli omat pullot mukana. Näinhän ei saanut olla ja myyjä valittikin asiasta mutta pulloja ei takavarikoitu ja meitä ei heitetty pihalle. Gaijin smash!

Aamulla ennen seiskaa sitten ylhäällä ja hieman huteralla ololla 4 - 5h unien jälkeen mutta kyllä se syönnin jälkeen hieman tokeni. Pääasia, että hauskaa oli. Yksi asia kokemisenarvoisista asioista Japanissa taas koettu.

Tällä hetkellä olen kuuntelemassa japanilaisten kuukauden valmistelemia 10minuutin täyteen ahdettuja esitelmiä. Heitä on 55 pitämässä 10 min esitelmänsä omasta aiheesta japaniksi (13.00 - 18.xx.) Onneksi akkua on jäljellä koneessa niin voi hyvin olla rauhassa. Osa on hieman enemmän kiinnostavampia kuin toiset mutta yritän pärjätä.

Pieni kommentti ihmisyydestä. Täällä näkee, että proffiakin kiinnostaa, koska heidänkin päät alkavat nyökkyä kuin pilkkivapa ikään.

Sain parempia kuvia urheiluviikonlopulta ja ne löytyvät kuvaosiosta.

Sportsfest

Urheilupäivä ja Matsushima viikonloppu

2008-05-26T16:35:00.004+03:00

Näemmä suurin osa teistä tekee hommia koko kesän mutta osa onneksi opiskelee *Kröhöm* kuten minäkin. Jotkut onnekkaat teistä vielä lomailevatkin. ^_^ Hyvää kesää!

Viikko oli helteinen ja kävinkin ostoksilla hankkimassa hieman shortseja ja kesäisempää päälle puettavaa.

Perjantaina oli graduate school of engineerillä yhteinen urheilupäivä johon osallistuin. Sinne kokoontui eri labrat ja opintosuuntaukset yhdessä pelailemaan ja kilpailemaan keskenään. Lajeina 3ihmistä ja kolme jalkaa, köydenveto 30 hengen joukkueilla, viesti ja köysitahtijuoksu. Päivä oli kuuma ja onneksi käytin aurinkosuojaa sekä ostamiani shortseja. En saanut palovammoja vaikka olinkin koko päivän auringossa.

Osallistuin itse pariin kertaan köyden vetoon materiaali tieteiden joukkueessa ja viestiin ankkurina. Viestissä pääsi takanaolijat viimeisessä kaarteessa ohi mutta hauskaa oli. Vielä lopuksi labran joukkueen kanssa 10 ihmisen jalat köytettiin yhteen ja juoksimme puolikierrosta tahtijuoksua maaliin. Pääsimme turvallisesti samassa tahdissa perille kaatumatta.

Illan päätteeksi oli materiaali tekniikalla rääppiäiset ja juomingit sekä labran porukan kanssa menimme juhlistamaan kiinalaisen vaihtarin syntymäpäiviä kaupungille. Kaikanille palajin 2.40 ja lauantaina olikin @homen matsushima reissu.

Lauantai aukeni hieman väsyneenä edellisestä illasta johtuen. Kuitenkin pääsin matkaan ja onnistuin raahaamaan itseni Sendain asemalle odottamaan oikeaan aikaan. Sateen sattuessa olisi reissu ollut peruttu mutta nyt oli vain sumuista. Matsushimaa kohden menimme junalla joka maksoi 400en suunta. Alussa juna oli täydempi mutta saavuimme turvallisesti matsushiman pysäkille. Matshushima 松島 "mänty+saari."

@homen porukat olivat järjestäneet meille pienen kisan paikalla jonka avulla kiertelisimme aluetta ja oppisimme jotain alueesta. Mutta eihän se meidän tiimin kannalta mennyt hyvin, koska saarelle päästyämme pikavenereissun jälkeen käännyimme väärään suuntaan ja menimme saaren väärälle puolelle ja myöhästyimme aikarajoista. Mutta hauskaa oli. Emme tosin olleeet viimeinen tiimi vaan toiseksiviimeinen ^_^. Kävimme myös veneajelulla katselemassa sumuisia saaria mitä nyt niistä tuolloin näkyikään. Palattuamme menimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan porukan kanssa.

Sunnuntaina heräilin aamusta ja heräteltyäni muita päädyin yksin lähtemään kaupungille. Kaupungilla kierreltyäni menin omenakauppaan jossa törmäsin pariin tutun näköiseen ja tuttua kieltä puhuvaan suomalaiseen. Toki morjestin heitä siltä istumalta ja kävi ilmi, että he olivat täällä Tampereelta seminaarissa, minkä Sendai Finland sentteri järjesti. Laurin blogissa enemmän juttua tästä aiheesta. Kuitenkin näin muutaman muunkin suomalaisen näköisen kävelevän vastaan mutta en heitä keskellä suojatietä viitsinyt morjestaa.

Myöhemmin kävimme Danielin kanssa katsomassa valkoista budhaa mäen päällä ja tuli hankittua 800en:llä puinen bokkeni. Kuvattaessa tuli japanilainen H.Moilanen vastaan ja hänen poistumista hieman odotellessa lykkäsimme kuvan ottamista mutta Gaijinin nähdessään hän vain käveli taustalle ja jäi tuijottamaan... Tulipahan kuvatuksi. Kun kävelimme puistoon päin hän vain katsoi ja oli hämillään ennen kuin tajusi, että Gaijinit tulevat kohti ja poistui edeltämme.

Matsushima

Valkoinen budha

Hellettä &日焼け

2008-05-22T02:51:00.003+03:00

Nyt tuntuu, että hellettä pukkaa. Edellisellä viikolla oli sadetta ja sadealueet ja kylmyyden toivat tsunami. Tiistaina myös oli ensimmäinen rankkasade, jolloin yliopistolle menossa jouduin pukemaan sadeasun päälle. Kuitenkin ilmat ovat parantuneet ja lämpö noussut. Ilmatieteenlaitos lupaa lämpöä ja lisää lämpöä sekä muut puhuvat, että lämpenee vielä kesään päin mentäessä.

Eilen kanji tunneilta tullessa tuntui kuin joku olisi imenyt ilman ja hapen ilmasta pois ja joutuisimme haistelemaan Sendain hikisiä kainaloita. Voin sanoa, että viikonlopun niskan palamiset eivät jää viimeiseksi täällä. Käy hieman sääliksi Anttia Kyushulla, koska hän kokee vielä lämpöisemmät kelit. 日焼け(ひやけ) eli aurinko + grillata = kärtsännyt iho.

Nauttikaa keleistä!

Sendai kuittaa.

Aoba matsuri ja @homen BBQ

2008-05-19T16:22:00.003+03:00

Morjens kaikille. Näyttää kesä tulleen ja kviämäärät tippuneen mutta se ei haittaa. On taas tullut harrastettua kaikenlaista kivaa ja nähtyä paljon kaikkea.

Maanantaina lähetetty paketti saapui perjantai aamuna vastaanottajalleen ja pilasi luonnollisesti hänen työpäivänsä. Koska uutta tavaraa suoraan japanista, pistää pään pyörälle keltä vaan.

Jatketaas maanantaista:
Viikko oli kylmä ja sateinen. Niin kylmää ei ole ollut sitten tänne tulon. Piti ekaa kertaa laittaa jopa pitkähihanen paita päälle tpaidan sijaan viikolla. ^_^ Maanantaina oli japanin tunteja 9-16.00 asti. Siinä ajassa ehtii lukea grammaria, kanjeja ja lisää grammaria. Menee pää pyörälle pienestäkin. Sen päälle olen vielä muutaman tunnin labralla.

Lueskelin ohjaajan antamia papereita siinä sitten muutaman tunnin japanintuntien jälkeen ja mielessäni kehittyi ajatus ruuasta. Mitä olisi kiva syösä ajatteli pienoinen pääni tuossa ruuan himoissani. Eksyinkin siitä ruokamaailman sivuille, josta löysinkin itselleni risoton reseptin. Pitäähän sitä koittaa ajattelin ja teinkin risottoa tiistaina. Riisi riisinkeittimessä valmiiksi ja hieman liemikuurioita sekaan mauksi. Lopuksi jauheliha ja kasvikset sekaan ja vola. Parempaa kuin köksässä yläasteella. Olen tyytyväinen taas itseeni.

Kuten aiemmin olen maininnut heitän juoksulenkkejä yleensä kahdesti viikossa yhteensä n3h edestä. Tästä syystä ekan kuukauden aikana paino oli tippunut alle 70kg eli 5kg oli hvinnyt läskiä. Ei paha, ei todellakaan paha. Sitä pystyy juoksemaan tunteja väsymättä. Ainoa mikä rajottaa on energian määrä.

Tiistaina luin taas papereita ja keskiviikkona oli aloittamani tutkimuksen suuri hetki Galliumin mittaukset. Mitäs sitten tapahtuikaan... Ohjaaja eli kolmannen vuoden tohtoriopiskelija ei ole sovittuun aikaan paikalla ollenkaan. Kuitenkin ajattelin, että mitäpäs tuosta ehtiipähän sen tehdä huomennakin kun on varattuna aika arc melting-laitteistolle koenappien tekoa varten. Laskinkin siinä valmiiksi viidelle näytteelle massaprosentit ja painon, mitä pitää puhtaita alkuaineita lisätä.

Torstaina menin aamusta 8 labraan ja odottelin ohjaajaa. 10 oli sovittu aika mutta häntä ei vaan näy. 2h kulunut ja ei näy. Ei ollut kuin kolmas kerta kun ei tee kuin hän on luvannut. Huhu tästä asiasta kiiri academic advisorini Ishida sensein korviin ja hän sitten siirsi minut toiseen projektiin tutkimaan kuuman sovelluksen metalleja biokompitabiliteetin omaavien muistiterästen sijaan. Harmi, mutta ainakin kuulostaa vähän löysemmältä ja teoriakin on helpompaa. Palautin sitten pinon takaisin pöydälle (olin vain lukenut puolet) ja hankin uutta materiaalia toiseen tutkimukseen. Kyllä tämä tästä lähtee suttaantumaan.

Perjantaina olin labralla ja menin toisen kerran harjoittelemaan matsuri klubin kanssa matsuritanssia. Tiistaina olisi pitänyt mennä myös mutta oli tutor ja vaihtari kestit Aoba memorial hallissa. Ilmaista ruokaa niin oli pakko mennä ja hyvää oli. Lihaa, kanaa, kalaa ja kaikkea löytyi. Kuitenkin harjoitukset menivät vähän paremmin kuin edellisellä viikolla, jolloin tuntui olevan vain kaksi vasenta jalkaa. Niyt sentään muistikin jotain mutta liike oli silti hidastettua. Ehkä opin koko bon matsurin lopulta. Peukut pystyyn!

Lauantaina oli @homen järjestämä BBQ joen uomassa. Liha oli hyvää ja viihdyin. Ihmisiä oli paljon ja tällä kertaa lihaakin ja syödä sai ihan tarpeeksi 300en edestä :-). Hieman tuli siinä grillailta niskaa mutta käsivarret eivät palaneet auringon paisteessa, koska olen pitänyt tpaitoja koko ajan. Suomen kesä on Sendain kevät. Loppuvaiheesta kuului vain nopeat jyräykset ja alkoi satamaan. Minun piti kiirehtiä kaikanille, koska minulla oli pyykit kuivamassa. Ehdinkin ajoissa, koska pienestä ripsuttelusta huolimatta vaatteeni olivat aurinkokuivat. Pidättelin siinä hieman sadetta ja lähdin etsimään minulle kerrottua tpaitakauppaa, jossa olisi japaninkielisillä tekstein varustettuja paitoja.

En kuitenkaan löytänyt kyseistä paikkaa, koska kartassa mainituista 4 kaupasta vain 3 oli oikeasti siellä. Joten löysin korvaavia halpoja paitoja viereisestä kaupasta. Tulee aina kävellessä kommenttia japanilaisilta: "kawaii", "naurua ja osoittelua" ja "Strong" tuli myös kerran sekä "GAIJIN! eee, GAIJIN" on tullut myös. Yleensä näin käy, kun liikutaan pareittain ja toinen voi seurata japanilaisten reaktioita sivusta käsin. Yleensä kommentti tulee vähän ensimmäisen jälkeen, jolloin sitä ei kuule mutta kaveri kuulee. Kuten edellä mainitusta voi huomata meidät huomataan täällä ja he kommentoivat sekä ovat välillä julmia, kun eivät tiedä että kuuntelemme. Kävellessä olen saanut kuulla. Esim. Dare deshoo ka, eli kuka hän on monesti ihan selvällä äänensävyllä kuulunut ohittaessani henkilöitä. Tämä tapahtuu monesti japanilaisten parien kanssa, kun ensin toinen huomaa ja kertoo toiselle ihme näyn GAIJINin eli ulkomaalaisen. Minua ei tämä haittaa mutta toisia se hieman rassaa.

Matsurin alun näin lauantaina ja kotio lähdössä tuli saksalaisilta viestiä, että ollaan kaupungissa missäs mä olen. Sitten hautasin kotiolähtöaikeet ja kiertelimme Danielin ja Phillipin kanssa matsurialuetta ja pidimme hauskaa. Herkkuja tuli osteltua ja kaikkea muutakin. Tein itselleni myös kojussa japanilaisen traditionaalisen viuhkan. Hauskaa oli ja hautasimme onsen haaveet sunnuntailta, koska sunnuntaina oli Aoba matsurin toinen ja suurin päivä. 11 alkaen oli samurai kulkue, minkä halusimme nähdä mutta onnistuimme missaamaan kuitenkin.

Sunnuntaina menimme matsuria katsomaan ja otimme paljon kuvia. Tuli hieman huono paikka valittua, koska kaiken odotuksen jälkeen eivät kiertäneet meidän kohdalta vaan toiselta puolelta tietä. Noh, tapahtuma tuli kyseiselle paikalle kun läksimme pois istuskelemasta 3h jälkeen. ざんねんですね。 Kuitenkin kiertelimme aluetta ja kuulimme kuuluttajan kertovan, että vaunua vetivät Miagi Daigakun oppilaat. Siis Lauriah oli kertonut puhelimessa vetävänsä jotain vaunua ja hän oli kyseisessä oppilaitoksessa. Siis otimme kuvia ja yritimme etsiä hänet ja onnistuimmekin siinä. Hieman ostimme syötävää ja lähdimme hankkimaan kuiviin kurkkuihimme jotain kostuketta paikallisesta combini tyylisestä lähikaupasta.

Keskustaan päin kulkiessamme eksyimme myös peliluolaan, jossa pojat viihtyivät monopolin seurassa hieman pitkään. Kiertelimme kaupoissa ja lopulta päädyimme syömään greppiä, jota sakemannit kutsuvat gräpiksi. Gyozaa syömään ja lopulta sitten uni vei voiton minusta.

Tässä viikon kuvasaalis:

BBQ&matsuri day1

Matsuri Day2

Elämä jatkuu

2008-05-13T02:25:00.002+03:00

Kuten edellisessä viestissä tuli mainittua kultainen viikko loppui viime viikolla. Keskiviikkona heiteltiin, torstaina käytiin pelailemassa labran kanssa amerikkalaista pesäpalloa. Tulin siihen tulokseen kuten moni muukin Japaninmatkaaja, että kyseinen peli on aika hidastempoinen ja tylsä. Kuntoa riittäisi suomalaiseen vastineeseen oikein reilusti. Kaikki mikä tekee pesäpallosta nopean ja kiinnostavan lajin taktisesti puuttuu amerikkalaisesta versiosta. Ainoastaan lyönti ja räpylä on vaikeutettua mallia. Onnistuin silti lukemaan syöttäjän ajatukset viimeisellä hetkellä ja läjäyttämään kunnon lyönnin. Silti eihän tämä mitään huippu-urheilua ole ja voitimmekin toisen labran 11-1 juoksuissa.

Torstaina kysyin tutkimusta johtavalta henkilöltä aikataulusta, mistä olimme sopineet sovittavan jo viikkoja aiemmin. Hän olisi halunnut jo sopia sen siltä iistumalta klo18.00. Selitykseen olisi mennyt tunti tai pari, joten sanoin että tehkäämme se seuraavana päivänä. Tyhmyyksissäni tai ehkä se on hyväksi kysyin jotain lisämateriaalia luettavaksi ja 7cm paksun A4 nipun erilaisia artikkeleja aiheesta. Hän vain hymyili ja sanoi "よんでください。" Eli on tuota materiaalia pöydällä luettavaksi. Perjantaina sovimme alustavan tutkimuksen aloitusaikataulun. Pääsee sitten tekemäänkin jotain muutakin kuin istuskelemaan koneen ääressä.

Viikonloppu meni normaaleissa merkeissä. Lauantaina heräsin aamusta ja mietin tuleeko sade vai laitetaanko pesukone hyrräämään. 20% sade-ennustus oli kuitenkin parempi kuin 40% seuraavan päivän ennustus joten arpa on heitetty. Aamusta kävin kiertelemässä kävelykatuja uusien kauppojen toivossa ja löysinkin itselleni paidan, jossa luki "I (adidas merkki) Sendai." Oli pakko ostaa se vaikka olikin kallis. Palattuamme ei ollut satanut ja pyykitkin olivat kuivaneet tuulessa. 17 aikoihin kävin syömässä, minkä jälkeen päätin lepuuttaa vähän silmiäni. Lepuutus onnistui liiankin hyvin ja sain 13h yöunet... (Heräsin normaalisti 7 aamulla.)

Sunnuntaina sadetta oli ilmassa ja group morin piknikki oli siirretty sisätiloihin. Ruoka oli hyvä ja sitä oli paljon. Lähdin Philipin ja Danielin kanssa sitten Philipin löytämään The Mall kauppakeskukseen tustumaan paikalliseen kulttuuriin. Voisi verrata vaikka Koskikeskukseen vaikka hieman isompi olikin ja suurin tavaramerkki olivat vaatteet. Pakolliset Disney ja Hello Kitty storetkin löytyivät. Kauppakeskus oli suoraan rakennettu metrolinjan päälle, jolloin sinne meno oli helppoa. Pitää vain löytää metro... Se ei olekaan niin helppoa ^_^ kartatta.

Takasin tulomatkalla käväisimme Yamayassa ja sehän oli paratiisi sakemanneille. Sieltä löytyi heidän matkaansa vaikka mitä, korppuja, kaljaa ja braatwustia sekä brezelssejä. Eli joka saksalaisen perusvarustus.

Maanantai oli paluuta arkeen ja japanin luentojen pariin. Kiertely luennolta toiselle ja nousu Aobayamalle. Välissä 1,7kg paketti Suomeen maksoi 4100円. Hinnasto lähettäessä menee perussumma (500g) + X en/kg.

Maa järisee jälleen

2008-05-08T03:49:00.002+03:00

Heräilin yöllä yhden aikoihin kolme kertaa maan järinään. Maa järisi, astiat leikkivät kaapeissa ja Rilakkuma (pehmolelu) hyppäsi alas kaapista. Ei se tuntunut niin pahalta kuin YLE antaa olettaa.

Kultainen viikko on ohi. Viikonloppuna ehkä meen testaamaan onsenia. Yamagaterassa en jaksanut käydä, kun en päässyt aamulla liikkeelle tarpeeksi aikaisin. Lienee aina edellisen päivän lenkki ottaa jaloille. Olen huomannut sen aina, että jalat ovat kipiät ja energialevelit matalammalla seuraavana päivänä.

Sen sijaan on tullut kiettettyä Sendain kaupunkia ja oteltua kuvia tohon kultaisen viikon albumiin. Mitä lie vastaattekin kyselyyn aion ottaa kuvia omista mielenkiinnon aiheista. Kaikista mielenkiintoisinta on kulttuuri sen monissa ilmenemismuodoissaan. Pitää yrittää sukea silmät tuolta rappiolta, mitä näen kaikkialla.

Why do I love Japan?

2008-05-05T11:17:00.004+03:00

The most common question is why did you come to Japan and I can understand the question as “why do you love Japan.”

The first impression of Japan in the world is that Japan is a high tech country that leads the way in many areas. However coming here has widened the perspective of my view. The Japanese people don’t understand or know about those amazing inventions and new technologies. The magnet train, hydrogen technology, ceramics and many other fields of Japanese import are unknown to Japanese people. When asking from the people what lies in Sendai or which places are the must see in here are also the questions that are left unanswered.

Still the Japan that I admire is still here. The history, old temples and shrines all are here. You’ll just have to find those by yourself. The scenery is so different from the one I have used to. I can watch the view in one place for hours and suck the atmosphere into myself. Going outside and absorbing and feeling the atmosphere is the best thing here. Like today I went to just to cycle a little bit and 3h went by. After that I was sitting in my dorm room and thinking what to do. After a while I found myself just cycling to unknown places without a map. I like to map the town into my head not on the paper. The best things I remember and the worst are to be forgotten. Even thought going to new areas are a little bit frightening I end up always eventually at known places and can return home.

Breathing the atmosphere brings a good feeling. It’s like in the movies being middle of rise fields and walking along the riverside. I get the opening scene of the となりのトトロ Totoro in my mind. I have the same curiosity of those little children in me when seeing and experiencing new things here. Today alone I have taken over 200 pictures and half an hour of video footage here just because of that. I don’t know why seeing a torii gates and the stairs up intrigues me to clime or run there. The old buildings are also beautiful in their own unique style and architecture. I don’t know why the people won’t maintain everything like the shrines. Everything here would be shining and nice then. At least there is free labor for the work. It just is painful to watch the people to “do the work that has a meaning.” (A recruiting sentence from the Finnish army.) I meant by that the useless use human resources. You could do everything more efficiently. But one of the charms of the system is the small shops in every corner. In Finland the shops have already died 20 years ago and the last ones in countryside are dying even now. I wonder how the small shops are doing here.

Another thing that I’m a little disappointed is the school system here. I would have also wanted to see the rumored Japanese system that should be the top of its line. However, they don’t let the children to be the ones that are in the first place. The system comes first and the individuals are second or third what ever the teacher decides. I have learned to the fact that children should come first in the system and after that comes the rest. The education of different subjects is the most important fact why Finland is the leading country in PISA survey. We have cut down drastically sports and arts from the curriculum in name of science. I like it but there is a big price to pay from that. The youth is getting fatter and 2h of sports in a week in the comprehensive school (Jr high school.) When I went to my labs volleyball game it was like in elementary school when everybody did something together. Those kinds of doing together feelings I haven’t have a long time.

The other thing that I can see and hear is that I’m an American. Maybe that might be true from the Japanese perspective. They might not have heard about Europe or Finland before. However, the second question about life in Finland is: Do they speak English in Finland. I have tried to tell everybody this: Japan – Japanese, Korea – Korean, China – Chinese, and Finland – you understand the pattern… The rumor that every Finn can speak English is wrong. There are lots of older generations that haven’t got a clue about English. There are also youth in the countryside that cannot speak or understand English at all even thought they have graduated from the school like their Japanese counterparts.

Summa Summarium:

The people are nice in Japan. The way things are done here surprises me every time. Why? or could have we done that also more easily…

Maybe I should have started to study the history so I would know also the stories of the places. Those are so amazing. Just around the corner there are new shrines full of breezes from the history.

You can enjoy the pictures and see yourselves from my webalbum: Why do I love Japan.

Kultainen viikko

Kultaisen viikon suunnitelmat

2008-05-03T01:50:00.003+03:00

Pullotin siman illalla, joten sen pitäisi valmistua ennen kultasen viikon loppua. Sitten taidetaan paistella munkkeja muiden suomalaisten kanssa. Mukaan voi liittyä, jos on lähistöllä.

Voisi käydä tutkimassa myös Sendain linnan sekä Yamaderan. Muut lähtevät muualle matkustamaan ja onneksi Daniel bongasi Yamaderan jostakin. Taidamme käydä siellä, koska se on lähellä.

Eilen kävin kiertelemässä Sendain keskustassa EBeeS kauppaa ja läheisiä kauppoja. Siinä saa useamman tunnin kulumaan, kun ei tiedä mitä hakee ja ei ollut sitä halpaa uutta kiinalaista vaan kallista vanhaa, käytettyä usalaista vaatetta. On se huonoa, kun käytetystä paidasta joutuisi maksamaan 1500円 (~10e), mutta japanilaiset maksaa. Tarttui sieltä jotain matkaan mutta uudelleen pitää lähteä, koska vaatteet ovat venähtäneet. Pesussa varmaankin tai lentokoneessa.

Löytyi taas uusi paikka, mihnä myyvät mangaa ja anime sälää. On erikoisen näköistä nähdä tusinoittain japanilaisia hyllyjen välissä hiljaa plerailemassa kirjoja ja käytävän sohvilla lukemassaniitä. Hiljaa ja tyytyväisinä... Myös olen huomannut kultaisen viikon alennuksien alkamisen ja ihmisten määrän lisääntymisen keskustassa.

Legal Alien

2008-05-01T05:28:00.002+03:00

"I'm a alien, I'm a legal alien..."

Kuun viimeisenä päivänä lähestyi passissa olevan väliaikaisen rekisteröintipaperin takaraja uhkaavasti. Minun siis täytyi lähteä käymään byrokratioan mekassa Sendain syövereissä hakemassa Alien Rekisteration korttini, mikä todistaa asuvani Sendaissa. Tästä lähin ei tarvitse kuljetella passia koko ajan mukana. Pitää vain olla tämä kortti mukana.

Päivällä kävimme Vuorisen Mikon kanssa paikallisessa alkoholikaupassa Yamayassa. Sieltä löysimme kaardemummaa カルダモン, mitä tarvitsemme munkkeja tehdäksemme. Illalla kardemumman hajuissa testaamaan reseptiä munkeille, koska seuraavana päivänähän on vappu. Yritin huudella irkkiin ja muillekin, että tulisivat seuraksi mutta vastaus oli vaisu. Vain Atte olisi halunnut tulla mutta Suomesta on vaikea tänne matkustaa. kuitenkin munkit sain tehtyä ja hyviä tulivat. Vielä on siivoamisen paikka kotosalla.

Munkeista vielä sen verran, että kaikki ovat olleet yllättyneitä omasta tekemisestä. Tuleehan kaikki raaka-aineet kalliimmiksi kuin suomessa mutta rahalla saa ja hevosella pääsee. Oma hyvinvointihan se pääasia on. kuitenkin kaikki ovat kehuneet rasvarinkeleiden hyvää makua. Ainoa huono puoli on siinä kun tein ne edellisenä iltana ja ne eivät ole maksimaalisen hyviä jäähtyneinä.

Pitää laittaa sima vapun kunniaksi aluille ja korkata se viikonloppuna. Meillä on pidennetty viikonloppu kultaisen viikon puolesta. Hyvää vappua kaikille!

Vappu

海 Meri

2008-04-30T13:33:00.001+03:00

Tiistaina oli yksi kultaisen viikon kansallisista vapaa päivistä Showa no hi eli edellisen keisarin Showan syntymäpäivä. Tänä kansallisena vapaapäivänä oli kaunis ilma ja Daniel oli meren kannalla. Kannatin ajatusta, koska itsehän en ole myös nähnyt Tyyntä valtamerta tai edes uinut siinä. Joten tässä oli hyvä mahdollisuus tehdä tämä asia.

Aamulla lähdimme kohden merta. Ensiksi katsoimme Google Earthista kuinka suora tie meillä onkaan. "Our plan shall not provail" koska meillä on suoraa baanaa edessä. Otin riisiä ja kananmunia mukaan hieman evääksi ja sitten lähdimme asemaa kohden.

Matkasimme asemalle, josta suoraa tietä erilaiselle alueelle, missä asutusta ei ole kovinkaan paljoa vain autokauppoja ja leveää tietä. Iso tie kääntyi lopulta high wayn alle, mitä matkasimme joenpenkalle asti. Joen penkalta käännyimme kohti merta. Ajoimme riisipeltojen viertä joenpenkalla. Komeaa oli. Merelle pääsimme hyvissä voimin ja kysyinkin paikalliselta surffarilta voiko meressä uida ja hän varoitteli, ettei saa mennä kauas virtausten takia.

Uimassa kävin ja esimerkin ansiosta Danielkin uskalsi mennä uimaan. Korppi yritti puhkaista riisikuppeja tuloksetta. Aurinkoinen ja hyv keli oli mutta tuuli toi kylmän virtauksensa ilmaan. Benton jälkeen lähdimme takaisin päin ja tällä kertaa ajoimme riisipeltojen ohitse. Kaupungilla näkyi mustan puhuuvia autoja japanin lippujen sojottaessa takana. Nationalisteja, ketkä juhlistivat edesmennyttä keisaria ja soittelivat 2MS aikaisia marssilauluja.

Loppupäivänä kävin heittämässä ranskalaisten kanssa lenkin ja toisen sen perään, jotta tunti tuli täyteen. Lenkillä alkoi pistään ikävästi, koska ruokailu oli taasen jäänyt vähän myöhäiseksi. Kuitenkin keittelin riisiä lenkin jälkeen ja syötyä oli tylsää ja kävelin Kawauchin viereistä komeaa joenpenkkan ohitse ja kiersin kawauchia 1,50h meni ja rottakin tuli vastaan.

Umi

Elämä Sendaissa

2008-04-28T19:42:00.002+03:00

Mitä niistä voisikaan kertoa. Olen special research student. Eli olen erikoinen tapaus. En ole JYPEä ja undergraduate. Siis olen erikoinen. Vaikka ottaisinkin ties kuinka paljon Jype kursseja niin en saa niistä krediitin krediittiä. Mukaanlukien kielet kuten japani. Eli krediittejä ei pukkaa kouluhommista.Tutkimusta en ole vielä aloittanut vaan olen käynyt labralla hengailemassa muiden kanssa.

Mitä nyt normaali koulupäivä voisi sisältää. 8.50 alkaa ensimmäiset kielen oppitunnit. Tunti kestää piitkään ja 10 min tauko ennen toista sessiota. Kaksi tuntia on siis ennen 12 - 13, jolloin on ruokatunti, minkä jälkeen alkaa lisää sessioita.

Mitäs nyt voisin sanoa level1 grammarista kuin minä olen siellä samalla tasolla kuin japanin aloittelijat. Vauhti on kova vaikka tiedänkin asiat jo entuudeltaan. Puhutaan Laurin ja Danielin kanssa paskaa ja heitetään herjaa japaniksi. Opetus on japaniksi ja englanniksi. Auttaa paljon kun osaa joa asiat entuudeltaan. Siinä oli mitä tunneilla teen. Eli en juurikaan ihmeellistä. Yritän pysyä hereillä kuin ala-asteella pienen pienissä pulpeteissa. Kanji tunneilla saa opetella vähän enemmän, koska asiat eivät ole ihan itsestäänselvyyksiä. Olisi ollut level2 parempi minulle motivaationkin takia. Yleensä mietin tunneilla kaikkia muita juttuja. Tuntien jälkeen ajan pyörällä, juoksen tai kävelen Aobayaman huipulle hengailemaan labraan ja odottamaan hommien aloittamista. Josko ne kultaisen viikon jälkeen alkaisivat...

Aobayamaa ovat edelliset ihan syyttä syyttäneet korkeaksi. Pieni mäen nyppylä, jonka polkasin 8min kanji luennoilta Aobayaman luennolle pyörällä. Aobayamalla ei tartte ottaa mitään kursseja, koska olen special research student jolle ei anneta krediittejäkään niistä jos ottaisin kursseja. Jos olisin special auditing student saisin krediittejä labrasta ja kursseista sekä pitäisi ottaa school of engineeristä kursseja. En tiiä muuten miten toimii kun en ole perehtynyt, koska minulle ei kerrota mitään.

Labralla hengailen ja odotan työtä. Juttelen viereisten japanilaisten kanssa ja odottelen. Välillä tuntuu kuinka porukka voi tehdä töitä huoltamattomilla laitteilla sillä tavalla. huone voi olla kuin pommin jäljiltä ja huoltofirman jannu käy pyyhkimässä xeroxista pölyt...

Kaikanille tulen illasta. Mietin mitä tässä kokkalisi ja olen yksinäinen. Netissä en oikein viihdy, koska se on hidas. Sisällä ei huvita olla, koska täällä ei ole mitään tekemistä ja netin ääressä istuminen ei motivoi. Välillä käyn Seiyuussa kaupassa. Toisinaan lenkki motivoi enemmän kuin grammar1 lukeminen. Näin on lähes aina. Lenkki on noin tunnin pitunen ja käyn juoksemassa siellä täällä ympäristössä. Kuten kaveri sanoi: Perus autokuvia ja temppelikuvia. Kyllä, niitä on täällä. Muut paikat lähellä eivät ole kuvattavan arvoisia. Kun on nähnyt yhden talon niin ei sitä viitsi kuvata toiseen kertaan. Ihailen temppelien arkkitehtuuria ja niiden jännää sijoittelua kaikkialle sekä autot ovat mukavia, koska ne eivät ole rappiolla kuin talot.

Tunnin lenkin jälkeen palaan kaikanille ja mietin juoksisiko toisen tunnin, koska ei oikein motivoi istua sisällä. Suihkussa on mukava käydä, koska puolet laatoituksesta on jäljellä ja kuumaa vettä tulee 3 min veden lorottamisen jälkeen paineella 0,3 suomalaisesta. Ikkunat vetää, ovet vetää ja kokatessa huippuimuri vetää käytävän ja ulkoilma sisälle. Pyykätessä pyykki kuivaa ulkosalla aurinkoisella ilmalla ja sisällä se kuivaa aurinkoisella ilmalla myös. Sateella ollaan sitten märkänä kun mikään ei kuiva missään. Yöllä nukutaan ja sitten aamulla herätään ja mietitään mitäs sitten tekisi.

Urbaaneja legendoja:
- Japanilainen opetusjärjestelmä: Olen yhdellä kurssilla mikä käsittelee tekniikkaa ja tiedettä ja se on pilipalia. Jopa materiaaliopin perusteet ovat syvällisempää eikä opettaja käy läpi yhtä kraafia 1,5h, jossa on vain paremmuusjärjestys.
- High Tech: Löytyy kaupoista mutta tavallisen kansan mielestä se on kallista ja epäkäytännöllistä.
- Tehokkuus: Miksi laittaa automatisoitu tietokonejärjestelmä asialle kun 5 japanilaista voi hoitaa asian.
- Turvallisuus: Tielle hädin tuskin mahtuu 2 autoa rinnan. Poliiseja on joka korttelissa.
- Japanilaiset tuntevat animen: Osaavat lukee mangaa ja suuriyleisö tuntee suositut sarjat mutta niin moni tuntemani sarja on heille tuntematon.
-Ruoka on halpaa: Ei ole ja kaikki maukas ei ole japanilaista vaan tulee kiinasta tai koreasta.
- Elämä on halpaa: Paljon piiloitettuja kuluja.
- Japanilaiset ovat auttavaisia: Totta mutta paperityöt ja kaiken voisi tehdä niin paljon tehokkaammin. Japanilaiset ovat myös rasistisia ja 6 vuotta englannin opiskelua johtaa jopa englannin opettajien englanninkielen puhetaidottomuuteen. Ihmiset ovat mukavia mutta systeemi on mätä.

Tässä muutama kommentti omasta elämästä sendaissa näitä asioita miettiville kavereilleni. Moni asia v* ja en oikein jaksa kirjoittaa niistä, koska tulee tupla v*. Olen huomannut, että hyvin lukijoita käy n25 päivässä ja käviämäärät ovat koko ajan olleet hienoisessa 2 asteen käyrän muodossa. Kiitos tästä teille. Kysyn tällä viikolla luetteko tätä blogia säännöllisesti. Muutama bastaus tuntuu jo tulleenkin mutta vain vastaamaan. Seuraavalla viikolla kysytään kuvista. Haluatteko niitä lisää samoista paikoista, koska itselle tulee jo vähän semmoinen tunne, että ole kuvannut tuonkin jo kahteen kertaan.

Öitä ja viettäkää hyvä Vappu. Mekin täällä pistämme siman porisemaan ja kun kaardemummaa vielä löytäisi niin voisi tehdä munkkejakin. Tein tänään lihapullia ja onnistuivat hyvin.

Viikonoppu

2008-04-27T05:45:00.002+03:00

Oli perjantaina muiden suomalaisten kanssa tarkoitus mennä yakinikulle joka on nimensä mukaan grillattua lihaa. Korealainen ruoka, missä liha laitetaan grilliin siivuina ja sitten syödään suoraan grilliltä. Kuitenkin melkein kaikki sanoivat etteivät tule. Menimme sinne sitten mikko^2, daniel, Mai ja minä. Yritimme saada tabehoodaita mutta ei onnistunut niin otimme vain normaalit pari lautasellista lihaa. Eihän siitä tullut ähkyksi mutta auttoi ruokavalioon.

Lauantaina aamulla heräsin Fabianin terveisiin ovella ja päätin pestä pyykin. Pyykkikone on Hannun blogista poiketen aika helppo. 150en sisään ja pesuaineet ja 30 min päästä valmista. Idioottivarma siis. Tämän jälkeen lähdin tutkimaan taas Suomalaisuuden tutkimuskeskusta. Tällä kertaa google mapin avustuksella (3 päivää aiemmin katoin oikean tien.) Oli Sendai Finland Wellbeing Centerin sivuilta löytynyt kartta aika pelkistetty ja epäselvä. Mutta tällä kertaa aurinko paistoi ja olin oikealla tiellä. Löysinkin koko rakennuksen ja oli jopa suomea kirjoitettu oviin. Kävin vain kääntymässä siellä.

Sieltä suuntasin sitten kaupunkiin. Kaupungissa käynti on hieman vaarallista aina, koska rahaa tuppaa aina kulumaan... Noh tulihan sieltä taas ostettua 10 000en+ tavaraa. Ei ollut turha reissu. Sitä kun tarvitsee elämiseen monia tarvikkeita niin minkäs sille mahtaa. ^_^

Illalla oli TUFSAn welcome party. Siellä oli aluksi ruokaa ja sen jälkeen dance party. Hauskaa oli. Pääsi jutustelemaan porukan kanssa. Jatkot olisivat olleet kaupungilla mutta en mennyt sinne koska sisäänpääsymaksu oli kallis.

Aina ei sääennustukset pidä paikkaansa. Lauantaille oli luvattu aurinkoista mutta päivä oli pilvinen ja illasta alkoi sataa. Tosin sunnuntaina oli sadetta luvassa mutta tähän mennessä on vain nähnyt aurinkoa ja lämmintä tuulta.

Pitänee kohta pistää pakettia kavereille kotisuomeen... On tullut lupailtua kaikenlaista lähettää.

Toivottavasti saatte kuvista irti lisää:

Yakiniku

Jalkapalloa

2008-04-25T04:15:00.004+03:00

Torstaina piti olla sitten labrojen väliset ottelut jalkapallossa. Meitin tiimin piti näyttää muille närhen munat siinä. Aamulla 10 aikoihin heräessä pakkasin kaikki tavarat kassiin, mitä kuvittelin tarvitsevani. Vaihtovaatteet, peseytymisvälineet ja red bullin. Red Bullia löytyy täältä kaupoista ja se on yhtä kallista kuin Suomessakin.

Alas päästyäni kuitenkin huomasin sateen kasteleman ja piiskaamaan maan. Kirosin siinä itsekseni ja lähetin viestin tutorilleni: "Game: regardless of the rain, we are still playing?" Odottelin siinä hetken vastausta ja hetken pohdinnan jälkeen lähdin jalkapallokenttää kohden. kenttä oli joen varressa penkkaan tehdyllä levennyksellä. Paikalle päästyäni ei ollut paikalla ketään mutta sehän oli arvattavissa, koska olinhan ajoissa. Kiersin kentän tarkastaakseni sen... Paha ennusmerkki oli kenttää reunustava ruohomatto. voisiko kenttä olla ruohokenttä, joka on vain nyt mudalla. Kyllä kenttä oli mutakenttä...

Pian soi nokialaisen "piip piip" taskussani. Viestissä tutor kertoi että pelataan lentopalloa... Pikaisesti mieleeni tuli vain Hannun jättämät sisäpelitossut. Ne jäi kaikanille. Joten kaikanin kautta lähdin labralle, koska en tiennyt yhtään missä pelattaisiin lentistä.

Labralla odoteltiin kellon kääntymistä lähelle yhtä, jolloin voitaisiin lähteä autoilla sisäpelikentälle. Automatka ja tie olivat kuin Vehoharjulle menemistä ilman näköaloja. Niin kapoinen oli tie ettei siinä kaksi autoa rinnan sopineet piennarta raapimatta. Sekä tie kiemurteli alas Aobayaman rinnettä käärmeen lailla.

Hallilla oli neljän laboratorion joukkuetta. Meidän oli huomattavasti suurin. Olisi saatu vaikka kaksikin joukkuetta aikaan. Peli oli lähinnä suuren joukon johdosta odottelua ja odottelua. Kiitos Hannu sisäpelitossuista. Tuli käyttöön heti. Labramme tuli kunniakkaasti neljänneksi muita vastaan. Tosin olisi ollut hyvä jos peli oltaisiin pelattu kokopitkänä eikä tynkäkierroksena. Aikaakin olisi ollut kaikille kolmelle erälle.

Ennen palaamista ajattenlin, että pääsisi suihkuun ja huoltamaan itseään mutta... Kuinkas kävikään. Porukka meni takaisin laboratoriolle jatkamaan askareitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä siinä aikani ihmettelin ja lopulta sanoin lähteväni kaikanille ja ottavani hieman hikeä irti ennen suihkua siellä. Tunnin lenkin kävin juoksemassa ja sopivasti alkoi suihkukäyttöaikakin. Suihkun jälkeen hieman rentouduin koneen ääressä ja kävin ostamassa 10 kg riisiä.

Jalkapalloa

Liian iso EGO

2008-04-22T16:49:00.002+03:00

Kuitenkin sadetta jatkui vielä lauantaina. Mnein kaupungille tutkiskelemaan vähän valikoimia. Sieltä jäikin nintendo DS ja 4G microSDHC muistikortti käteen japaninkirjan lisäksi. Sadetta ripsutteli mutta onneksi hyvin varustautuneena se ei haitannut.

Kaupungista tullessani sain päähän pistoksen, että mennään etsimään se Sendain Finnish hyvinvointikeskus. Noh, ajelin sinnepäin ja olin aika varma, että ehkä löytäisin sen. Ja varmastihan löydän sen... Noh pieni aika meni ja eihän sitä löytynyt. Päätin sitten palata taaksepäin ja sitten se alkoi.

Tuolla päin se on... Siittä se sitten lähti. Eksyminen nääs. Ajelin sitten siinä ristiin rastiin ja pari kertaa tuli palattua samalle tiellekin. Lopulta kun ajoin isoa tietä taaksepäin näin tuttuja maiisemia. Kuitenkin on se nyt kumma kun tie niin kesken loppuu. Ehkä siinä meni 2-4h eksyksissä. Ainakin kaikki vaatteet kastuivat (kengät eivät koska olivat nahkaa.) Lenkkarit kuivuivat 2 päivässä tosin heti arskan paistaessa sunnuntaina.

傘 eli sateenvarjo... Sunnuntaina oli bazaari, jossa ei ollut mitään kunnon tavaraa. Ei löytynyt mikroa. Oli siellä vain lasten vaatteita yms. Sen jälkeen lähdin @homen ohanamiin, koska se oli peruttu edellispäivän sateen takia. Siellä ei ollut enää mitään vaan partyt oli melkein ohi. Maidit tuli bongattua colours ohanamin puolelta. Harmi kuin pinkit lasit jäivät kotiin. Kuitenkin syöminen oli taas jäänyt unholaan ja ruokamittari näytti jo 10h viimeisestä ruokailusta. Sain sitten puhuttua jonkinlaisen ravintolaan menon porukalle ja menimme sitten kiinalaiseen ravintolaan. Sori mgu_ ei tänään yakinikua. Mutta me söimme eräänlaista yakinikua mutta se oli kuin pekonia, joka oli grillauksen jälkeen sivelty päälle. Ja liha on aina poikaa.

Maanantaina oli sitten v* päivä. Aamu alkoi modeemin haulla officesta. Offisen tädit olivat erittäin avuaalla päällä. Eli ei onnistu, ei onnistu ja ei onnistu. PRKL! Noh palautan ite modeemin ja menin Aobayamalle. Sieltä laskeuduin Kanji tunneille. Kanjitunneilta piti kiirehtiä Aobayaman luennoille ja sitten labraan. Siitäpä se v* sitten jatkui oikein komeasti. Tuli lappunen jossa sanottiin 2 level yliviivattuna ja ykkönen tilalla. PRKL!

Lähin kysymään siitä sitten international officesta. Siellä oltiin ystävällisiä mutta mitään ei voitu tehä koska mr Nakamura oli poissa. Puhuin toisen professorin kanssa mutta hän ei voinut tehdä mitään ja neuvoi, että pitää puhua sille vastuussa olevalle henkilölle. Olin yrittänyt enenkin hankkia käsiini kyseistä henkilöä siinä onnistumatta. Aamulla sitten menin odottelemaan kaveria 1,5h ennen luentoja... Ei näkynyt. Koska japskit tekee työtä kun aamusta ennen 9.00 ei tule töihin ja 17.00 ennen ei ole enää töissä.

Grammar tuntien jälkeen kaveri oli paikalla mutta hällä oli siirtolohkareita esinahan alla. Eli oikea perseeseen ammuttu karhu. Yritin kysyä häneltä miksi se on yliviivattu tuo kakkonen mutta en oikein saanut selville syytä, koska sitä ei kielletä ohjeissa ja kukaan siitä ei osannut kieltääkään. Mutta hänen mielestä ei ole väärin pitää samaa koetta kolmea kertaa ja olla perustelematta omia mielipiteitään millään mustavalkoisella. Ei ollut yhtään kuuntelevalla päällä. Saas nähä kirjoittaisiko valituskirjeen kaverin asenteesta hänen esimiehelleen. Ei olla Suomessa.

Nojaa, taas oli sapetuspäivä tuossa kielen takia. Mennään sitten lukeen japanin perusteita. Jäipä taas syömättä päivällä kun tuosta painelin Aobayamalle kuunteleen 4h dislokaatiosta japaniksi. Jopa alkuperäinen teksti englanniksi olisi auennut paremmin.

Meikäläisellä taitaa olla liian iso ego japanilaiseen mittapuuhun, kun osaan valittaa ja ottaa oman pään mukaan kaikki.

de var de!

Elämää

雨 eli sadetta

2008-04-18T02:57:00.003+03:00

Taas on niitä päiviä jolloin sataa. Monesti on pari päivää poutaa jonka jälkeen sataa jälleen. Tämän ei pitäisi olla vielä pahaa kun sadetta tipsuttelee suomalaiseen malliin. Kuitenkin sakuran kukat tiputtelevat terälehtensä ikävän näköiseen malliin maahan kuin syksyn lehdet konsanaan. Niistä tulee vaaleanpunaista lehtimassaa pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden päältä kulkiessa.

Tänään piti olla Gramma2:sta mutta nohevasti en tietenkään ollut lukenut tuntilistaa. Tuntilistassa oli tyhjää tämän päivän kohdalla... Pointsit kotio! Nojaa, tulipahan herättyä ja poljettua sateessa Kawauchille.

Eilen tutkiskelin kanjeja omaan 'hankoon.' Hanko on japanilainen allekirjoitus, jota käytetään allekirjoituksen sijaan täällä. Dimensiot ovat n. 1cm halkaisijainen leimasin, johon on kaiverrettu oma nimi tai sen lausuminen kanjeilla tai katakana merkeillä.

Viikonlopun ohanamit eli sakuran katselujuhlat voivat mennä sisällä olon puolelle, koska sadetta ovat luvanneet myös viikonlopuksi. Japanilaiseen kulttuuriin liittyy kaikenlainen sateen palvonta. Ottavat sateenvarjoja mukaan joka paikkaan. Ulkona kun kävelevät niin on vain sateenvarjomeri näkyvissä. Jopa pyöräilijät käyttävät sateenvarjoa polkiessaan, mikä näyttää vaaralliselta ja sitä on. Jokaisessa talossa on sateenvarjotelineitä aulassa. Joissain telineissä on lukot , jotta asiakkaat voivat pistää omansateenvarjonsa lukittuun ja turvalliseen paikkaan. Luulisi, että kallis sateenvarjo vaihtuisi nopeasti telineessä vähän halvempaan. Myös sadetakkiviritelmiä näkyy katukuvassa enemmän kuin suomessa. Kun kotipuolessa kukaan ei vaivaudu niin täällä porukka haluaa nähdä vaivaa ihan sen takia, etteivät olkapäät kastu.

Sain muuten vihdoinkin internetin toimimaan huoneistossa ja WLANkin toimii. Kiitos avuliaan naapurini.

Sakurainen, sakurainen Sendai vaikenee... しゃーねー。

Maanjäristys

2008-04-17T04:49:00.005+03:00

Ensimmäinen kokemus maanjäristyksestä tuli aamulla 4.22 kun heräsin pedin tärisemiseen ja astiakaapin iloiseen kilinään. Tosin kyseinen järistys oli pieni ja jatkoin uniani heti sen jälkeen. Mitään ei sortunut tai hajonnut. Labrassa osa porukasta eivät olleet edes huomanneet koko järistystä, koska se tapahtui yöllä ja level 3 järistys ei ole heistä suuri.

Living in Japan.

2008-04-16T10:42:00.003+03:00

Sunnuntaina sitten tehtiin sopimus internetistä. Internetin avautuminen kestää 10-15 päivään riippuen ihan japanilaisesta tehokkuudesta (15 katsoo ja yksi tekee.) Kuitenkin sunnuntaina tuli tehtyä hieman ostoksia taas kämpille.

Maanantaina oli japaninkielen testin vuoro heti aamusta 10ltä. Ja arvata voi, että meni ihan nappiin sekin suoritus... 1 kielestä ja 1 kanjeista. hehe... Siitä testin jälkeen läksin Aobayamalle nousemaan labralle. Kuitenkin on hieman ärsytti ekalla viikolla kaikki tietämättömyys. Voisihan ne meillekin kertoa kaikken. Kaikki pitää olla moneen lappuseen kirjoitettuna japaniksi tietenkin. Sekä teki mitä teki ei kuitenkaan krediittejä saa kielistä. Miksi? Koska eivät vaan anna.

Viikolla oli monen moista v* ilmassa koko systeemiä kohden. Kuten keskiviikkona menin kyselemään kursseista ja omasta ykkösestäni. Ehdottivat siinä sitten jypen studenttien kanssa menemistä testiin uudestaan. Halusin vain tietää miksi sain ykkösen kielituloksesta mutta kukaan ei suostunut selittämään. täällä on tapana vain sanoa, että tehkää näin muttei selitetä miksi näin pitää tehdä. Kuitenkin sain selville, herran nimen ketä pitäisi piinata tulosten saamiseksi. Lähdin ulos piinaamaan herraa. Ulos päästyäni sain perääni yhden testin valvojista ihan sen takia, että olin ulkomaalainen ja minun olisi suurimmalla todennäköisyydellä olla hänen mielestään testissä. Kuitenkin sain selitettyä olleeni testissä ja haluavani vain tietää miksi näin pääsi käymään.

Oven taakse päästyäni ei kuitenkaan huoneessa ollut ketään. Koputtelin siinä tovin ja palasin uudestaan mutta yhä ovessa oli samat kanjit ihan näkysällä. Tui vain mieleen, että ihan kuin pilkkaavat meitä eurooppalaisia lukutaidottomuudella täällä. Painelin siitä sitten taas labraan kun ei ole muuallakaan nettiä jossa voisi päivitellä tai tehdä mitään erikoista täällä. Savikon Mikon kanssa (JYPE) olen käynyt kerran okomyakilla ja gyosalla viikolla. Muiden tamperelaisten kanssa en ole juurikaan aikaani viettänyt koska sain pyörän senseiltä maanantaina ja muut ovat vieläkin (viikko siitä) pyörättömiä. Perintöpyöräkin on heillä jakamatta. Nysse kulkee ja taksilla pääsee on heidän mottonaan. Ajavat nyssellä pitkän matkan pienen matkan takia. Sekä rahaa kuluu. Itselle pyörä on ollut tärkeä kulkuväline. Sillä pääsee kaupunkiin tuotapikaa ja koulullekin nopeasti.

Perjantaina mentiin sakemannin Danielin kanssa alkeiskurssille opiskelemaan hirakanoja, koska meni molemmilla yhtä paskasti tasokoe. Muuten tasokokeesta sen verran, että Fabian, Daniel, minä ja Jarno saatiin kaikki ykkönen. ^_^ Aamusella hirakanakurssi ei ehtinyt vielä alkaakaan kun me lensimme tunnilta ulos, koska 2 vuotta japaninopiskelua oli kuulemma tarpeeksi, etei tarvinnut tulla... Opettaja oli lähinnä hämillään miksi tasokoe meiltä meni niin heikosti. Baka baka baka.

Siinä ei voinut kuin mennä kiertelemään vähän Kawauchin kampusta ja poikkesin labralla ennen kuin science ja industy in Japan alkoi klo13. Siellä oli ihan mukavaa. Luennoitsija oli materialisti kuin minäkin mutta dissasi materiaalia kuin viimeistä päivää. Piti vähän puukottaa takaisin silloin kun esiteltiin itsemme kaikille. Siellä näin ensimmäistä kertaa myös muut suomalaiset Iikan ja Marikan. Mikko oli puhunut tulevansa sinne mutta kuten tavallista hän on suomen ajassa ja nukkumassa silloin yhden aikoihin. 16 aikoihin alkoi @homen kansainvälinen welcomeparty. @home on oppilaiden järjestö Tohoku Universityssä mikä tähtää japanilaisten ja ulkomaalaisten yhteistoimintaan ja tutustumiseen.

@Homen partyillä oli enemmänkin ulkomaalaisia kuin Sanjon partyillä. Meitä oli sinne kerääntynyt 75 kpl, joista suurin osa ulkkareita. Ruottista, Tanskasta, Suomesta, Meksikosta, Jenkkilästä ja muualta mutta suurin osanotto oli tietysti pohjolasta jos ei lasketa japanilaisia. Salmiakki teki kaupan ja tuli hyviä otoksia salmiakkireaktioista. hehe, I'm evil! Partyjen jälkeen lähdimme jatkoille syömään jonkinlaista raamen/ riisisoppaa (sivistäkää mua veljet ja sisaret.) Tämän jälkeen Jesse ja Jarno &co lähtivät kaupungille vähän ryyppäämään kun mä, mikko ja amerikkalaiskiinalainen vahvistus lähettiin kiertelemään pelihalleja. He pelasivat ja minä katsoin. On tuota rahaa tullut mentyä kaikkeen aika paljon vaikka mitään ei ole tuntunut ostavankaan.

Ekalla reissulla heidän kanssaan tuli testattua nosturikättä. Noh, eihän se nyt ihan putkeen mennyt vaan tuli painettua start nappia heti kärkeen. Olin nääs pelannut jotain autopeliä missä olin rämpyttänyt kyseistä nappia paljon... Rahat menivät siis hukkaan - tai oikeastaan käsi laskeutui ja tiputti minulle rilakkuman laatikkoon. GAIJIN SMÄSH, josh!

Jotenkin kello oli taasen kaksi kun pääsimme palajamaan kaikanille kaupungilta. Aika rientää ja rahaa kuluu...

Lauantaina oli labran ohanami eli sakuroiden katselemis juhla. Menin sinne 13 ja siellä oltiin syötiin ja katseltiin sakuroita. Oli ensimmäinen päivä jolloin tuntui kesä lähestyvän. Muutoin on ollut semmoista säätä kuin suomessa on syksyllä. Kosteaa, sateista ja kylmää. Lauantai meni niissä juhlissa ja kello oli sen 21 kun ne loppuivat. Tällä kertaa ei ollut jatkoja missään. ざんねん。

Sovimme Fabianin kanssa pyykkäävämme aamulla pyykkiä ja kuivattavamme ne sitten katolla. Aamulla 8lta Fabian oli valmis aloittamaan ja laitoimmekin koneet käyntiin. Fabian oli menossa oman labransa tervetulo/ohanamiin niin sovin katsovani pyykkien perään, jos tulee sade. Kuitenkin minun piti käydä kaupungilla ostamassa itselleni futoni ja petivaatteet vuokralakanoiden tilalle. Vuokra vuodeksi on samaa luokkaa kuin omien ostaminen niin onpahan omat. Ostin futonin, tyynyn ja lakanat Daiei:sta ja ne tulivat maksamaan 15000en luokkaa. Ostin samalla maton ja yhteishinnaksi tuli 20000en. Matto on kiva kapistus. Varpaat pysyvät lämpimänä kävellessä huoneessa. Piti leikata matto vaan kahtia jotta olisi oikean kokoinen.

Tuli kaupoilla huomattua, että kaikki avautuvat vasta 10 jälkeen täällä. vain muutama kahvipaikka on auki ennen 10ntä.Siispä kannattaa olla aamu-uninen, koska kaupat ovat yleensä auki pitkään tai läpi yön. Lähdin kuitenkin toistamiseen kaupungille osteskelemaan muutamaa puuttuvaa esinettä kokoelmistani. Kuten aseiden säilytysastiaa, irtoteeliotinta ja pyykkipoikia. Mukaan sattui muutama muukin esine sadan jenin kaupasta sekä yodobashista tuli hankittua riisinkeitin helpottamaan elämää.

Daisoossa eli 100en kaupassa tuli vastaan pari tuttua japanilaista sanjosta ("the rich kids" viereisestä uudesta talosta.) He kutsuivat sitten meidät heidän ohanamiinsa joka oli illalla. Noh, Danielin kanssa otimme kutsun vastaan ja menimme sinne. Kuitenkin kaikanille tullessa ilma oli sen verran uhkaava ja auringonvalo olikin jo lopussa, että otin vaatteet pois kuivamasta. Tämä tapahtui juuri oikeaan hetkeen ennen sateen alkamista. Oli ollut jo muutan tunnin meillä semmoinen tunne, että kohta sataa. Ohanami oli mukava ja tästä kiitos järjestäjille, ketkä ystävällisesti kutsuivat meidät. Ikävä kyllä se oli sateen takia sisällä mutta sanjon mukavat kommuunitilat mahdollistivat hyvät puitteet okoyomiakille ja yhteistunnelmalle.

Illasta kertasin hieman japania, koska ajattelin ykkös levelin japani on liian helppoa. Se osottautuikin todeksi heti aamusta kun menimme Grammar1 japaniin. Aloittivat hirakanoilla ja hajosin totaalisesti. Menin siis ottamaan tasokokeen uudestaan ja onnistuneesti 2 leveli. Yatta! Olin valinnut myös basic3 kurssin Aobayamalta, joka oli paljon mukavampi kuin ensimmäinen japanin alkeet. Kanjeista en osaa vielä sanoa juurikaan mitään. Niitä pitäisi osata 250 lukukauden loppuun mennessä eli 3kk kun ottaa lomat pois laskuista. Eli tiukkaa tulee olemaan mutta onneksi tietää sen 50 ensimmäistä niin voi ottaa vähän rauhallisemmin alun. Hehe, mahtaa kostautua... ^_^

2 levelin saavutettua menin tietty kakkos levelin kurssille ja siellä olikin jo paremmin asiat nai-muotoa ja muuta kivaa, mikä ei liity itsestäänselvyyksiin. Itsenhän takia siellä on. Liika helppous kostautuu ja kun ei niistä saa krediittejä niiｎ　ざんねん。Päivä oli kaunis ja sää kuin kesällä aikoinaan. Hieman tuuli kylmensi ilmaa. Pikku pyörälläni pyöräytin itseni Aobayaman huipulle nostamatta persettäni satulasta. Jalat olivat jo väsyneet puolessa välissä mutta piti koittaa pärjätä. Labran ovi oli kuitenkin lukossa ja hieman kanjeja lueskeltuani arskan varjossa päättelin, että se oli sitten vapaapäivä minulta labrassa kun ovikaan ei ollut auki.

Tekemisen puute on hieman vaikuttanut internetin puuttuessa. Mikon sanoin: dataaminen ei vie voimia muilta aktiviteeteilta. Ei ole ollut hirveää opiskelumotivaatiota ja kaikenlainen muu aktiviteetti vie huomion. Kuten maanantaina oli pakko tai ainakin halua lähteä hieman lenkille. Danielin kanssa lämmiteltiin hieman ja tein pieniä mäkijuoksuja ylös mutta ei oikein hikikään noussut. Daniel lähti takaisin kaikanille niin jatkoi hieman kovempaa tahtia vielä tunnin juosten. En tiedä kuinka pitkän lenkin tein mutta pitkään siinä meni. On se kumma kun mitään tekemättömänä voi heittää semmoisen 1,5h lenkin tuosta noin vain ja ainoa mikä tuntui oli energiavajaus. Jalat ja lihakset eivät ole vieläkään hirveän kipeät. Kokeilin juoksemista tässä tänäänkin mutta hieman syöminen verotti intoa, kun alkoi pistämään ja polttelemaan. Tuli vanhat aukin majohajot mieleen poltteluineen.

Pieni tarina pähkinänkuoressa: Ostoksilla on saatu kodikkuutta, kuntoa sekä tapahtummia riittää.

Big in Japan

day3 - Aobayama & the welcome party

2008-04-10T07:05:00.001+03:00

4.4. olikin sitten ohjelmasta poiketen minut pyydetty menemään tapaamaan akateemista advisoriani. Joten aamulla herättyäni ja kuppinuudelit syötyäni lädin suuntana Aobayama suunnistamaan kaupungille. Minulla ei ollut karttaa ja vain suunta kampukselle, mikä näkyi kaikanin ikkunaan. Tiesin, että välissä oli joki mutta ja ajattelin että löytäisin perille kuitenkin. Onhan se korkea paikka, joka pitäisi näkyä pitkälle.

Suuntasin Aobayamalle päin kävellen. Niin ainakin luulin... Kävelin eteenpäin ja eteenpäin kunnes vain maisemat vaihtuivat. Ihmettelin, että koska se joki tulee vastaan. Lopulta eksyin joen yli ja siitä avautuivat vasta näkymät Aobayamalle. Eli en nähnyt sitä kompleksia alkutaipaleella niin oli hieman hankalaa suunnistaa. Joen ylitettyäni pystyin näkemään ison vuoren ja päättelin sen olevan Aobayama. Kiertelin sinne pikkukatuja ylöspäin kawauchin ohitse (sitä en kyllä silloin tiennyt.) Otin pienen polun mäkeä ylös nousemisessa ja pääsin huipulle. Oman labran talo oli ihan siinä vieressä mihin osuin. (1,5h lähdöstä myöhemmin.)

Taloon vaan kävelin muina miehinä sisään ja katsoin lappusista oikean huoneen (2 ympyröityä huonetta.) Tämä on sitten se "olohuone", missä työskentelen. Siellä oli labran porukkaa ja Ishida sensei. Juttelimme hieman omasta aiheesta ja näytin opintorekisteriotteen hänelle. eniten häntä hämmästytti TEM eli transmission electron microscopy kurssi, jonka olin ottanut syksyllä. Syötin heille labrassa salmiakkia ja eivät oikein tykänneet. Samana päivänä oli myös labran welcome party, jonka takia minut oli pyydetty tulemaan sinä päivänä labralle.

Hengailin labralla siinä päivää ja sitten kävelin 40min kaikanille ja odottamaan sovittua hakua autolla sieltä. Sovittu tapaaminen oli 5:ltä mutta tulivatkin vasta 5.15. Se siitä japanilaisten ajallaan olosta. Kaikki mutenkin tuntuu täällä olevan myöhässä.

Welcome party oli mukava. Jouduin esitääytymään muille siellä ja muutkin esittäytyivät mutta "Nihon-go wa yoozu desu" taidoilla en oikein saanut kenestäkään selvää. Kuitenkin jos japsille sanoo yhden sanankin japaniksi tulee aina tuo kohtelijaisuus, että japanisi on erittäin hyvää... Silloin oli ensimmäinen maanjärityskin Sendaissa mutta minä en sitä tuntenut. Muut vain sanoivat, että nyt järisee.

Partyt loppuivat ja sitten suuntasimmekin keskustaan nyssellä afterpartyille nomihoodai-paikkaan. Siellä laulettiin mm vähän karaokea. Afterpartyjen jälkeen suunnattiin johonkin kolmanteen paikkaan pelkkien opiskelijoiden voimin. Siellä viihdyttiin kahteen asti, jonka jälkeen kävelimme takaisin Kaikanille.

Day2 in Sendai

2008-04-09T08:40:00.002+03:00

Kämpille oli siis päästy ja kaikki oli vanhaa ja kylmää. Ulkona oli lämpösempää kuin sisällä. Sain kuin sainkin nappeja painelemalla lämmittimen käyntiin. En kyllä vieläkään tiedä mitä ne napit ovat koska kaikki ovat kirjoitettu japaniksi. Lähdimme illalla hakemaan jotain ruokaa viereisestä familymartista kun huomasimme ettemme olleet syöneet mitään. Ostin kuppinuudeleita muutaman kappaleen. Piti mennä huoneeseen käyttämään kuumavesiautomaattia. Täällä siis ei kuumavesi tule hanasta vaan on kaasulla lämpiävä automaatti josta sitä tulee. Kuitenkin kaasu oli auki ja vehje päällä muttei lämmintä vettä tullut. Kylmää vain a sitten haiseekin jo kaasu... Sillä kertaa en tiennyt miten sitä käytetään mutta myöhemmin kokeilemalla sain lämpöstä vettä ulos. kuppinuudelit ovat ihan ok ruokaa.

Kaikanin maisemat eivät oikein motivoi kirjoittamaan blogia. Tulee lähinnä v* olo. Ranskalaisten kanssa siinä heiluttiin vähän aikaa ja aikaa yritettiin saada kulumaan. 3.4. oli kokonaan varattu järjestelyhommille. Yleensä herään täällä 6-7 välissä kun suomessa tulee yö. Kuitenkin siinä 8 jälkeen lähdimme kaupungille sen jälkeen kun ostimme bussilipun. 1100en lippu joka on myös magneettinauhallinen. Se työnnetään ovesta sisään mentäessä lukulaitteeseen ja uudestaan lähdettäessä ajurin viereiseen lukijaan. Bussimatkat ovat kalliita ja ne velotetaan kilometreittäin.

Bussilla huristeltiin kaupungille rekisteröitymään alieneiksi johonkin virastotalolle. Siellä saimme myös kansallisen terveyskortin ja vähensimme siitä eläkemaksut 5 kerroksessa. Kansallisella vakuutuksella saa terveysmaksuista pois heti 30%. Täällä tarjotaan myös vakuutuksia kuten vastuuvakuutuksia opiskelijoille koulussa ja vapaa-ajalla. Eli taisi tulla melkein tyhjä arpa oman kotimaan vakuutuksessa otettua. Kansallinen vakuutus on pakollinen ottaa ja taitaa joku vastuu, koti ja palovakuutuskin melkein pakollinen.

Vakuutuslaitoksesta menimme 77 pankkiin hankkimaan pankkitilin. Ajattelette, että vau mutta voin sanoa että tyhjä arpa sekin. Tyhjän arvan siitä tekee se, ettei suomesta voi lähettää sinne rahaa... Pankissa täytettiin papereita. Paperien täyttelyn jälkeen asiakirjojen teko kestää niin menimme pienimuotoiselle lounaalle jonka Mori group tarjosi paikallisen talon kolmannennessakymmenennessä kerroksessa. Unohdin sinne vielä lakkinikin mutta enköhän sen saa takaisin jossain välissä. Pienikokoisen ruuan jälkeen kävimme kiertelemässä paikallista ostoskeskusta joka on kävelykatujen verkosto. Siellä on pitkiä katettuja kävelykatuja pitkin poikin. Kävimme melkein sadan jenin kaupassa Daisoossa. Ostin sieltä pesubvälineet, joilla voin testata kauhean suihkun. Kävelykaduilta palasimme takaisin pankkiin josta saimme pankkikirjan. Uusi huomio: Täällä käytetään pankkikirjoja ja pankkiautomaatit toimivat joko pankkikirjalla tai pankkikortilla. Yritin kysellä monesti IBAN numeroa ja muita kansainvälisiä maksutietoja jotta rahaa voisi siirtää japanilaiselle pankkitilille mutta en saanut tietää mitään. Japanilaiset tuppaavat vain hössöttämään ja mitään heitä ei saa irti jos kauniisti japani/englanti linjalla kysyy. Oli virkailija vain H. Moilasena ja yritti selittää että kolmannessa kerroksessa voisi olla joku kuka tietää asiasta mutta he ovat menneet kiinni kymmenen minuuttia sitten. PRKL! Kuitenkin sain puristettua irti heistä ettei titoliikenne toimi sillain että voisi lähettää rahaa suomesta netin kautta. Tulisi halvemmaksi lähettää iso summa pienien summien sijasta automaatista nostettuna.

Tästä tuohtuneena menimme myös postipankkiin avaaman tilin mistä kuulimme huhua, että saisimme siirrettyä rahaa suomesta japaniin halemmalla. Tässä vaiheessa en ollut vielä nostanut rahaa lisää akihabaran jälkeen ja sekin oli lopussa. 77 pankissa Group mori oli vain erittäin epämielyttävä postikäyninkin suhteen. Osa porukasta lähti postiin ja olisin halunnut mennä mukaan hakemaan rahaa postin automaateista koska ne puhuvat englantia niin. Dekinai. WTF, mä en muka tartte mitään vaikka ne vie niitä muita sinne. Yritin selittää aikeita niin ne sanoivat vaan, että myöhemmin ehtii. Että erittäin ystävällisiä ovat. Kiehuu sappi ja tekisi mieli haistattaa heille yhtä lailla suomeksi paskat ja hymyill perään, että ymmärtäisivät sen kohteliaisuudeksi.

Huomio: Japanissa voi ihan hyvin englanniksi ystävällisesti selittää kuin suomesikin. Molemmilla kielillä hän ei ymmärrä mitään!

Postipankki oli Sendain juna-aseman alakerrassa ja v* kun eilisenä päivänä sieltä ei saatu rahaa. Avasimme sinnekin tilin siinä toivossa, että sinne voisi lähettää rahaa. Muut olivat menneet Yodobashille katselemaan kännyköitä itselleen. Pian liityimme (1,5h myöhemmin) heidän seuraan. Siellä Jesse valitsi vanhalle puhelimelleen Au liittymän ja Jarno osti eriksonin halon Aulta myös. Itse olin sitä mieltä etten vielä ottanut puhelinta vaan myöhemmin ehkäpä seuraavana päivänä käyn hakemassa sen. Päädyin Japanivihoissani Nokiaan, koska Japanissa on vain osa infastruktuurista hyvää. Toinen puoli on kehitysmaasta. Missä ovat mm NETTI, AVOIMET WLAN, ja muutkin elektroniikka. Ainoastaan kaupoissa näkee elektroniikkaa ja kaikkialla muualla näkee vain vanhaa tavaraa.

Odotellessamme liittymien avautumista päätimme mennä syömään viereiseen jonkinlaiseen työläisten linjastopaikkaan. Linjastolta otettiin ruokaa ja se sitten maksettiin myyjälle. Eipä sekään mitään ihmeellisempää ollut. Tavallista mautonta riisiä ja jotain kalaa lisukkeeksi. Sieltä palasimme elektroniikan mekkaan Yodobashille ja Jarno sai puhelimensa vihdoin avautuneena. Tässä vaiheessa kello ei ollutkaan kuin 8 jälkeen iltapäivällä, joten etsimme bussipysäkin ja lähdimme kohden Kaikania. Emme eksyneet väärään bussiin ja matkalipun hintakin oli helppo maksaa mitään miettimättä kortilla.

Ennen yötä vielä testasin suihkua. Joo-o. Mitä siitäkin voi sanoa. Kuvat kertovat enemmän kuin satatuhatta sanaa. Paineet linjastossa ovat heikkoja ja lämmin vesi saadaan laittamalla hana auki pari minuuttia ennen suihkuun menoa. Suihkuverhot ovat homeessa ja huippuimuri imee lämmön katolle. Hiphei. Eiköhän v* laske kun tähän tottuu paremmin. Olipahan virkistäytyvää käydä suihkussa ja laittaa puhdasta päälle ennen nukkumaan menoa. Day 2 in Sendai OWARI.

Tokio-Sendai

Olipa kerran pienen pienoinen ihminen...

2008-04-08T11:01:00.001+03:00

Tokiosta siis suuntasimme Asakusasta Tokion metrotunneleihin. Metro oli hieman vanhempi aparaatti kuin se millä menimme akihabaralle ostoksille. Akihabaran vehkeessä oli japanilaisten mielilajin eli junan alle hyppäämisen estämiseksi korkeat aidat mutta metrossa ei ollut. Lippuautomaattikin oli japaninkielinen bonussektorikanjien säestämänä. Meitä auttoi nuori neitokainen ostamaan liput Uenoon ja pääsimme näin eteenpäin. Uenon asema on vain eri kerroksessa kuin metro niin sinne on aika helppo löytää. Kiersimme hieman asemaa ennen shinkansenille menoa, koska meillä oli 1,5h aikaa varattuna eksymiselle.

Uenon asemalla eksyimme normaalien junien laitureille ja tässä vaiheessa hiotulla japanilla kysyimme shinkanseniosastoa niin saimme selville sen olevan toisaalla maan alla. Ei ollutkaan toisessa kerroksessa. Pieni huomautus japanilaisista lipuista. Juna-, metro- ja bussiliput ovat yleensä elektronisia ja niissä on sisällä jonkinlainen mangneettijuova. Siitä se tunnistaa lippuun maksetun hinnan. Liput ovat kertamaksulippuja, jotka ostetaan etukäteen lippuautomaateista. Monesti käy pahasti että maksaa väärän hinnan niin niitä voi sitten korjailla ennen poismenoa toisilla automaateilla. Lippu leimataan sissään mentäessä ja pois lähtiessä automaatti syö lipun. Sama oli shinkansen lipussakin. Se oli hieman isompi kuin metrolippu mutta kävi samaan koloon kuin normaali lippu. Shinkansen automaatissa lyötiin vain normaali leima siihen sivuun. Kondyktööri kävelee vain ohi ja näpyttelee kosketusnäytöllä olevaa lippuvehjettään. Toisinaan kysyy lippua muttei minulta tai Jarnolta kysytty. Vain Jesseltä kysyttiin.

Shinkansenin löysimme sitten Uenon aseman kellarista. Siellä oli monia raiteita ja kova ääni. Ikäväksemme huomasinmme, ettei siellä ole magneettijunia vaan kaikki ovat normaaleilla raiteilla. Kysyttyäni japanilaiset ovat vastanneet, ettei sitä magneettikomistusta ole ollut kuin messuilla pari vuotta sitten. Pahus. Olisin niin halunnut kokea senkin... Shinkansen oli sinänsä kokemus. Asemalla odottelimme sen 45min ennen lähtöä ja sitten junassa oli ihan erilaista. Juna eteni omalla raiteellaan ja nopeuden vuoksi kaikki olivat suojattu shinkansenin molemmin puolin. Shinkansenin nokan muotoilukin oli omanlaistaan.

Tokion alue jatkui pitkään ja shinkansen ei päässyt kiihdyttämään koko nopeuteensa. Vai kiihdyttikö. Sitä en tiedä koska vauhtia ei vaan tuntenut. Verrattaessa vaikkapa vrn IC2 juniin shinkansenilla oli eristys parempi ja ainoastaan koin paineenvaihteluita, kun tulimme ulos tunneleista. En siellä enkä sinne mennessä. Outoa... Matkalla Tokion hökkelit vaihtuivat harvempiin hökkeleihin joiden välissä oli pieniä kaistaleita peltoa. Itseasiassa välissä ei ollut yhtään asumatonta aluetta vaan joka puolella oli taloja. Vain vähän harvemmassa tosin. Kannon alangon jälkeen näkyi jopa vuoriakin. Pieni yllätys tosiaan. Shinkansenilta kesti sen 1,5h hurauttaa Tokiosta Sendain asemalle.

Asemalla nouseimme junasta ja lähdimme tutkimaan sendain asemaa. Lippuautomaatit söivät lippumme ja olimme asemahallissa. Halli oli iso ja paljon japanilaista kulttuuria esillä. Eniten ulkosalla huomaa kyltit ja maisemat vähän erilaiseksi. 180cm+ kokoisena huomaan, että japanilaisetkin ovat aika pitkää kansaa. Ainakin nuoret ovat ja vanhuksista kokoeron kyllä huomaa. Kun kännisen vanhuksenkin näkee kuka on ihan kuin japanilaisesta draamasta, ei voi kävellä ohi hymähtämättä. Draamassa kaveri örisee ja horjuu ihan oikealla tavalla... hehe.

Löydettyämme group morin henkilöt kello oli varttia vaille 2. Sanoin, että pitäisi päästä postissa käymässä hakemassa postin automaatista rahaa elektronilla mutta väittivät, että oli kiire. Seuraavana päivänä kuulemma ehtii. Odottelimme sitten siinä vielä 45min... Eivät kertoneet missä se posti oli vaikka odotimme ja oli kiire. Kyllähän sitä rahattomana japanissa pärjää. Olimme nääs ajatelleet käydä pankkiautomaatilla kun rahaa oli mennyt paljon akihabaralla ostoksiin. Mutta Asakusan automaatti oli väärässä suunnassa metroon nähden niin ei siellä tullut sitten käytyä. 45min odoteltiin KIIREESSÄ ja posti olisi ollut alakerrassa 50m päässä... Ei siis ruokaa sinä päivänä (lainasin kyllä 1man kaverilta.)

Puolelta, kun koeralaiset olivat tulleet lähdimme tilatakseilla international houseen. Jippii... Oikein tärisin ilosta (EN TODELLAKAAN.) Tuntui, että Morin ihmisillä oli vain kiire hössöttää eikä sitten mitään saatu aikaan.

Taksi kurvasi yhtä tasokkaaseen paikkaan kuin Mikontalo (ennen remonttia tai kuntokorjauksia.) Eli siinä se oli KAIKAN. Tuleva asunto seuravaksi vuodeksi. Pari paperia täytettiin ja siinä se olikin. Kaikki kiire mitä Morin ihmiset olivat toitottaneen. Kiitos v****, nyt ei ole käteistäkään mukana ja pankit menivät kiinni. Saimmepahan group morilta tervetulokassin, jossa oli muki, käsipyyhe ja lappusia.

Grand Tourille menimme oikein hienoihin tiloihimme kahden ranskalaisen kanssa D-buildingiin. Se rakennus on kauimmainen ja korkein vanhoista taloista. Minulle tuli ylimpään kerrokseen 504 huone, josta on näkymät Aobayamalle ja läheiseen yliopistoon kattojen yli. Sekä taukotilasta näkyy mukava Tohoku Universityn pesäpallokenttä ja siisti roskakatos tai paremmin sanottuna kaatopaikka. Parempi näkymä kuin tiiliseinä. ^_^

Möskä on. Ei voi muuta sanoa. Pieni listaus: Kylmä lattia, sisällä kylmempi kuin ulkona, ei hissiä, vessat ovat mitä ovat, suihkuhuoneessa on jopa puolet laatoituksesta jäljellä, kun huippuimurin pistää päälle imeytyy koko käytävä sisälle ja joka rako vetää. Internetinkin saa jopa 2 viikon päästä sopimuksen kirjoittamisesta.

Asiasta kolmanteen. The Föön tottelee 090-5598-2957 numeroa ja jukka.pakkanen(replaceme)docomo.ne.jp voi lähettää sähköpostia, jos on asiaa. Ainakin puhelimessa emailit toimii.

クルツラル　ショック！

2008-04-04T04:31:00.005+03:00

Joo-o, eka käsitys vanhasta kaikanista oli joku kommunismin aikainen rakennus. Yhtä komeessa kunnossa on.

Lyhyesti: netti aukeaa ehkä joskus n. vuoden päästä koska ei ole sitäkään vielä pystytty avaamaan. Taidan jopa menettää ensimmäisen sopimuksenkirjoitusmahdollisuuden, koska tulin käskystä labralle jo 4.4. Mitä ihmiset ovat olleet mukavia tosin samanlaista odottelua ja päätöntä juoksentelua kuin armejassakin. Oli 45min liian lyhyt aika mennä hakemaan 100m päästä automaatista rahaa...

Taitaa tulla hauskaa tehdä projektia jos kandin siitä väsää... Kaikki 50 sivua vs suomen 15 sivua.
Cultural shokku!

Lisää vuodatusta myöhemmin.

シャーねー

Flunssa ei helpota mutta burana auttaa

2008-04-02T00:35:00.002+03:00

Uusi ammu uudet kujeet ja 6 aikoihin hereillä. Eilen matka jatkui kirjoituksen jälkeen hostellilla ja iltapäivällä Akihabaralla. Käytiin kiertämässä vähän takakujian eikä menty kalliiseen Yodobashiin ensimmäisenä. Kävin hakemassa videokameran Wink-electroniksista. Oli siellä vain 30 000en halvemalla kuin Yodobashilla. Saas nähdä tuleeko millaisia kuvia napattuja. Ainoa ongelma on japaninkieliset valikot mutta kyllä niitäkin lukee ja ymmärtää ainakin kuvista tulkita merkitykset.

Akihabaraa tuli kierrettyä sitten vähän kauempaa. Eipä se minkään ihmeellisen tapainen paikka ollut. Ei nähty edes yhtään meido kissatenia. Menee sitten seuraavaan kertaan. Ainakin tuli harjoiteltua japania, koska kukaan ei osannut englantia... Käteinen menee aika nopiaa, kun ostelee joitain laitteita. Illalla kävimme vielä ostamassa saippuaa ja shampoota Jarnolle Asakusasta. Yleensä on lämmintä, kun aurinko paistaa ja tuulee kovasti. Illalla on vähän kylmempää, kun aurinko on laskenut ja tuulee.

Nenä vuotaa ja flunssanen olo... Burana は日本語でじゅつといいます。

Lentokoneesta edellisen jatko ja ensimmäinen päivä

2008-04-01T01:16:00.002+03:00

Lento jatkui siinä ihan normaalisti ja kuvia tuli räpsittyä. Aamupala syötiin ja laskeutumisessa paine-erot vähän haittasivat.

Lentokentällä satoi ja onneksi on tuubi, josta pystyi kävelemään kuivana ulos. Ensimmäinen priorisointi oli Jarnon pääseminen posliinille. Terminaalissa oli taas kävelyä kävelyä ja sitten pieni junareissu pääterminaaliin. Terminaalissa oli iso tervetuloa japaniin kyltti. Pian terminaaliin tulon jälkeen piti täyttää lomakkeita lisää ja mennä jonottamaan kasvo ja sormenjälkikuvaan. Virkailija ei juuri mitään puhunut. Siitä kun käveli pois sai laukut. Laukkujen saamisen jälkeen oli tulli ja tulliin olimme valmiiksi täytetty ei tullattavaa lapun. Tullimies vain kysyi muutaman kysymyksen, johon vastasin japaniksi tietysti. Katseli hieman passia ja sitten päästi meidät eteenpäin ja ulos. Lauri lyöttääntyi seuraamme kun jatkoimme matkaa.

Tein laukun muuntautumisen rinkaksi ja aloimme tutkailemaan menomahdollisuuksia eteenpäin. Ostimme sitten lipun Ounoon vaikka Aotossa piti vaihtaa. Nousimme Narita Limited Express junaan joka pysähtyy isoimmissa paikoissa. Kuitenkin jäimme lyhyen matkan toivossa seisomaan. Se taisi olla huono valinta, koska matka kesti reilun tunnin. Jäimme pois Aotossa ja vaihdoimme Asakusan junaan. Kysyimme Aotossa virkailijalta miten lipun kanssa toimitaan niin hän vastasi vain että tämä lippu käy ja vaihtaa vain sen sitten oikean hintaiseksi siellä päässä koneella. Yllättävän idioottivarma systeemi. Kuitenkin jatkoimme Asakusaan junalla ja aina välillä kysyttiin japanilaisilta neuvoa japaniksi.

Asakusassa vaihdettiin lippu oikeaan kuosiin ja lähdimme kohti sakura hostellia. Koska paikka avautuu sisäänkirjautumisille siinä yhden aikoihin ja kello oli vasta 11 luokkaa niin päätimme poikeat syömässä raamenia paikallisessa kuppilassa. Ehdimme kuppilaan ennen ruuhka-aikaa ja annos oli iso. Sanottavakseni voin kertoa ettei 850en annos ollut koovinkaan erikoinen. Kinkkua päällä ja sitten noodeleita alla. Oli ensimmäinen kerta syömässä raameneita ja ei se ollut kovinkaan maatajärisyttävä kuin olin odottanut muiden hehkutukselta.

Käveltiin hostellia kohden ja menimme Asakusan vanhan temppelialueen läpi. Siellä oli jonkinlainen sakura festivaali tai vastaava meneillään. kunnon gaijineina kävilimme ohi kuvien kanssa. Pian sen jälkeen harhailimme hostellille johon jätimme tavarat. Tuli hieman väsy jo tässä vaiheessa mutta turnauskestävyyttä. Kuitenkin hieman oli hengenahdistusta ja lentokonehuimausta vielä tavattavissa.

Hostellilta lähdimme kohden Akihabaraa uusien elektroniikan toivossa. Japanin metroverkko on kohtuu helppo hahmottaa kun vain tietää mihin mennä ja osaa lukea asemat. Tulevathan ne myös romanjeilla mutta aina kielimuurin alhaisuus parantaa vaikka neuvon kysymistä. Akihabaran asemalta ulos tullessamme suuntasimme Yodobashi Akibaan. Sieltä Jarno osti kameran ja muistikortin. Hieman härdelliä siinä sen ostamisessa oli, koska Jarno yritti saada sitä tax freenä. Ei lopulta onnistunut koska on yli puoli vuotta täällä. Minua tuolla alkoi jo heikottaa. Hengenahdistusta ja kurkun kuivausta puhumattakaan hädin tuskin pystyssä pysyin. joten Jarnon odotus oli rankkaa.

Yodobashilta lähdimme ulos haukkaamaan happea ja vähän juotavaa, koska emmehän ole kovin paljoa juoneetkaan koko päivänä. Siinä ulkona olikin ATM josta luulin saavani vähän lisää rahaa mutta ATM puhui japania niin ei siitä mitään tullut. Harhailin sitten puolikuntoisena eteenpäin kunnes löysin keitaan eli pepsiautomaatin, missä ei tosin ollut pepsiä... Outoa! Mountain dewn juotuani päätimme hieman suunnata lepäämään. Kello oli tässä vaiheessa sen neljä. Jätimme Laurin Akihabaralle ostoksille ja hän lähtee sitten yöbussilla vielä saman päivän aikana Sendaihin. Rankka matka tulee olemaan.

Asakusassa suuntaimme postin ATM:lle. Matkalla meidät bongasi paikallinen poliisi. Hyvän resurssienkäytön takia poliisilla ei ollut muutakaan tekemistä kuin näyttää meille suuntaa postille ja sitten hän jäi katsomaan meidän perään kun menimme nostamaan rahaa. Ulos tullessamme alkoi kysely meidän motiiveista yms mitä olin jo odottanut aiemmin kysyttävän. Juttelimme hänen kanssaan japaniksi kaikenlaista mitä osasimme, koska hän viisissä kymmenissä ei osannut englantia. Suuntasimme sen jälkeen sadan yenin ruokakaupan kautta hostellille lepäilemään.

Lepäillessä meni muutama tunti ja sitten kahdeksan aikoihin suuntasimme asakusan pelikadulle, missä kävimme pelailemassa pelihallissa vähän Initial D 4:sta. Muita autopelejä mariokartin lisäksi ei ollut siellä. Loppu ilta meni lepäillessä.

Eka päivä olikin siinä mutta yö oli kauhea koska ilmastointi ei pysynyt päällä kovinkaan kauaa lämpöisellä ja kylmä ilma pahesni pienoista matkalenssuani...

Tokio kuittaa !

Tokio

Tampereelta Japanin Sendaihin

Fukuoka

Suizenji 水前寺

Kumamoto

Seminaari Kyushulla

この先何をしましたか。

Muinaishistorian havinaa

Tokion sataman alue

Ghiblin museo ja Shinjuku

Yokohama

Akihabara

Tokio: Shibuya, Yoyogi ja Harajuku

Tokio: Asakusa ja Roppongi

Lomalla "vieläkin"

Japan Tent jälkimmäinen osa

Japan Tent

New Album 新しいアルバム

Nukkuva Tokio ja viimeinen etappi Sendaihin

Ajetaan me junalla

Hiroshima 広島

Himejin linna 姫路城

Koko päivä Kiotoa

Loppupäivä Kiotossa

Nara 奈良

Salamaisku Kiotoon

Sendai Tanabata 仙台七夕

Japanissa pitää ehdottomasti nähdä,

Isku Japanin sydämmeen

Sendai Hanabi Taikai (仙台花火大会)

Labran kesäreissu kolmas päivä

Labran kesäreissu toinen päivä

Labran kesäreissu ensimmäinen päivä

Nikko 日光

Ensiviikolla luvassa

Bandai 磐梯 Fukushima-ken 福島県

Lisää järistyksiä 4 地震（じしん）

Shiroishi Castle 白石城

Pyöräilemässä Sendain ulkopuolella

Japanin & kanjitentti

International Kichen

Rakuten Eagles pesäpallo

Sadekausi 露（つゆ）

Kokeet lähestyy ja stressi nousee

Sendai Master

SIRA tanabata 七夕

Japani – Suomi Sanakirja

Reissu ilman määränpäätä

Yleistä labrasta

Yamadera 山寺

Juhannus/ 夏至（げし）

What Midsummer Day mean to me as a Finn

Lämmin viikko ja labrassa laiskottaa

Laurin asuntola ja Maa järisee 3

Sake excursio

Kesä tuli lumi suli maa sanoi puli puli

Karaoke

Urheilupäivä ja Matsushima viikonloppu

Hellettä &日焼け

Aoba matsuri ja @homen BBQ

Elämä jatkuu

Maa järisee jälleen

Why do I love Japan?

Kultaisen viikon suunnitelmat

Legal Alien

海 Meri

Elämä Sendaissa

Viikonoppu

Jalkapalloa

Liian iso EGO

雨 eli sadetta

Maanjäristys

Living in Japan.

day3 - Aobayama & the welcome party

Day2 in Sendai

Olipa kerran pienen pienoinen ihminen...

クルツラル ショック！

Flunssa ei helpota mutta burana auttaa

Lentokoneesta edellisen jatko ja ensimmäinen päivä

Yamadera　山寺

クルツラル　ショック！